tiistai 6. joulukuuta 2011

Talvi tuli

 Nonniin, eihän siinä mennytkään kuin aika monta viikkoa, että pääsin päivittämään tätä talviteloille siirtynyttä blogiani. Eli yllä vertailukuva edelliseen postaukseen, jossa on pihamaamme kuvattu marraskuussa 2009 ja tässä siis marraskuu 2011. Tavaraa ainakin on pihalle tullut enemmmän ja heinä lyhentynyt sekä vähemmän kulottunut. Kai me jotain olemme saaneet aikaiseksi, vaikka tässä etupihalla ei vielä suurta muutosta olekaan nähtävissä. Eikä tuohon etualalle taida edes isoja muutoksia tulla, pidämme tuosta avonaisesta pihasta ja enemmän olemme melskanneet takapihalla, jonne ovat ne kasvihuone ja leikkimökki ilmestyneet sekä puita kaadettu.

 Nämä kuvat olen ottanut 27.11.2011. Tuolloin vielä kivikon kaunokainenkin jaksoi kukkia, hieman kärsineenä kyllä, mutta kukki kuitenkin. Saa nähdä miten nuo kolme kaunokaista talvehtivat.

Kaunokaisten vieressä kasvoi jotain asteria, joka sekin jaksoi pitkälle marraskuussa vielä kukkia kauniisti, mutta sitten tulivat pakkaset ja pari tuulista päivää ja tekivät niille temput. Nyt niistä on tullut talven törröttäjiä, kun en ole niitä leikannut. Noiden juurelle ilmestyi jotain valkoisia matalampia kukkia myös, joita en kyllä muista kylväneeni. Kaikkea sitä sattuukin.

Tänään itsenäisyyspäivänä meillä herättiin valkoiseen maisemaan. Toivottavasti tuota lunta tulee sen verran nyt, ja vielä pysyykin tällä kertaa, että mullasta esiin työntyneet sipulikukkien alut eivät ole kaikki menetettyjä. Onneksi niitä ei montaa vielä esiin ole noussut, mutta jokunen kuitenkin. Edellinen lumi tuli viikko sitten, juuri kun olin lähdössä työmatkalle. Ja kotiin palatessa kolme päivää myöhemmin oli maa taas paljas. Meillä on kyllä tätä lunta kaivattu jo kovasti. Tosin nyt jäivät kävyt keräämättä. Minun piti käydä tyttären kanssa tänään hakemassa vielä männyn käpyjä, jotka sitten oli tarkoitus sävyttää kultaisella spray-maalilla ja tehdä niistä koristeita joulukuuseen. Täytyy kehittää jotain muuta koristetta sitten. Hyasintin mukulatkin ovat vielä kellarissa, taidan istuttaa ne keväällä ulos, kun en muistanut ajoissa multaan laittaa joulua ajatellen. Jotenkin ei ole ehtinyt ollenkaan orientoitumaan joulun aikaan. Ehkäpä se nyt kuitenkin pikkuhiljaa alkaa taas adventin ajalta tuntumaan, kun luntakin on maassa.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Blogin muokkaamisesta ja vähän muusta

Multasormen pyynnöstä ;)

Kasvihuoneen ja kivikon sivut olen tuonne yläpalkkiin saanut hallintapaneelin kautta. Sieltä piti ottaa kohta "ulkoasu" ja sitten taas kohta "sivut". Sieltä sitten lisäsin yksi sivu/otsikko. Tuolta kautta niitä pääsee tekemään aika kätevästi ja muokkaamaan vastaisuudessakin. Muistan kyllä, että hetken aikaa meni ennenkuin sain nuo kikkailtua tuonne, mutta onnistuihan se kun aikani rävelsin :).

Kaikki kukkasipulit olen saanut maahan, ellen sitten löydä jostain vielä istuttamattomia, kuten vuosi sitten kävi. Hupstups. Pelargoniat pitäisi nostaa talvehtimaan sisälle jo portaalta ja alkaa muutenkin hieman enemmän valmistelemaan tuota talven tuloa. Eilen ainakin oli turkasen kylmä päivä, kun sen vietin pihalla traktorin sielunelämään tutustuen. Hauska päivä vaikka palelsikin vähintääkin riittävästi.

Tähän päätin laittaa kuvan pihapiiristämme marraskuussa 2009, kun kävimme ihan ensimmäisen kerran paikkaa katsomassa. Laitan lähitulevaisuudessa vertailukuvan pihan nykymallista suunnilleen samalta kohdalta kuvattuna.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Vastaus haasteeseen

Jenni lähetti lähetti minulle haasteen, johon vastaan. Viime aikoina kamera ja tietokone ovat taas olleet eri paikoissa, joten on päivittäminen jäänyt vähille noinniinkuin muuten.

Mutta haasteeseen...

