sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Joulun ensimmäiset kukat


Kukat kuuluvat jouluun. Lapsuudesta on jäänyt mieleen hyasinttien huumaava tuoksu. Ne kuitenkin kuuluvat ehdottomasti jouluuni. Kuististamme on väli-ikkuna eteiseen, joten kaksi valkoista hyasinttia ilahduttanee meitä lähempänä joulua sekä kuistilla että myös sisällä. Kovin ovat vielä vihreitä vielä ja hyvä niin. 

Olen päättänyt lähestyä joulua pikkuhiljaa koristeita ja kukkia lisäillen. Joulutähtiä hankin vasta lähempänä joulua. Jouluruusukin kiinnostaisi, mutta täytyypä katsoa mihin sellaisen sijoittaisin. Amarylliksen nostin jo lokakuun alussa kellarista valoon ja kastelin hieman, mutta se on kasvattanut vain lehtiä lisää. Olkoot nyt sitten sisällä ja menkööt kesäksi ulos pensaan alle keräämään voimia. Jospa ensi jouluna sitten saataisiin kukkaa  ihailla. 

Olen suunnitellut useamman kerran käyväni tonttimme metsässä hakemassa puolukan varpuja, sammalta ja jäkälää koristeeksi joulun kukille, mutta siellä ne ovat edelleen metsässä. Kelit eivät tosin vieläkään estäisi metsästä koristeiden hakua. Valitettavasti. Lumi olisi meille enemmän kuin tervetullutta. 

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Joulua odotellessa

Marraskuukin on ehtinyt jo pitkälle ja pimeys tulee kovin, kovin aikaisin. Onneksi on  erilaisia pihavaloja! Äiteeni oli syksyllä bongannut jostain ale-korista tällaiset valot, joita ensin vähän aikaa käsissäni pyörittelin ja sopivaa sijoituspaikkaa mietiskelin. Kunnes sen keksin, tontiltamme löytyisi taatusti sopiva pudonnut oksa, jonka ympärille valot voisi virittää. Ensin ajattelin laittaa valo-oksan kuistille, mutta kun pihamännystä pudonnut oksa oli vielä karsittunakin melko iso, niin nämä pääsivät parveketta valaisemaan. 



Parvekkeelle syntyi loppukesän aikana miehen toimesta myös vanhoista porraslankuista penkki. Tuohon eteen olen visoinut jo kahvitteluun sopivaa pikkupöytää, oletan meiltä sopivaa kulahtanutta puutavaraa löytyvän. Tai sitten vanhennan omatoimisesti vaalean puun haluamani näköiseksi.


Päivittäinen ulkoilumäärä on vähentynyt ja viime aikoina olen ehtinyt aiempaa enemmän silmäilemään sisätiloja. Tästä näkymästä tykkään kovasti, arkut ovat maailmalta mukaan tarttuneita, traakki pistokas miehen ja minun ensimmäiseen yhteiseen asuntoon hankkimastani ensimmäisestä viherkasvista, amazoninlilja (?) äidiltäni aikanaan remonttia evakkoon tullut ja tänne jäänyt. 


Ja se joulu, sehän tulee taas. Kaappien siivouksien yhteydessä on erilaisia jämälankoja esiin pulpahtanut ja niistä olen virkkaillut lumihiutaleita koristeeksi. Jonkun vain pitäisi nämä vielä päätellä. Muuten tuota joulua on valmisteltu lähinnä pipareita leipomalla, ainakin kolme taikinaa on jo leivottu ja syöty. Ja tuli niistä muutama piparikin. 



Ja ensi kevät, se on kuulkaas jo vilahtanut mielessä. Tänään mietin laventelin kylvämistä, pitää muistaa sekin tehdä hyvissä ajoin. Ensi kuun jälkeen on tammikuu ja ensimmäiset siemenkuvastot saapuvat!

lauantai 18. lokakuuta 2014

Kuuraa

Jes, talvi tulee! Tänä aamuna mittari näytti -7 astetta ja pihan puut sekä pensaat olivat kauniin kuuran peitossa. Uuniin ja takkoihin valkeat ja muutama kuva nappaamaan pihalta.


