sunnuntai 9. elokuuta 2015

testaa, testaa


Hmm, kuinkahan bloggaaminen onnistuu kännykän selaimella, kun appsi ei toimi...






tiistai 23. kesäkuuta 2015

Vielä on kesää jäljellä...

...ainakin toivottavasti, kun ei täällä meidän korkeuksilla Keski-Suomessa ole liikaa lämmöstä päästy nauttimaan, Toisaalta nyt on tähän n. 15-17 asteen lämpöön tottunut, että asteen nousu saa jo oikein hyvin tarkenemaan hameessa pihalla. Mitä nyt hyttyset sitten harrastavat verensiirtoja enemmän kuin voi ihminen sietää.

Nuo hyttyset ovatkin pääsyy siihen, että salaattilaarini rehottavat rikkaruohoja ja retiisit ovat kylvämättä. Eilen vein siemenestä kasvatettuja samettiruusuja naurismaalle tuholaistorjuntaan. Tiedä sitten auttavatko mitään, mutta ainakin väriä vähän tuovat muuten niin mulloksella olevalle alueelle. Samettiruusujen lisäksi kylvin kehäkukat vihdoin ja viimein perunapenkkien viereen. Olisi ehkä pitänyt olla hieman aiemmin liikenteessä taas, mutta en ole yhtään sisäistänyt kesän olevan jo kalenterissa noin pitkällä kuin se on.

Jotenkin tuota omaa ajatusta ehkä huijaavat vasta kukintaansa aloittavat lupiinit ja narsissit, jotka ovat osa edelleen hyvässä kukassa. Nämä pienet, voinkeltaiset ovat kyllä yllättävän kauniita. Taidan ensi syksynä istutella näitä lisää. 

Juhannussiivouksia tehdessäni (kyllä vaan, sellaisetkin joutuu erikseen tekemään, kun kaksi päivää sitä ennen tekee remppaa talossa sisällä ja varmistaa n. puolen sentin pölykerroksen lähes jokapuolella) sivusilmällä ikkunan ohikulkiessani huomasin pellolla jotain erikoista. Pitihän sitä pää kääntää ja näin kurkiperheen olevan päiväkävelyllä kohti tänä keväänä isommaksi myllättyä kasvimaata. Läpikuluksi perheellä tuo jäi ja painelivat naapurin koivikkoon. Kaksi ruskeaa poikasta on tuon kuvassa melkein keskellä olevan kurjen edessä. 


torstai 4. kesäkuuta 2015

Pitkästä aikaa päivää

Kevät tuli, meni ja kääntyi kesäksi. Pääsiäisen myötä omalla kohdalla oli töihinpaluu äitiysvapaalta ja sehän olikin voimille ottava koitos. Ensimmäinen viikko töiden jälkeen meni sohvalla rötvätessä illat, kun töissä hyppäsin kahteen liikkuvaan junaan heti lennosta. Ja kun töihinpaluusta alkoi tokenemaan, niin kotitilan hommat konekaluston läpikäymisineen, peltojen kunnostamisineen ja kylvötoineen tulivat päälle. Mutta nyt ovat rehuherneen siemenet olleet pellossa jo viikon ja odotetaan itämistä. Ja vihdoin ehtii kotitontilla touhuamaan.

Narsissit kukkivat meillä komeasti, tuntuvat sietävän köyhähköä maaperää paremmin kuin tulppaanit, jotka pääosin ovat aika pieniä kukinnoiltaan. Paitsi pelikentän laidalla, jonne tein viime syksynä ihan uuden kukkapenkin. Riskillä, tuolla kentällä kun on välillä veljesten ja jälkikasvujen yhteiset jalkapallomatsit melkoisia otteluita ja kukkapenkkini saavat kyytiä.





Myös ensimmäiset perennat ovat aloittaneet kukintansa, särkyneet sydämet ovat vihdoin venähtäneet ja kukkivat kauniisti. Näiden takana ovat myskimalva ja harmaamalvikki nousseet hienosti myös ja myöhemmin kesällä peittävät edestään vähän ränsistyvät särkyneet sydämet. 