1. Käsityösi, josta olet ylpein ja jota arvostat eniten? Liitä mukaan kuva.

Kuvaa ei nyt ole, mutta en kyllä osaa päättääkään mistä olen ylpein ja arvostan eniten. Mieleen nousee kaksi työtä, toinen on ryijy, jota vuoden verran tein aina joutessani. Kyseessä on "Kevätlaulu" niminen työ, johon materiaalit hankittiin Wetterhoffilta. 

Ja toinen työ taitaa olla hääpukuni. Tosin sen toteuttamiseen myös äitini osallistui ja ehkä hyvä niin, sillä morsmaikulla ei tainneet hermot riittää kovin pitkälle silkin kanssa... Mutta hieno oli, tumma viininpunainen yläosa ja valkea leveä alaosa, joka juhlapäivän ja -yön käännyttyä aamuksi oli helmastaan jo hieman vihreä ja hiekkainen. Hääyöhön kun kuului patikointi korkealle mäen päälle morsiusmökkiin. 


2. Kaunein rakennus, jonka olet nähnyt? Liitä mukaan kuva.

Miten voi valita kauneinta rakennusta? Kauniita rakennuksia on niin paljon! En osaa edes vaikuttavinta valita, joskus yllättävässä ympäristössä oleva rakennus kiinnittää huomion ja saa ihastumaan taloon. Suomi on täynnä erittäin kauniita vanhoja taloja ja kivinavetoita (eilen näin upean kivinavetan, joka on edelleen toiminnassa sadan vuoden iästään ja Museoviraston suojelustaan huolimatta). Maailmalla on hienoja vanhoja taloja, joissa kunkin aikakauden rakentajat ja maalarit ovat päässeet näyttämään taitonsa. 
    
3. Laulu, joka koskettaa sinua syvästi. Liitä linkki tai sanoitus

Musiikki on oikeastaan aina ollut mukana minun elämässä. Viisivuotiaana aloitin viulunsoiton, ala-asteella mukaan tulivat sähköurut, yläasteella sahköbasso ja harkitsin kovasti saksofonia, mutta se jäi. Viime vuosina en ole enää mitään soittanut, mutta ehkä kuunnellut senkin edestä ja alkanut uskomaan, että lauluni ei ole pelkkää raakkumista, vaan osun nuottiin vallan useinkin. 

Laulu, joka minua koskettaa, tai oikeastaan jättää aina vaikuttavan fiiliksen on tämä. Edvard Griegin Morning Mood Peer Gyntistä. Tässä valinnassa ehkä näkyy klassisen baletin taustani ja monen vuoden viuluopinnot. Klassisen musiikin saralla on niin valtavan paljon hienoja kappaleita. Toinen hieno kappale on saman säveltäjän Vuorenpeikkojen luolassa. Tähän muistan ihastuneeni jo ala-asteella, kun jollain musiikintunnilla sen kuulin. Toki myös populäärimusiikin puolelta niitä löytyy paljon. Viime aikoina olen kuunnellut paljon Chisun uusinta levyä. Pitääkin ottaa pitkästä aikaa klassisia levyjä autoon soittoon Juicen, Chisun, Rammsteinin, Musen ja muiden rinnalle.

4. Minkä asian koet arjessasi raskaaksi?

Raskaaksi... Hm... Normaalielämän, heh. Meillä elätään koirallisen lapsiperheen arkea, jossa molemmat vanhemmat tekevät töitä ja kaikki kolme kaksijalkaista yrittävät jotain harrastaa. Tänään päätin lähteä hieman aikaisemmin töistä kotiin ja ai että nautin, kun ehdin hetken olla sohvalla kyljelläni koira lattialla vieressä ennenkuin lähdin hakemaan tytärtä. Siitä on aikaa, kun olen viikolla päässyt päivänvalon aikana tekemään koiran kanssa puolentoistatunnin lenkin. Viimeksi vapaapäiväni meni aivan typerästi migreenin parissa. Ihan turha päivä oli se.

5. Mistä asioista nautit eniten arjessasi?

Kodista. Eilen illalla tuli kotiin auringon laskiessa tyynen järvenselän taakse. Mietin siinä, että vitsit me saadaan asua hienossa paikassa! Tänään taas nautin poikkeuksellisesta iltapäivästä, ehdin hakea tyttären koiran kanssa jalan. Kotimatkalla vaihdettiin kuulumiset päivän tapahtumista. 

Kivat työpäivät tuottavat myös nautintoa. Ne sellaiset, jolloin ei koko päivää tarvitse istua koneen ja työtuolin välissä vaan saa tavata vähän muitakin ihmisiä kuin omaa porukkaa ja pääsee ulos. Vielä jos luvassa on jotain toimintaa ja tohinaa, niin aina parempi. Huomista taas odotellen...