Etupihan pensaat tiputtivat vasta hetki sitten lehtensä. Ja kaksi päivää taaksepäin ehdin viimeiset kukkasipulit istutella näiden juurille.


Kuusi  ja lehtikuusi, kaunis väripari.


Mäntykin kaunistui entisestään kuuran kuorrutuksella.


Aamu valkeni ilman häivähdystäkään vastarannasta, mutta haihtuihan se usvakin pikkuhiljaa. Enää ei kyllä vesille tee mieli, hyytävän kylmältä järvi näyttää.


Puista kaunein on kuitenkin koivu, kun oksat muuttuvat valkoisiksi ja aurinko saa ne kimmeltämään.

lauantai 11. lokakuuta 2014

Talvehtimassa


Portaalla kesäkukkaistutuksissa mukana olleet pelargoniat pääsivät reilu viikko sitten talvehtimispaikoilleen, kun vihdoin ja viimein saimme kuistilta remonttiromppeet siivottua pois. Viileää ja valoa, se on ollut toimiva resepti, jolla nuo ovat säilyneet aikaisempina vuosina. Tosin koskaan minulla ei ole ollut yhtä paljon näitä talvetettavaksi, lähes 20 kasvia on nyt. Kevään messuilta tulin ostaneeksi muutaman pistokkaan (=10 kpl), kylvin uusia onnistuneesti, vanhat säilyvät yli edellisen talven ja sitten vielä ostin pari lehtipelargoniaa uusina tuttavuuksina. Jos talvetus onnistuu, niin ensi kesälle kesäkukat ovat jo hyvällä mallilla.

Kevään sipulikukkaloistoakin (?) olen valmistellut, mutta on sitä vielä paljon tehtävänäkin. En edes uskalla laskea kuinka paljon tuolla noita sipuleita odottaa istuttamistaan. Ostin, kun alennuksessa oli... Pakkoulkoilua siis tänään luvassa niiden kanssa :)

Ja ne visiot, ne ne ovat suuret ensi kesälle. Talo on neljän vuoden pakertamisen jälkeen hyvässä kuosissa ja ehdimme panostaa kunnolla pihatöihin. Haaveissa ovat hyötytarhan uudelleen järjestely ja laajentaminen, etupihalle luonnonkivistä penkereen tekeminen, talon ympärystän istutusalueiden viimeistely, rannan portaiden ja terassin viimeistely, kesäkeittiön laajentaminen ja olikohan vielä jotain muuta... Niin joo, pihavalaistus. Se on tällä hetkellä vain rakennusten sisäänkäyntien valaistuksen varassa. Kaikkea ei ehdi, mutta jos edes taas jotain. Ideathan tunnetusti jalostuvat matkan varrella :)

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Sadonkorjuuta ja uusia asukkaita

Nämä syysaamut ovat ihania! Ilma on raikas, mutta kuitenkaan ei kovin paljon vielä tarvitse ylimääräisiä päälle pakata, kun pihalle suuntaa. Keskimmäisen kanssa kävimme omenoita keräämässä.


Kaikki kerääminen on kaksivuotiaan mielestä kivaa. Tosin nämä omenat on syytä syödä pikaisesti, sen verran reippaalla otteella omenat astiaan päätyivät. Voisin vaikkapa tehdä omenapaistosta välipalaksi tänään...


Pihalla touhuissa mukana kulkee neljävuotias koiramme Wilma. Viime vuosina omenat ovat saaneet olla koiralta rauhassa, mutta pentuaikana pudonneet omenat oli kerättävä nopeasti, jos niitä aikoi itse syödä..


