torstai 30. toukokuuta 2013

Pilvistyvän illan kuvasatoa


Vanhempi tytär valitsi pari päivää sitten itselleen kasvin. Begonia oli suosikki, kunnes kuuli kasvin nimen. Se ei ilmeisesti ollut kohta 8 veen mielestä kiva. Joten verenpisara kotiutui meille. 


Petuniaa pitää aina olla. Minulla oli petunoita lapsena leikkimökin kaiteella, yleensä tosin violettina. Tänä kesänä punainen ja valkoinen tuntuvat olevan teemavärit. Taidan jo jotekin orientoitua 2,6 km lautaa maalaamisesta punaisella.


Niin kauniita ovat omenapuun kukat.

Ja ovat nämä nuputkin ihania. Aivan kuin kesä olisi jo täällä.

 Hm.. Hieman turhan kauaksi jää puu tuossa kuvassa, mutta pääasia taitaa selvitä silti, kukkia on ja paljon! Tämä omenapuu on juuri nyt pihan kuningatar. Koko päivän onkin pörinä käynyt puun ympärillä.

 Vaikka eilen toivoinkin pitkää ja kuumaa kesää, niin saisihan sitä vettä joskus taivaaltakin tulla. Tänään jo taivas näytti keräävän pilviä ja tein pihalla ruukuissa oleville kasveille siirto-operaatioita, kun ajattelin ukkosen olevan tulossa kera rapsakan sateen. Toistaiseksi keli on kuiva enkä pahemmin asiasta valita, kesälomalla ovat kelit kohdillaan.

 

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Vangittuja kaunottaria ja muita

Niin ne ovat viikot taas juosseet ja kesäloma alkanut. Kerrankin ovat kelit kohdillaan! Pihaakin olen ehtinyt kiertämään kameran kanssa, tässä tulosta viimeisimmästä kierroksesta.


Viime syksynä istutettiin pellolle muutama hedelmäpuu. Niiden juurelle istutin narsisseja, jos vaikka saisivat puut olla rauhassa. Tiedä sitten auttoiko vai ei, mutta kauniita ovat nämä kerrotut narsissit. Tosin häkkikaunottoria näistä tuli.


Kivikkoakaan en ole unohtanut. Se onkin kesän ensimmäisiä kohtia, josta kukkia voi odotella. Viime syksynä tekemäni laajennus osoittautui epäonniseksi. Aikani mietin miksei kivikkosuopayrtti ja nukkahärkki nousseet keväällä viime syksyn kylvön jäljiltä. Kunnes syylliseksi tai ainakin osatekijäksi paljastui kissamme. Se penteles käyttää pehmeää multaa vessanaan. Onneksi kaupalliset toimijat tarjoavat ratkaisuja tuohonkin. 

   
Viime syksyn istutusurakka ja alkukesän pionipenkin vääntäminen näkyvät nyt kauniina tulppaaneina. Pioneissakin on jo nuppuja, niiden puhkeamista kukkaan odotan kovasti!


Vaikka keväällä remonttikampetta pihan kulmalle tuotiin isot määrät, ovat narsissit ja tulppanit nousseet hienosti esiin tavaran siirryttyä osaksi rakennusta. Tätä aluetta kasvatan ensi syksynä lisää!


Näiden särkyneiden sydänten selviämistä murehdin hieman viime kesänä. Tein näille kohopenkin savisen pellon päälle, mutta en erityistä salaojaa siihen vääntänyt. Ilmeisesti märkyys ei haitanunt, kun kaikki kolme kukkivat kauniisti. Näitä tahdon lisää.


Näitä EN tahdo lisää. On se kumma laji, kun eroon ei pääse. Taistelu tänä keväänä on jatkunut lapion sekä kovempien aineiden kanssa. Mutta edelleen... Krhmph.