Tätä haastetta en taida jatkaa eteenpäin, sillä niin vähän olen viime aikoina blogeissa ehtinyt aikaani viettämään etten tiedä keille tämä on jo tullut. Onneksi jouluun on enää 8,5 viikkoa ja silloin ehtii taas vetää henkeä hieman töiden puolesta. Sitä ennen on monta monituista rypistystä vielä edessä.    

tiistai 4. lokakuuta 2011

Harvoin, niin harvoin

Viime aikoina blogin päivittäminen on ollut pitkissä kantimissa, työt, opiskelut ja muut harrastukset ovat tehokkaasti vieneet aikaa. Ja sienisato... Suppilovahveroita olen kantanut kotiin enemmän kuin koskaan. Ja paistanut, tehnyt ruokaa sekä kuivanut. Välillä olen pistäytynyt kasvihuoneessa hakemassa tuoreita tomaatteja.

Ensimmäiset sipulit kevättä ajatellen olen saanut maahan. Huomenna vapaapäivänä on tarkoitus istuttaa loputkin sipulit ja siivoilla pihamaata. 10 tuntiset työpäivät vain ovat tehokkaasti vieneet ylimääräisen innon pihapuuhilta (ja kaikelta muulta), tosin eipä ole valoakaan enää iltaisin kovin paljon.

Yllättävän paljon pihamaalla on vielä kukkivia kasveja, vaikka ruskan keltaisuus onkin vallannut maiseman. Syksy on kyllä upeaa aikaa värikylläisyydessään.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Kauniin viikonlopun kuvasaldoa

 Viikonloppuna kelit hellivät taas pitkästä aikaa ja pihalla olikin mukavaa touhuta. Ehdin kameran kanssa kuvaamaankin haihtuvaa usvaa.

Aamukaste ja sopivasti taittuva valo toivat esiin kivikkoryhmän kaunokkien päälle kudotun verkon.

 Kivikko on hieman tuuheutunut kesän aikana. Kasvit ovat hyvin viihtyneet ja ottaneet paikkansa. Tuo sanomalehti on ihan tarkoituksella tuossa, peitin sillä maan ennen uuden mullan levittämistä. Kivikkoryhmää laajentaessani loppuivat vain kasvit kesken. Noh, keväällä on aikaa jatkaa taas.
 Pikakuva veneen tulevasta syysilmeestä. Okei, eihän tuosta mitään selvää saa... Kesän kulahtaneita kasveja siivoilin pois ja mallailin kanervia, syysastereita ja syklaameja paikalleen. Nyt ovat jo paikkansa löytäneet ja kosteaan multaan päässet. Tuo taivaankansi on kyllä viime aikoina pitänyt huolen siitä ettei kastelukannua ole pahemmin meidän pihalla tarvinnut kantaa edestakaisin.

Ja se kukkiva sammalleimu. Kivikon kasvit ovat hyvin tuntuneet viihtyvän kasvupaikallaan.  Kaukasianmaksaruohoa lisään olemassa olevista kasveista, sen verran helposti näyttää käyvän.

Koristekaalia, muratti ja hopea...öööh....unohdin tuon kasvin nimen... Jokatapauksessa näitä roikkuu kaksin kappalein piharakennuksen kuistin pylväissä. Hieman tuli lauantaina osteltua vaikka ei pitänyt.

Oi niitä aikoja...

...kun olin kotiäitinä ja miehen matkassa Sveitsissä. Tuolla asuimme lähellä erästä puutarhamyymälää. Tyttären kanssa kutsuimme paikkaa "puutarhakaupaksi" ja kyllähän sieltä tulikin parvekkeellemme kasveja ja tykötarpeita kannettua. Kaupassa oli myös kiva lasten leikkipaikka ja kahvila. Tuossa kahvilassa tutustuimmekin kerran erääseen toiseen suomalaiseen naiseen tyttärineen. Hän vielä paljastui erään sukulaiseni opiskelukaveriksi. Pieni on maailma.

Yritys on joku aika sitten muuttanut hieman eri paikkaan ja piti käydä vilkaisemassa miltä se nykyään näyttää, siis netin kautta, paikanpäälle en ole päässyt aikoihin. Mutta johan polttelee taas sinne pääseminen!

Garten-Center Meyer

Jos sain linkin tehtyä oikein, niin pitäisi päästä katsomaan valokuvia tuosta uudesta paikasta. Ja niin miksi tuo tuli nyt juuri mieleen? Siippani on juurikin tuolla pitämässä aivan eri aiheeseen liittyvää koulutusta. Hyvin osasi mies arvata, että pyydän tuliaisiksi puutarhakirjaa suklaan lisäksi, kun kerran tuohon paikkaan meni :). Nyt vain viikonloppua odottamaan... GartenEden lehden tilauksen mukana tullut kirjakin on vielä esittelemättä. Eli luvassa on myös kuvallisia postauksia, kunhan saan kamerasta kuvat koneelle taas siirrettyä.

Ja niin, sammalleimu kukkii kivikossani! Siitä tulee taatusti kuva seuraavassa päivityksessä.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

...ihan hiljaa...