Niin ne uudet asukkaat, niitä tuli taas maanantaina autonperässä iso määrä. Äitini siivoili omaa pihaansa ja jakoi kasveja, joten minähän olin siellä lisäyksiä omalle tontille hakemassa. Kevätkurjenmiekat päätyivät jo multiin pelikentän laidalle päivänliljojen viereen. Näissä pusseissa ovat vielä ruusut odottamassa uutta sijaintiaan. Tornionjokilaaksonruusu, Peräpohjolanruusu ja orjanruusu saavat toivon mukaan tänään uudet paikkansa.


Kurtturuusu (?) on tehnyt marjoja oikein urakalla, joten kerrankin ajattelin kokeilla tehdä ruusunmarjasosetta ihan itse. Vielä saavat marjat kypsyä, kun nämä ovat vasta ensimmäiset kunnolla punaiset marjat.


Daalia, ihana ihana daalia.  Erilaisia daalioita kukkii nyt jokunen pihalla. Osa ei ole oikein jaksanut kukkia, on tainnut jäädä lannoitus hieman heikolle. Kahta poikkeusta lukuunottamatta kaikkia daaliani (8 selvisi talvetuksesta) ovat ruukuissa ja olisi varmastikin pitänyt olla ahkerampi lannoittaja. 

Tämän aamun sääennustuksen mukaan lämpimästä syksystä saadaan nauttia vielä viikko tai kaksi. Mahtavaa! 


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Syksyn merkkejä

On se jo uskottava, kesä on taittunut syksyyn. Oikeastaan ihan mukavaa, mutta kylmän kesäkuun takia kesä tuntuu kuitenkin aika lyhyeltä. Noh, elokuun loppuessa kuitenkin mekin päätimme ensimmäiset venetsialaiset tällä tontilla omasta toimesta järjestää. Jo ihan remontin melkein valmistumisen ilosta :). 


Omenapuistamme isoin sai koristeeksi lasipurkeista tehtyjä tuikkuja. Nämä olivat hienoja pimenevässä illassa!


Alkuillan valossa tuikut eivät vielä parhaimmillaan olleet, mutta ihania kuitenkin. Ensi vuodeksi täytyy hankkia erivärisiä lasimaaleja ja laittaa lapset tuottamaan värikkäämpiä tuikkulyhtyjä meille. 


Tänä viikonloppuna onkin sitten taas touhuttu pihalla. Uudet etuportaat ovat saaneet viimeiset laudat, enää kaiteet puuttuvat niistä. Pelikentän laidalle toinen kukkapenkki on saanut ensimmäiset kasvinsa. Tässä kesän talon seinustalla valohoitoa saaneet päivänliljat terästettynä yhdellä auringonkukalla matkalla kohti loppusijoituspaikkaansa. Päivänliljojen piti  olla oranssinpunaisia, mutta yksi näistä ainakin on keltainen. 



Tuossa rantaan pudottavan jyrkänteen reunalla kasvoi iso kuusi, mutta  sehän rojahti viime syksyn myrskyissä alas. Nyt siinä on enemmän kuin sopiva uuden kukkapenkin paikka. Sellaisen punaisena ja oranssina hehkuvan aurinkoisten kasvien kukkapenkin. Punaisen auringonkukan saalistus siis  alkaa.



Niin ne syksyn merkit, syysleimut kukkivat täysillä pelikentän laidalla (työnalla olevaa kukkapenkkiä vastapäätä). 


Lähettyvillä myös syyshortensiat ovat täydessä kukassa ja punertuneetkin jo. Näistä tahdon muhkeita pensaita pelikentän päätyä reunustamaan. Ja kyllä, nämä kasvit tulevat saamaan osumaa jalkapallosta. Meillä kukkapenkit joutuvat kestämään myös muuta elämää.


Loppukesän pelien tiimellyksessä voi suunsa saada makeaksi karhunvatuilla. Viime kesänä satoa saatiin yksi marja, tänä vuonna moninkertaisesti!

tiistai 26. elokuuta 2014

Punaisia kukkijoita


Varjolilja on jaksanut kukkia jo pitkään. Tosin viime päivien sateet ovat kasvia verottaneet.