Isyysvapaallaan mies aloitti kaivamaan nurmikko kesäkeittiön paikalta, luvassa on siis piharakentamistakin. Mutta se homma saa odottaa hetken aikaa, sillä perunat ja muut kasvimaan asukit pitää saada maahan. Tänä iltana onkin luvassa lisää kasvimaan möyrimistä ja maan parantamista hiekan ja mahtavan, mustan mullan avulla. Tuo meidän savimaa on niin kovaa, etteivät porkkanat ole viime vuosina napostelu-porkkanoita isommiksi kasvaneet. Ja sekös harmittaa minua. 

Kasvimaalle muuttaa myös mansikkamaa laajentuneena. Viisi kesää se toimi kohtuullisesti entisellä paikallaan, mutta nyt haluan saada mansikat aurinkoisempaan paikkaan ja oikean mansikkamaan katteen päälle. Järki meinasi lähteä noilla aiemmilla viritelmillä, rikkakasvit tunkivat ihan jokapaikasta esiin. Luvassa onkin juurien puhdistusta ennen istutusta. 

Ja tokihan menetyksiäkin on taas tapahtunut. Pelikentän laidalla olevista neljästä syyshortensiasta kaksi on kuollut. Ruohonleikkuun yhteydessä mies ajoi huomaamattaan pienen perinneruusuntaimen ylitse. En tiedä kannattaako odottaa uuden elämän nousemista siitä juuresta. Yksi syysleimu etupihan penkissä heitti henkensä. Ja kylvetytyistä tsinnioista iso osa otti itseensä tuulisena päivänä portaalla. En ollut ajoissa kotona nostamassa arkoja taimia suojaan. 

Haastevastauksia

Kurjenkello pompsautti puutarhakysymysten haasteen minulle, joten nytpä tulee vastauksia :), melkoiselle viiveellä tosin.


1. Noudatatko puutarhasuunnittelussa tarkkaa ja harkittua suunnitelmaa vai menetkö enemmän inspiraation ja fiiliksen mukaan?

Juu, suunnitelma on, isoille linjoille lähinnä. Perennapenkin sisältö todellisuudessa muuttuu paperille suunnitellust eikä aikaa tarvitse kulua viikkoakaan...

Pihan isot linjat ovat selvillä, yksittäiset kohdat vedetään inspiraatiolla.


2. Onko puutarhassasi jokin vitsaus, josta haluaisit eroon?


Rönsyleinikki, jättiukonputki, metsä(?)korte, mitä noita nyt on...



3. Minkä kasvin kanssa olet onnistunut erityisen hyvin?


Kauan aikaa sitten parvekepuutarhurina onnistuin ahkeraliisan kanssa. Sen jälkeen se ei olekaan onnistunut. Tämän vuoden kylvöksistä näytti itävän viisi siementä, jotka edelleen jurovat. 


4. Miellyttääkö sinua enemmän runsas ja rönsyilevä tyyli vai selkeä ja moderni tyyli?


Hm... riippuu ympäristöstä. Omalla pihalla runsaus on luonnollisempaa. Jos kotina olisi kivitalo, niin hakisin pihallekin toisenlaista ilmettä. Talo näyttää melko perinteiseltä puutalolta edelleen, vaikka ilme on muuttunut rintamiestalosta hieman ajattomammaksi. Tämähän on rakennettu jo 1930 -luvun alussa ja sen jälkeen moneen kertaan muokattu eri suuntiin. 



5. Jos saisit valita minkä kasvin vaan pihallesi, minkä ottaisit? (Unohdetaan nyt kasvivyöhykkeet yms.)


Paha, paha kysymys. Magnolia, persikka ja sinisade ovat kyllä haaveissa. 


6. Millaisella kameralla kuvaat puutarhaasi?


Olympus E-510. Monta vuotta vanha digijärkkäri. Ja nopeat roiskaisut kännykällä. 


7. Mikä sysäsi sinut innostumaan puutarhanhoidosta?


Ohhoh... kasvit ovat kiinnostaneet lapsesta asti. Kaupungissa asuessa parveke oli täyteen ammuttu ja talon myötä temmellystilaa tuli mukavasti. Saa laittaa sekä kukkia että hyötykasveja. Ja ehkä tuo hankittu koulutus maataloustieteiden paristakin antaa vähän viitteitä tähän kasvi- ja eliökunnan toiminnasta kiinnostumiseen. 