...tunnustan tehneeni ensimmäiset sipuliostokset... ja ihan pikkuisen vain ostin... 50 krookuksen sipulia, 24 tulppaania, 20 laukkaa ja jokusen pussin narsisseja... eihän siinä vielä paljon ole.. Viherlandiassa oli irtosipuleita myynnissä ja vieläpä minulle sopiva valikoima. Lauantaina aion tehdä ne oikeat sipuliostokset, kunhan taas tuonne kaupoille ehdin. Ja tänä vuonna elättelen toiveita, että muistan myös kaikki ostokseni istuttaa, toisin kuin viime syksynä. Siippa kyllä katsoi jo tuota pussikasaa hieman epäuskoisesti, mutta voi pojat, eipä tiedäkään mitä on vielä luvassa!

perjantai 9. syyskuuta 2011

Pihasuunnitelmia ja syksyisiä hetkiä

 Tyttären leikkimökki on pihamme yhden suuren koivun katveessa. Tuohon oikealle puolelle on tarkoitus tehdä ruusuryhmä jaloruusuista ja tarharuusuista (vielä vuosi sitten olin sitä mieltä, ettei meille ruusuja tule). Ja niiden taakse istutetaan kukkivia puita ja pensaita.  Nyt suunnitelmien kohteena on tuo oikea puoli, jonka siippani raivasi eräänä iltana. Ryteiköstä paljastui aika kiva alue.

 Eli tällainen tasainen läntti. Pusikon seasta tuli esiin kaksi punaherukkapensasta, jotka saavat jäädä paikalleen. Tuon oikeanpuoleisen lähistölle tulee kelta-oranssi-punainen perennaryhmä. Kevääksi istutan siihen keltaisia narsisseja. Ja ilmeisesti jonkin verran tulen virittelemään verkkoja viimevuotiseen tapaan ja Raakin edelliseen postaukseen tekemän ehdotuksen mukaisesti.

Koivun juurelle tulee penkki, jossa voi istuskella varjossa. Koivun viereen pellolle päin on tulossa tyttärelle leikkipaikka, synttärilahjaksi saatu iso puukeinu siirtyy tuonne puolelle jossain vaiheessa. Toistaikseksi laitumen aita on vielä edessä. Sinne tulee myös pelikenttä, jottei tarvitse huolehtia pallon vierimisestä järveen.

Lampaat ovat palanneet kotiinsa pitäjän toiselle laidalle ja laidun on tyhjä. Late Lammasta ei meillä nähty (onneksi), mutta eilen kyllä saatiin hetken aikaa askarrella valkoisten lampaiden kanssa, ennenkuin autoon menivät. Harmaa, rohkein, uteliain ja ahnein, meni ilman kommervenkkejä kyytiin jyvä-ämpärin perässä, mutta ne kaksi muuta tekivätkin sitten hieman pidemmän tutkimusretken pitkin tietä, metsää ja pellonreunaa. Kovasti tuntui eilen katse illalla kääntyvän laitumen suuntaan, kun aina keittiön ikkunasta tuli kurkittua missä ne menivät.

Syyshortensiani alkoivat osoittamaan merkkejä kukinnasta jo aikaa sitten, mutta eivät ne vieläkään kovin runsaasti kuki. Toisaalta ovat hieman varjossa ja vasta vuoden verran täällä asustaneet. 

 Omenatkin kypsyvät, lajikkeesta ei vain ole mitään tietoa. Koiralle kyllä tuntui maistuvan maahan pudonnut omena, joten todistetavasti se on syötävä. Aion kyllä noista piirakan tehdä, sen verran niitä kuitenkin on.

Ja tämä ihanuus on meidän talon kulmalla. Edellinen lämpöaalto sai päivänpunat kukkimaan ja nyt ne ovat innostuneet kunnolla kukkimaan. Koriin istutin keväällä koristebataattia, tummaa petuniaa ja hopeavitjaa. Hyvin nekin ovat kesän sinnitelleet ilman lannoitusta.

Syysistutuksia en ole vielä oikeasti päässyt toteuttamaan, tuntuvat nuo kesäkukat ovat vielä ruukuissa voimissaan. Vene tosin alkaa olemaan raaskuuntunut ja se pitäisikin siivota. Ajatukset kyllä askartelevat jo syksyisemmän ilmeen parissa, kun kotia tulevat puutarhalehdet syysistutuksia silmien eteen tuovat.

torstai 8. syyskuuta 2011

Tuleva talvi ja myyrät

Mietin tässä uusien hedelmäpuiden istuttamista. Meille on tulossa hyötytarha talon  taakse ja sinne olen ajatellut istuttaa luumua, päärynää ja kirsikoita. Sekä siirtää karviaiset piharakennuksen takaa tuohon ja ehkä lisätä mustaherukkapensaita. Mutta ongelmana ovat myyrät. Niitä tällä alueella riittää, vesimyyriä siis. En oikein tiedä arvaanko talvea vasten enää mitään tuonne istuttaa, kun ne luultavasti ottaisivat osumaa tuolla. Mitä muut myyrien kanssa rinnakkaiseloa harrastavat tekevät? Pelkästään narsisseihin ja valkosipuliin en arvaa luottaa.