Matalampana tuon varjoliljan vieressä viihtyy tämä värililja. Lajikkeet näiden kahden osalta ovat arvoituksia.

Tyttöjen kanssa keväällä kylvetyt tsinniat ovat nyt kukkineet jonkun hetken, osa vielä piilottelee väriään nupuissa.

Tänään tyttöjen kanssa ulkoillessa aloin suunnittelemaan uutta istutusaluetta (edellinenkin on tosin kesken vielä) kaatuneen kuusen aiemmin varjostamaan kohtaan. Siihen liittyen perustin Pinterest-tilin, jonne kerään mahdollisia paahteeseen ja havittelemaani värimaailmaan sopivia kasveja.

tiistai 19. elokuuta 2014

Se kukkii!!

Salkoruusuni on vihdoin avannut nuppunsa ja ryhtynyt kukkimaan. Tätä olen odottanut jokusen vuoden. En vain todellakaan muistanut kylväneeni tätä tummakukkaista versiota ennenkuin kukat näin.



Ilta-auringon valossa eräs suosikki-näkymäni pihallamme on portailta tulevan kesäkeittiön suuntaan. Tällä hetkellä nurkkauksen värimaailma  on punertava pihlajanmarjojen ja daalian myötä, alkukesästä se oli valkoinen, kun puut kukkivat.

Toinen mieluinen näkymä on portaalla kesäkukkien runsas kukkaloisto. Näistä voi onneksi vielä nauttia :)

PS. Säädin vielä blogin nimeä ulkoasun hieman paremmin puuhailua kuvaavaksi.

maanantai 11. elokuuta 2014

Kukkapenkki-projekti

Viime kesänä alkaneeseen remonttiin kuului myös kattoremontti. Sen seurauksena meillä on pihalla odottanut 1500 sammaloitunutta kattotiiltä uusiokäyttöä. Niistä olen jo rakentanut pengertä sakokaivon ympärille. Viimeisen rakennusäherrys on talon edustalle, paahteiselle paikalle väkerrettävä kukkapenkki.

Kuva on otettu reilu viikko sitten, jolloin muoto oli löytynyt ja tuoksuvatukka saanut rajatun kasvupaikkansa. Tällä hetkellä n. puolet penkistä on mullattu (mullan alla on suodatinkangas) ja kasveina pionia, syysleimua, iisoppi, jalopähkämö, lehtosinilatva, harjaneilikkaa ja daalioita. Tuonne kauimmaiseen nurkkaan tulee syyshortensia sekä seinän kohdalle salkoruusuja ja jaloritatinkannusta. Muista kasveista en sitten vielä olekaan ihan varma. Nämä tämänhetkiset kasvit ovat omalta ja naapurin (ei sentään omin luvin) siirrettyjä jakotaimia. Toistaiseksi pionikin näyttäisi selvinneen siirrosta, ainakin taimet ovat virkeitä.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Piha siirtyi kakkuun


Ei ole tapana leipomisia esitellä blogissa, mutta kerrankin olen kakun koristeluun varsin tyytyväinen. Samettiruusut ovat itse siemenestä kasvatettuja ja krassit sain äidiltäni taimina. Kakkuun päätyivät nämä tossujen lisäksi koristeeksi. Syötävien kukkien nettisurffailun tuloksena löysin linkin Myrkytystietokeskuksen sivuille, jossa olikin hyvä lista kasveista ja niiden myrkyllisyydestä.

Nyt on piha ja talo taas siistiytyneet kummasti, uusi kukkapenkki talon edustalle löytänyt muotonsa (vaan ei vielä kaikkeja kasveja) ja nurmikenttäkin päässyt käyttöön jalkapallokenttänä. Ristiäisten jälkeen on hyvä lopettaa lomat ja palata arkeen.


tiistai 29. heinäkuuta 2014

Hassu sormustinkukka

Yksi itäneistä rohtosormustinkukistani on kasvanut kaksimetriseksi hujopiksi, rinnalla on muutama pienempi yksilö. Yksi näistä miniatyyreistä on tehnyt todella lyhyen varren, n. 30 cm, mutta kukka (1 kpl) on sitäkin isompi. Kukan halkaisija on n. 5 cm.