Remppa on edennyt. Mies vietti isäkuukautta, eli hoiti lapsia ja teki pohjat laajennukselle kuuden viikon aikana. Nyt on talon purkaminen käynnissä. Hieman on lahoja kohtia löytynyt, mutta toistaiseksi yllättävän vähän. 3.6. alkaa ilmeisesti nousemaan uusien seinien runkoa, talo kasvaa pituutta neljä metriä. Samalla saan 11x5 m uutta istutusaluetta talon taakse. Sivulle 7x? m ja tuohon kuvan vasempaan laitaan jäävälle etupihanpuoleisellekin seinustalle n.6 m pitkän alueen. Ensi syksynä on siis luvassa valtava multaus ja sipuleiden istutusoperaatio. Mutta sitä ennen on kesä! Joka toivottavasti on pitkä ja kuuma :)


sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Miksi tehdä ensin remontti ja vasta sitten piha, osa 2.

Meillä tehdään remonttia, jos se nyt on jäänyt vielä epäselväksi. "Pieni pintaremontti" tapahtuu ulkona. Talo saa uuden laudoituksen (ja sen alle tuulensuojalevyt), katon sekä ehjät portaat nykyisten hieman reunastaan lahonneiden tilalle. Koska perheemme on nykyisin nelihenkinen, tuli lisähuoneellekin tarve, joten toinen päätyseinä siirtyy neljä metriä. Remontti alkoi siis maansiirroilla.

Pintamullat löysivät paikkansa keinun takaa karviaispensaan päältä.

Lauantai-illan voi aivan helposti myös viettää hiekkaa ajaen. Tosin peltomme, jonne sitä hiekkaa piti kuskata kaivurin ulottuville on savimaata. Viime tarkistuksen mukaisesti edelleen on myös kevät. Pellolle on jo pari kuormaa hiekkaa ajettu, jotta savikko kantaa traktoria kuormineen. Mutta ei sitä kokonaan ole hiekalla pinnoitettu. Ensimmäinen kuorma saatiin hyvälle paikalle. Toista ei. Ilman omenapuiden ja marjapensaiden välistä pujottelua. Tuloksena yliajettu mustaherukkapensas.

Että näin tällä kertaa. Sekaisin ollaan, helpommalla olisi päässut, jos olisi rakennettu nollasta kokonaan uusi.


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Kyllä se kesä tulee tännekin

Järven selkä on auki ja tuuli painoi jäät taas rantaan. Parin päivän päästä rannassa käy hilinä, kun sulavat jäät osuvat toisiinsa.
Viime kesänä tehdyssä pionipenkissä on eloa. Olen niin iloinen tästä! Sekä pionit, että sipiulikukat näyttävät heräilevän. Muistaakseni istutin tähän laukkojen lisäksi kerrattuja tulppaaneja.
Ja kohta kukkii meilläkin! Krookukset ovat mukavasti nousseet, ensimmäiset nuput alkavat kohta aukeamaan.
Eilen aamulla nukuimme hieman pommiin ja heräsimme juuri ennen kaivurin tuloa tontille. Iltapäivällä töistä palattuani oli vaikka ja mitä tapahtunut. Pihlaja-angervot olivat saaneet kyytiä ja talon takana oleva rinne uutta muotoa. Tässä on selvä perennapenkin paikka. Ja ISON sellaisen, JEAH! :)

Aamulla pyörähdin myös kasvihuoneessa. Kävin tarkastamassa virolaisen kärhön kasvun (kasvanut on) ja samalla mietin, jälleen kerran, mitä ihmettä olen tässä viime kesänä kasvattanut. Jotenkin epäilen tämän olevan daalian, mutta muistelen kuitenkin laittaneeni ne kaikki maahan enkä pitäneeni yhtään ruukussa. Selvästikin pitää alkaa laittamaan nimikylttejä, ei enää ihminen muista kaikkea.
Nyt aurinkoista vapun päivää, sää hellii pihalla puuhailijaa tänään.