torstai 1. syyskuuta 2011

Epäjärjestys

Tämän postauksen kuvat ovat epämääräisessä järjestyksessä, mutta eiköhän jokin tolkku taas Kuikkalan tontin tapahtumista saada. Tässä näkyy meidän etupiha, tuohon oikealle puolelle on tarkoitus tehdä perennapenkkejä. Ja olihan niitä tulossa tien toisellekin puolelle. Kunhan varasto saadaan remontoitua ja koko rakennus salaojitettua. Ei kuitenkaan enää tänä syksynä, alkaa virta hyytymään.
 En ole ihan varma kumpi tässä pitää toistaan pystyssä, harmaa uuhi tykkää kupsuttaa itseään puuta vasten ja muutenkin nojailla tuossa puun katveessa. Nyt alkavat lampailla olemaan viimeiset päivät meillä laiduntamassa, ruoka alkaa olemaan vähissä pellolla tältä kesältä. Ensi kesänä tulevat siipan mielestä uudelleen ja isommalla porukalla, sekä aikaisemmin. Hyvin ovat hommansa hoitaneet :)
 Tämä yksittäinen ruusu kukkii tyttären leikkimökin luona. Taimen ostin aika myöhään vasta viikkoa ennen juhannusta. Väri on kaunis, lajista ei mitään tietoa, kun pakkaus meni hukkaan. Toinen samalla kertaa ostettu ruusu taisi olla kuollut tapaus ainakin tältä kesältä, siinän ei ole tapahtunut mitään kasvua.
 Ja kasvihuone näyttää ulkoapäin tältä, tomaatit ovat viihtyneet hyvin ja satoakin on sieltä saatu. Maissitkin olen muistanut istuttaa ja niihin näyttäisi tulevan kaksi tähkää kuhunkin. Tosin matalaksihan tämä kasvihuone näytti heti jäävän, ainakin näillä kasvivalinnoilla.
 Paitsi basilikalle paikka on vallan mainio toistaikseksi. Kesti aika kauan, ennen kuin muistin nämäkin taimet istuttaa taimikasvatuksesta ruukkuihin asti. Syksyn kuluessa siirrän ruukut sisälle, jotta muistan noita käyttääkin salaatin ja muiden ruokien mausteena.
 Joskus aiemmin taisin kirjoittaa jotain näistä karkulaisista. Viime kesäiset kranssit viihtyvät hyvin ihan itsellään lehtikompostorin vieressä. Ihan hauska yllätys jonka taidan antaa kasvaa rauhassa.
 Ja se odotettu kukka, päivänpuna nupuillaan! Nämä ovat alkaneet nyt kukkimaan innokkaasti, hieman tarvitsivat lämpöä lisää kylmän jakson jäljiltä. Päivänsinen tilannetta en ole viime päivinä ehtinyt tarkastamaan, metsään ämpärin ja koiran kanssa tehdyt sieniretket ovat pitäneet minut tehokkaasti pois omalta pihalta ja myös blogien äärestä.

Keltainen gladiolus kukki näyttävästi harmaan saunan takana. Nyt tosin sade on sen jo hakannut maahan. Nämä ovat kyllä hienoja kasveja, joita tulen jatkossakin pihallani kasvattamaan. Ovat kauniita yksittäin myös maljakossa. Töihin olen välillä vienyt jonkin leikoksi leikkamaani pihan kasvin toimistohuonetta piristämään.

Pihalla olen kuitenkin ehtinyt kuvaamisen lisäksi myös lannoittamaan kasvit ja nurmen. Kalkitus taitaa jäädä taas keväälle, tarpeellinen toimenpide se kyllä olisi. Siippa on harrastanut pari iltaa raivaussahan kanssa tuolla talon takana ja kurittanut villiintyneitä pihlaja-angervoja. Vielä kun muistaisin itse käydä katsomassa miltä siellä nyt näyttää... Syksyinen metsäluonto on niin koukuttava!



maanantai 22. elokuuta 2011

Hyötytarhassa vierailulla

 Eilen kävin nauttimassa iltapalan äidin pihamaalla. Tyrnisato näyttää hyvältä ja alkaa olemaan syötävääkin, tai ainakaan ilmeet eivät kovin käpristyneet happamuudesta. Jossain näin tyrnituorejuustokakun kuvan. Tiedän mitä teen, kunhan saan tuoreita tyrnejä kerättyäkin.
 Koska käytössä oli vain kännykkäkamera, eivät punakanelin pienet omenat taida kovin hyvin näkyä. Kuitenkin näyttää siltä, että saadaan pari omenaa kotipaikaltani syksyn kuluessa. Omalla pihalla olevat puut ovatkin vielä nuoria ja sato pientä. Tämä on vanhan puutarhan peruja, viereisiä puita on jo jouduttu uudistamaan. Tämä on onneksi sitkeä yksilö.