Onneksi sain tämän eilen illalla kuvattua ennen sateita. Tänä aamuna kävin tarkistamassa sateen tuhot ja kovin oli osumaa ottanut tämäkin yksilö:

hieman on surullisemman näköinen kukkanen. Mutta pystyssä sentään, isosiskonsa on taipunut (vaan ei katkennut) ja joutunut laskeutumaan korkeuksistaan alemmas.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Odotusta...

...on monenlaista, tämä odotus on kestänyt kolme vuotta ja jatkuu vielä hetkisen. Rohtosormustinkukan tavoin olen uskollisesti, vuodesta toiseen kylvänyt salkoruusuja ja viimeiset kaksi kesää seurannut lehtiruusukkeiden kehittymistä. Ja vain lehtiruusukkeiden. Mutta tänä kesänä on lupausta kukinnastakin olemassa. Odotan mielenkiinnolla millaista väriä tuosta on luvassa.


Viime kesänä kasvattamani salkoruusun taimet laitoin paremman kukkapenkin puutteessa kasvihuoneeseen toiseen kasvualtaaseen talvehtimaan, mutta sitä ne eivät kestäneet, vaikka koitinkin taimia suojata talven varalle.

Pelikentän laidalla myös syyshortensiat ovat ilmeisesti alkaneet viihtyä pari vuotta eloaan ihmeteltyään siinä (neljästä taimesta yhden olen menettänyt). Tälle syksylle on odotettavissa runsasta kukintaa tuollakin laidalla.


sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Kesäkukkia portaalla

Porrasprojekti eteni hienosti käyttöasteelle asti, viimeistelyt vielä puuttuvat eikä niillä pidetä kiirettä näillä helteillä, portaat kun ovat suorassa auringonpaisteessa. Mutta kukkiahan porrastasanteella voi hyvinkin pitää vaikka kaide vielä puuttukin.


Pelargoniat ovat olleet joka vuosi portaalla samoin rautayritti on tullut tutuksi jo useampana vuonna. Tänä kesänä sain liuskalaventelin kasvamaan ja onnistuin kukittamaan  myös itse kylvettyjä valkoisia pelargonioita.


Nämä riippapelargoniat ja verbenat ovat Helsingin messuilta ostettuja pistokastaimia samoin kuin alla olevat.


Ja kerrankin olen itse onnistunut näiden kasvien kanssa! Pelargonian aion yrittää talvettaa ja noin hyvässä kasvussa olevan yksilön kanssa se voi jopa onnistua.


perjantai 25. heinäkuuta 2014

Meidän piha on...

...TUUNAAMO...


Talon laajennuksen myötä saimme työhuoneen, jonne tarvitaan tietysti myös työpöytä. Ja sehän syntyy pukkijalkojen päälle nostetusta vanhasta ovesta. Ja mikä onkaan parempi paikka tuunata ovea kuin pihamaa, jossa mahtuu rauhassa touhuamaan. Onni on vapaa tila ympärillä.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Keskikesän kukkijoita

Siellä täällä pihalla kukkii ja syntyy satoa. Vielä ei pihamme ole kukkien osalta niin runsas kuin se haaveissani tulee olemaan, mutta pikkuhiljaa kohti unelmaa mennään.


Kivikossa viihtyvät ja kukkivat iloisesti siniset tiarellat. Nämä ovat jotenkin hienon kynttilämäisiä.


Kivikkoon on myös ahomansikka asettunut ja sieltä olen tytöille käynyt heinän varteen maistiaisia keräämässä. Tosin nämä ovat niin herkkuja, että ovat kyllä osa omaankin suuhun päätyneet...


Kivikon toinen tämän hetken kukkija on matala kurjenpolvi, joita muutaman istutin viime vuonna rinteeseen. 