8.  Onko tulevalle kesälle tiedossa suuria suunnitelmia puutarhan suhteen?


On. Oi miten niitä onkaan! Ja on jo aloitettu niiden toteuttaminenkin :).Alla olevassa kuvassa kasvimaa kääntyy harmaan fergun ja kaksisiipisten aurojen voimin. Aika heikosti, mutta kääntyi kuitenkin. Loppuhommiin saatiin isompi,100 hv traktori lainaan ja johan alkoivat koivun kannot nousemaan sekä maa tasoittumaan. Toki tarvittiin vielä naapurin äestäkin apuun. 







9. Osaatko olla puutarhassasi jouten ja istuskella vain?


Kyllä! Erityisesti grillin lähettyvillä on helppoa olla ja istuskella vain. Hyvä ruoka ja seura auttavat asiaa :)


10. Koristetarha, hyötypuutarha vai molemmat?


Molemmat tietysti! :D


11. Mikä puutarhanhoidossa tekee sinut iloiseksi?


Keväällä esiin nousevat sipulikukat, kukat,  värit, tuoksut, sato. Vuodenaikojen vaihtelu. Tuo naapurilta saatu lehtosinilatva onkin yksi esimerkki puutarhan iloista, kasvien vaihtaminen!



maanantai 23. maaliskuuta 2015

Pääsiäistä odotellessa

Kohta se on pääsiäinenkin täällä taas. Se on yksi niitä varmoja kevään etenemisen merkkejä. Tänä vuonna muistin myös kylvää rairuohon ajoissa. Tuli käyttöä samalla mariskooleille, jotka yleensä pölyttyvät keittiön yläkaappien päällä. Eilen illalla rairuohotvielä koristeltiin lasten askartelemilla pääsiäismunilla. 

Keltainen toki kuuluu värinä pääsiäiseen, mutta lauantain kauppareissulla keltaiset tulppaanit eivät puhutelleet minua yhtään, valkoiset vielä vähemmän, joten vaaleanpunertavia tarttui iso kimppu mukaan. Nyt tulppaaneja onkin keittiössä, olohuoneen pöydällä yhdessä pajun ja koivun oksien kanssa sekä työhuoneen pöydällä.


 Yhtään valokuvauskurssia en ole digijärkkärin hankkimisen jälkeen (v. 2008) käynyt ja aina välillä tuleekin testailtua erilaisi valotuksia sun muita mahdollisuuksia. Tässä kuvassa pidän tuosta tulppaanien häivyttymisestä taustalle ikkunasta tulevaan valoon. Täytyy muistaa räpeltää lisää kameran kanssa kunhan nuo tulppaanit aukeavat enemmän. 


Viikonloppuna ei pihan puolella tapahtunut oikeastaan mitään isompaan. Ahkeraliisat päätyivät multaan, yhden lehtipelargonin pistokkaan siirsin vesiastiasta multapurkkiin ja muuten lähinnä keskityin suunnitteluun. Hirmuinen remonttiroskan siivoaminen on vielä edessä, kunhan loputkin lumet sulavat. Mutta tulevana kesänä saa luvan kanssa ja hyvällä omallatunnolla keskittyä pihan kunnostamiseen! 

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Luonnon elävää kuvaa

Eilen illalla uutisia netistä lukiessani huomasin jutun revontulista. Ja eikun pihalle niitä ihailemaan. Jokunen kuvakin niistä tuli, mutta ilman kunnon tukea ei voi kuvalaaduilla kehua. En muista milloin olisin noin upeita revontulia nähnyt. 


Eilen blogikierroksella opin, että viiniköynnöksiä voi kasvattaa Suomessa myös avomaalla. Vianna onkin tehnyt pidemmän postauksen omista kokemuksistaan, tästä sinne. Oma viiniköynnökseni oli kasvihuoneessa ja heitti henkensä ensimmäisenä talvena. Nyt päätin ottaa avomaakasvatuksen kokeiluun ja laajentaa tulevaa kasvimaata/hyötytarhaa parilla viiniköynnökselläkin. 

Kesän kukkaloistoa havitellen kylvin jonkin aikaa sitten orvokit ja kivasti ovatkin nyt itäneet. Kunhan nyt vahvistuvat, niin pääsen koulimaan näitä.