Ja näin herkullisilta ne näyttävät! Toki myös maistuvat hyviltä.
Eräs suosikkimarjoistani on karviainen. Näissä pensaissa olen lapsuuttani viettänyt ja edelleen niiden joukosta itseni löysin eilen illalla. Että osaavat olla hyviä! Illan viileydessä mietin aikaa jolloin asuin kotona ja juuri elokuussa, kun illat alkoivat pimentyä niin näitä herkkuja tuli naposteltua. Opiskeluaikana karviaisia lähti aina rasiassa mukaan evääksi. Pensaat tuolla mäelle ovat vanhoja, toki moneen kertaan leikattuja, mutta nämä ovat kasvaneet ainakin kahden sukupolven aikana samoilla sijoillaan. Taitavata olla mummoni peruja. Kotipaikallani on asuttu jo 1630-luvulta lähtien saman suvun  voimin, joten tuo hyötytarhakin on uudistunut moneen kertaan ja jokainen emäntä on jättänyt omat jälkensä. Minun jälkeni tuolla mäellä ovat vanhalla laitumella rehottavat villit valkoherukat, joita koitin kesyttää. Nyt taitaa olla viides vuosi ja niistä alkaa hieman satoa saamaan.

perjantai 19. elokuuta 2011

Typensidontaa

 Sinimailanen on aika mukavan näköinen kasvi pelloilla. Etujakin tuolla kasvilla on, vaikkei viljely ehkä niitä helpoimpia olekaan, seisovalle vedelle arkana ei sovi joka peltoon, mutta sen typensidontaominaisuudet ovat hyvät. Minulla on haaveissa saada muutettua etäisesti peltoa muistuttava ryteikkö taas oikeaksi pelloksi ja tätä voisi sinne kylvää muiden nurmikasvien sekaan, varsinainen laidunkasvi sinimailanen ei taida kuitenkaan olla.

 Ja värihän on juuri minun mieleen, tummat sävyt kasveissa ovat kiehtovia. Sinimailasen varsi on melkoisen napakka.

Juuri vahvistuu vuosien myötä, tämä on kaksivuotiaan kasvin juuri, jossa nuo valkoiset täplät lienevät typensidontaa hoitavia juurinystyröitä.

Lisää sinimailasesta Medicago sativa L.


tiistai 16. elokuuta 2011

Se kukkii sittenkin!

Tämä porkkanasato (ja yksi kaskinauris) ei nyt kovin vakuuta tuon pellon ravinnetasosta. En ole kovasti kasvimaata lannoittanut, enkä mitään lannoitevarastoja sinne kasveille tehnyt. Ja sen kyllä huomaa, kovin on pienenlaista tuo sato. Pitää tänä vuonna valmistella ensi kevättä varten jo tuo kokonaan mansikkamaaksi muuttuva kasvimaa sekä uusi kasvimaa. On se vain kivaa omasta pellosta hakea syötävää. Väli- ja iltapalatkin tuntuvat viime aikoina tulleen nautittua marjapensaissa...

 Ei, lampaat eivät kuki. Nämä kolme uuhta edelleen tulla laitumella tallustavat. Kohta on aika tehdä lisää aitaa, jos meinataan niiden vielä antaa tuolla pellolla mellastaa. Hyvin tuntuvat kaverukset viihtyvän ja pellon herkkupaikatkin ovat löytyneet.

 Ja se mikä kukkii, on ahkeraliisani. Epäilin jo, ettei näistä tule yhtään mitään tänä vuonna, mutta tulipa vain sittenkin. Vieressä oleva verbenakin jaksaa taas kukkia, välillä jo näytti siltä, että kesä on voimat kasvista kuluttanut. Päivänsinet ja -punat eivät vieläkään kuki. Niitä kuitenkin olen muistanut välillä lannoitellakin... Muutama nupun alku sentään vielä ylläpitää toivettani niiden suhteen.

Yöt ovat täällä olleet jo aika viileitä. Useinkaan aamuisin ei järven yli näe, kun usva on niin sankka.

tiistai 9. elokuuta 2011

Työn puolesta liikkeellä

Työssäni käyn säännöllisen epäsäännöllisesti karjatiloilla ja yhdellä tilalla oli vanhalle navettasaappaalle keksitty uutta käyttöä. Tämä on aika hauska idea!

Tuolla kulkiessa näkee useita kivoja juttuja, kun vain ehtisi aina katsomaan, tai kehtaisi. Autoillessa ei oikein ehdi huomata ja pyörällä kulkiessa taas ei kehtaa jäädä jumittamaan jonnekin portin pieleen ja tarkemmin ihastelemaan.