Pelikentän laidalla tontin rajalla rohtosormustinkukka on aloittanut kukintansa. Kuva on jo jonkun päivän vanha ja tällä hetkellä kukinta on täydessä terässä. Kolme vuotta sitten kylvin ensimmäiset siemenet ja nyt saan  vihdoin nauttia kukinnasta.


Rohtosormustinkukan edustalla on kukkaan ehtinyt myös harjaneilikka monissa eri väreissään. Tämä on kyllä hieno kasvi! 


Saman kukkapenkin takalaidalla kukkii naapurilta saatu lehtosinilatva. Tosin varsi kaatui ja nyt kukka on painunut maata myöten roskien sekaan. Tuo penkki on toivoton tapaus pidettäväksi puhtaana, voikukka, ohdake, rönsyleinikki, mesiangervo, nokkonen ja jättiukonputki (!) tekevät kitkemisestä vähintäänkin mielenkiintoista. Ja erittäin usein toistuvaa. 

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Vihdoinkin lämmintä!

Vihdoinkin tuo kuukauden poissa ollut lämpö tuli takaisin. Kylmän jakson aikana ei pihalla tuntunut tapahtuvan yhtään mitään. Tomaatit juroivat kasvihuoneessa, kukat pitivät nuppunsa kiinni ja ainoastaan perunat venyivät pituutta. Sentäs ne. Nyt lämpö on saanut pihalla taas uutta innostusta aikaan, myös minussa. Kasvihuoneen siivous on jatkunut, istutuksia olen tehnyt odottamaan uusia portaita ja kukkapenkkejä kitkenyt. Ja pihalta on löytynyt taas uusi kasvi, vielä näin viidentenä kesänä tällä tontilla!

                                           
Vielä en ole kirjoista kaivanut esiin mikä tämä pieni kaunokainen on, mutta jokin pensas, kenties jokin heisien sukulainen (sanotaankohan niitä heisiksi, siis koiranheisi, lumipalloheisi jne...).

h
Tämä Multi-blue odottaa uusien portaiden kaidetta, jotta pääsee uudelle kasvupaikalleen. Sitten vain toivon, että se juurtuu ja kukkii myös tulevina vuosina. Portaiden rakenteet piilotetaan rimoituksen taakse ja sen päälle olen ajatellut kiinnittää ylijäänyttä valuverkkoa kärhöjen tueksi.


Näitä laukkoja istuttelin viime syksynä vähän joka kukkapenkkiin. Nyt niitä sitten, kaikkien rikkaruojenkin keskellä kukkii. Kivoja väripilkkuja ovat! Nimi tosin on taas kerran hukassa...


Muillahan pionit ovat kukkineet tässä meidänkin naapurustossa jo ainakin viikon. Mutta ei meillä. Jotenkin tämä ranta on hieman viileämpi paikka ja kaikki kukkii myöhemmin kuin naapurien tonteilla. Niinpä pionitkit pitävät vielä nuppunsa ummessa. Uusimpien, tänä keväänä hankittujen pionien nuput harmillisesti paleltuivat kesäkuun pakkasöinä.


Mutta vaikka sekä perunamaalla että pionipenkissä on pakkaselle hävitty, niin omppupuut sentään ovat sinnitelleet. Kukinnan aikaan oli viileät kelit ja kukinta paljon vähäisempää kuin viime vuonna, mutta pölyttäjiä surrasi jokunen. Kyllä näistä bongatuista raakileista yksi piirakka tehdään syksymmällä.


Tämä on toinen löytö pihamaalta. Itse asiassa mies sen löysi, kun mallaili hiekkalaatikon paikkaa. Vehkalahdella oli Jukolan viesti kesällä 2011 ja kotimatkalla pysähdyimme Viherpeukaloiden myymälässä, josta matkaan tarttui Peach -ruusu. Luulin tämän jo kuolleen aikapäiviä sitten, mutta kappas vain, pari vuotta jurottuaan maan alla on nyt taimi esiin noussut! 

Se on sitten muuten ensi kuun jälkeen syyskuu.