Kasvihuonetomaatit piilottelivat melkein kuukauden mullassa ennenkuin pilkistivät esiin. Nyt ne saavat valohoitoa kuistilla, jossa on öisin ja aamuisin viileämpää. Eivät toivottavasti heti veny hillittömän pitkiksi, vaan tanakoituvat. Kohta on näidenkin aika muuttaa maitopurkki-yksiöihin.


Ja nämä viinirypälerasia-kasvihuoneen poikaset ovat violettia basilikaa. Sekä karannut rairuoho... Pari vuotta sitten viimeksi kasvattelin violettia basilikaa ja muuten meni sen kanssa mukavasti, mutta kasvihuoneessa kesällä tomaatit varjostivat liikaa ja lehtisato jäi vaatimattomaksi. En siis saanut violettia pestoa. Mutta tänä vuonna siihen taas pyritään.


maanantai 16. maaliskuuta 2015

Valoisan kuistin iloksi

Meillä on mukavan valoisa kuisti. Tilavakin se olisi, ellei viiden ihmisen kengät, yhdet vauvanvaunut, liuta remonttikamppeita ja pakastin sitä täyttäisi. Jotta katseen saa kaaoksesta siirrettyä muualle, niin tuota pakastimen kantta tulee näin keväisin erityisesti hyödynnettyä tasona. 

Sini-violetti esikko helmililjoen kera onkin siinä jo hetken aikaa ollut. Viikonloppuna kaupasta koriin mukaan löytyi punainen esikko valkoisilla reunoilla ja tänä aamuna ulkoillessa maljakkoon pajunkissoja. Lauantain kauppareissulla harkitsin tete-narsisseja ja  päätin jättää ne ostamatta. Nyt vähän harmittaa, kun olisivathan ne tuonne taustalle sopineet.

Vähän on jo elämää nähty, mutta edelleen sinnitellään.


En ole aiemmin kiinnittänyt huomiota esikon lehtiruoteihin, nehän ovat todella hienot! 


Vaikka asumme katuvalojen ulottumattomissa, niin näin keväisin ei kovin hiljaista ulkona kuitenkaan ole. Lintujen viserryksen lisäksi jää pitää jatkuvaa pauketta ympäri vuorokauden. Ihan kuin vastarannalla olisi kaivuri hommissa näin päiväaikaan. Iltaisin ääni taas muistuttaa kaukaista ukkosen jyminää. Eloisa luonto taitaa onneksi tehdä kevättä taas kunnon rytinällä :)

Aurinkoa tähänkin viikkoon!

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Vastauksia haastekysymyksiin

Hopsan, aikaa on kulunut useampi vuosi, kun minulle on yhtään haastetta tullut (laiskan blogipäivittäjän merkki?), mutta nytpä barbajovis Jupiterin parta -blogista pääsi yllättämään ja nakkasi minulle viiden puutarhakysymyksen haasteen. Joten vastaamaan siis :)

  1. Kuinka paljon vietät aikaa puutarhalla?
Jaahas, tulevana kesänä ehkä enemmän kuin kertaakaan tähän mennessä. Talon remontti ei enää vaadi isoja ponnistuksia kesäaikana, mutta piha sitten senkin edestä. Kasvimaata laajennetaan, hyötytarhaa järjestellään uudelleen, kesäkeittiö kasvaa, pari perennapenkkiä on työnalla, rantaan vievien portaiden terassi pitäisi tehdä loppuun (odottanut pari kesää talon viedessä ajan), pihavalaistusta pitäisi laitella ja etupihan pinta kunnostaa. Sadejaksoilla kun pihasta tulee yksi mutaläjä. 

Eli siis kokolailla paljon. Tai tokihan kuluneiden viiden kesän aikana pihalla = puutarhassa on vietty aikaa paljonkin, mutta ehkä tehden enemmän jotain muuta kuin edistettyä puutarhan elämää.

2Jos sinulla ei olisi puutarhaa, mitä tekisit? Riittäisikö ikkunapuutarha, vai ryhtyisitkö palstaviljelijäksi tai sissipuutarhuriksi? Vai tyydyttäisivätkö puutarhavierailut viherpeukalosi kutsua?