Eräänä iltana siippa esitti toiveen, että tekisin jonkinlaisen kuvan meidän puutarhasuunnitelmasta. Piirtäminen ei ole vahva puoleni, ajatukset elävät korvien välissä, kypsyvät ja löytävät aikanaan muotonsa. Onhan siinä toki puolensa, että piirtelee ja kirjaa ylös omat ajatukset ja visiot, toistenkin voisi olla helpompi osallistua tähän suunnitteluun ja muokata ideoita omien toiveidensa mukaisiksi. Noh, eilen otin ruutupaperia ja kuulakärkikynän (itseluottamus on luja, yhtään väärää viivaa en piirrä) ja raapustelin visioita. Onneksi ne eivät kovin suuret ole. Vähän juurikangasta ja hiekkaa tuonne, kiviä ja multaa tänne, kiviä ja multaa myös tuohon, angervopöheikköä matalaksi ja hedelmäpuita tilalle, daaliapenkki yhteen kohtaan, kuunliljaa toiseen kohtaan (ja kolmanteenkin ehkä...), perennapenkit tuohon, tuohon ja tuohon, ainakin.... Tänne ei tule mitään, paitsi alppiruusuja...

torstai 4. elokuuta 2011

Lämpimät päivät, viileät illat

Kelit ovat selvästi viilentyneet. Iltaisin ei enää kovin huvita pihalla kevyessä varustuksessa puuhailla ja aamuisin usva järven päällä peittää vastarannan. Omalla tavallaan hienoa, mutta samalla harmittaa kesän nopea ohijuoksu. Koivuissa on jo kellastuneita lehtiä nähtävissä ja puolukat alkavat punoittaa. Mutta toisaalta sadonkorjuun aika lähestyy ja luonto muuttaa väriään taas aivan toiseksi. Samalla sipulihankinnat ensi kevään kukintoja ajatellet alkaa mielessä pyörimään. 



Kissa on tehnyt temppujaan tarharistikeilleni, mutta on niistä jokunen sentään jollain tapaa ylimääräisestä lannoituksessa ja multauksesta selvinnyt. Enemmän olisi näitä vain saanut olla ensi kesää ajatellen.


 Kaukasianmaksaruoho on viihtynyt mainiosti ja levinnytkin jo ihan oma-aloitteisesti. Maksaruohot eivät ole kuuluneet minun suosikkeihini, mutta tämä on kyllä aika kivannäköinen ja -oloinen kasvi.

 Tästä kuvasta voi vähän hahmottaa kivikkoryhmäni jyrkkyyttä. Ensi talvi tulee olemaan aika jännä, toivon, että kivet ja mullat pysyvät paikoillaan, mutta epäilen, että joitakin sortumia voi tulla. Toivottavasti ei. Onneksi olen löytänyt isompiakin kiviä, jotka pysynevät paremmin noita pieniä kiviä paikallaan.

Rentokohokit ovat innostuneet kukkimaan oikein tosissaan. Kesän aikana ne ovat venytelleet haarojaan moneen suuntaan  ja tuoneet väriä tuohon muuten multaiseen kohtaan. Viime viikolla järveltä päin rinnettä katsoessani totesin kyllä vielä tehtävää olen paljon jäljellä ennenkuin tuo on mieleiseni punaisen-violetti väriläiskä pihalla. Kärsivällisyyttä ainakin tulee tässä harrastuksessa taas kasvatettua :).

Ai niin, monta päivää olen jo malttamattomana odottanut päivänsinien ja -punien aloittavan kukintansa. Mutta ei mitään merkkiäkään vielä moisesta :(.

maanantai 1. elokuuta 2011

Harmaata seinää

Tämä on meidän rantasaunan takaseinä. Sauna ei ole käyttökunnossa, sillä käyttämättömät vuodet ovat tehneet sille temppunsa. Mutta ehkäpä jonakin päivänä nämä suorat hirret saavat vielä lämmentä sisäpuolelta. Sauna lienee 1930-luvulta, jolloin talokin on rakennettu.  Tuo vuosien harmaannuttama puu on aika inspiroiva tausta kasveille. Odotan innolla, että tuolla taustalla olevat gladiolukset ja liljat alkavat kukkimaan tuota seinää vasten.

Piha-asiaa... syyshortensiat ovat alkaneet muodostaa ensimmäisiä kukintoja. Joko nyt oikeasti on syksyä ilmassa? Tai taitaahan sitä olla, aamulla töihin lähtiessä oli pyörän selässä ikävä käsineitä, pitkiä trikoita ja ohutta pipoa korvien suojaksi kypärän alle. Mutta hiki se edelleen tuli, kun nurmikkoa leikkasin illalla, joten ilmeisesti taidetaan olla kuitenkin kesän puolella, sillä tuo lämpö ei ainakaan mistään toppa-asusta johtunut.

Eilen tuli taas yksi remppa/rakennusprojekti eteen. Sitä ei kyllä oltu nyt suunniteltu ollenkaan tuolla lailla tehtäväksi, mutta pakko kait tuo on tehdä. Piharakennuksen varaston osalta on sokkeli halkeillut. Nyt sitten toinen päätyseinä on alkanut pullistelemaan, joten tuohan on korjattava koko helahoito suhteellisen lyhyellä varoitusajalla. Luvassa on siis varaston tyhjennys ja sotkuinen piha, purkuhommia, lapiohommia, valuhommia, muuraushommia, rakennushommia ja maalaushommia. Se hyvä puoli tuossa on, että samalla kertaa saadaan salaojitus tehtyä. Ulkovuorausta ei kyllä olisi vielä tarvinnut pahemmin mennä sorkkimaan, mutta tuleepahan tehtyä sekin, isolta osalta onneksi selviää maalauksella. Ja parasta on tietysti se, että saan suunnitella perennaistutukset, kun tuo remontti on tehty. Kunhan vain keksimme miten sijoitamme autokatoksen tuohon lisäksi...  Ja nyt vasta tajusin, että se iso jasmike, jonka vasta löysin on uhattuna! Himpura.

torstai 28. heinäkuuta 2011

Väriläiskiä


Villiintyneessä angervopensaikoissa näkyy jokin köynnöskin viihtyvän. Kivasti tuo kukkii valkoisin kukin, joskaan en vielä tiedä mikä kasvi mahtaa olla. 

Keväällä tyttären leikkimökin kohdilta alkoi puskemaan vihreää lehteä esiin. Ajattelin ensin äitini istuttaneen tämänkin tyttären kanssa viime syksynä, mutta eipähän hän sitä tunnustanut. Noh, kivasti kukkiva päivänlilja sieltä sitten esiin nousi. Vähän suunnittelin tuota jakavani ja ehkä toiseen paikkaan siirtäväni. Tai sitten tuohon ympärille teen isomman istutuksen päivänliljoista ja värililjoista. Paikka on ison koivun lähistöllä ja tuon koivun ympäristö pitäisi sekin siistiä. Haaveissa (niissä monissa monituisissa) siintää tehdä siihen istuskelupaikka. Lähistölle kun on tulossa muutenkin toimintaa.... Mutta siitä vähän myöhemmin lisää.... 


Keväällä äitini laittoi matkaani saamansa jaloruusun taimen. Lajikkeen nimi on matkalla jo kadonnut. Mielenkiintoinen oranssinpunainen sävy tässä on. Kuvaaminen oli hiukan hankalaa, sävystä johtuen kuvassa näkyi usein vain punaisia läiskiä eivätkä yksityiskohdat kunnolla erottuneet. 


Viime syksynä päähänpistona (niin kuin koko puutarhasuunnittelu muutenkin minulla....) hankitut syyshortensiat ovat kasvaneet kevään leikkauksen jälkeen mukavasti. Olen ajatellut antaa noiden kasvaa melko isoiksi pensaiksi. Ja tahdon paljon, paljon, paljon kukintoja kumpaankin pensaaseen. 


Kevään messuilta ostin jaloangervoja, jotka laitoin hyvissä ajoin esikasvatukseen. Nehän ottivat melkoisen vauhtilähdön kasvuun. Siippani istutti nämä ilmeisen syvään, mistä tuskin on ainakaan haittaa talvehtimista ajatellen. Mutta noista ruusun aluista taitaa kyllä olla hieman haittaa... Olen niitä jo kertaalleen kitkenyt ja silti niitä koko ajan puskee esiin. Itse asiassa niitä nousee joka puolella pihaa, välillä tuntuu, että nurmen voi korvata ruusun aluilla. Sitkeitä ovat.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Maisemanhoitajat työssään


Lampaat ovat  nyt tainneet meille kotiutua. Tulevat aidan luokse, kun niitä hieman kutsuu ja juoksentelevat iltaisin pitkin peltoa puskalta toiselle. Yönsä ne viettävät lähellä pihaa ja siihen onkin jo kasvillisuus tallaantunut.

Koiralle tuntui jotenkin ottavan koville noiden lampaiden saapuminen samalle tontille ja nyt kahtena iltana Wilma onkin ollut laitumella, ensin suoraan aidasta läpi menemällä ja eilen ilmeisesti loikkasi yli. Noh, homma sujui ensin rauhassa.... tosin tuo harmaa lammas piti varsin mielenkiintoisen kuuloista matalaa urinaa. Koiramme ei ymmärtänyt, ettei lähempi tuttavuus ehkä kannata....
... vaan sai tuta sen hetken päästä. Harmaa on porukan nuorin, mutta selvästi myös aktiivisin persoona (olen hieman jännityksellä odottanut, milloin "Late Lammas" -tyyppistä toimintaa alkaa meillä esiintymään...). Ja sen sai Wilma kokea, kun ei ymmärtänyt, ettei parane liian lähelle tulla. Lammas alkoi puskemaan koiraa moneen kertaan.       
Ja näinhän siinä sitten kävi. Koira väisti ja joutui alistumaan. Lampaiden mielenkiinto loppui, kun hain niille jyviä ja toisten herkutellessa sain ehjän, hieman nolostuneen koiran pois aitauksesta.

Töpö tyytyi vain seuraamaan tapahtumia tyynesti riittävältä etäisyydeltä.