Ikkunapuutarhuri olisin vähintään. Tai sitten hankkiutuisin asumaan paikkaan, jossa olisi mahdollisuus tehdä parvekkeesta oma keidas. Palstaviljely ei ehkä ole minun juttuni. Ikuisena maalaisena en kuitenkaan osaa pitkään asua lähiössä tai kaupungissa. Toki sitäkin lajia on tullut kokeiltua, mutta mieli vetää maaseudun rauhaan. 

3. Millainen puutarhatyyli vetoaa sinuun?

Enpä osaa tarkkaan sanoa, cottage carden viehättää, samoin suomalainen maalaispuutarha. Ehkä puoliksi villi ja vapaa... Kovin pelkistetyt puutarhat eivät puhuttele minua eikä kaikki saa olla kerrasta esillä. Mutta tilaa pitää olla lasten ja koiran kanssa temmeltämiseenkin. 

4. Kirjoitatko puutarhapäiväkirjaa vai riittääkö blogi muistiinpanoille?

Blogi riittää, kahteen eri paikkaan ei riitä ajatus minulla :)

5. Miten hävität rikkaruohot? Torjunta-aineilla, vanhan kansan menetelmillä, syömällä vai annatko kaikkien kukkien kukkia, myös rikkakukkien?

Pääasiassa ihan käsin väsytystaistelulla. Tosin jättiukonputki on kyllä saanut naista vahvempaa ainetta. Ensimmäisenä keväänä sen kanssa taistellessa katkesi metallilapion varsikin. Sitkeä kasvi :(. Toinen vihulainen on rönsyleinikki. Ihan kiva kukka, mutta aivan väärän värinen suurimmassa osassa minun kukkapenkeistäni. 

************************************************

Ohos, niihinhän tuli vastaukset nopeasti. Tosin kuvapuoli jää uupumaan, visuaalinen näkemys on nyt vähissä taisteltuani tänään itseni kanssa siemen- ja mukulahyllyjen äärellä. Ja vain yhden siemenpussin ostin :D

En laita haastetta eteenpäin, sillä tämä on tainnut jo suurimmalla osalla seuraamiani blogeja ollutkin.


perjantai 13. maaliskuuta 2015

Maaliskuu maata näyttää


Vanha sanonta pitää paikkansa.
Alkuviikosta oli piha vielä valkoinen, vaan ei enää. Jälkikasvusta keskimmäinen ehti jo kaivaa kroketti-pelinkin leikkimökistä esiin. Portit pahalaiset eivät vain uponneet jäiseen maahan. Ehkä jo ensi viikolla :)  


Ensimmäisiä piippoja olen eripuolilta pihaa bongaillut. Näistä saa kyllä uskomattoman paljon iloa aina keväisin maan paljastuessa. Pionipenkinkin kävin kurkkaamassa ja sielläkin punersi jo yksi kahdeksasta pionistani mukavasti.


Herttavuorekilpi oli tontilla jo ennen meitä ja vaikkei se suosikkikasveihini kuulu, niin isot, virheät lehdet heti lumien sulaessa ovat voimaannuttavan väriset. Kaiken ruskeuden keskellä näkyy vihreää muuallakin kuin havuissa ja sammaloituneessa nurmikossa.


Sisälläkin vihertää. Joulukaktus ei viime jouluna kukkinut, taitaa olla mullanvaihdon aika. Suojaruukku meni kerran koiran hännäheilautuksessa nurin ja halkesi. Onneksi mies harrastaa eri urheilulajeja, joista joskus tulee ruukun alustaksi sopivia lautasia huusholliin :). Tulevat oikeasti käyttöön tällä tavoin, seinälle kun meillä ei ole noita tapana ripustella. Omatkin lapsuusajan metallilautaset tuli kaivettua esiin kotipaikalla käydessäni ja tuotua omiin nurkkiin ensi talven kynttilöiden polttamista ajatellen. 


Lämmintä viikonloppua!

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Oi ihana valo!

Aamu jo valkeni ihanan leutona ja kirkkaana viime päivien harmauden jälkeen. Koululainen sai jättää toppakamppeet kaappiin ja ottaa vihdoin kevyemmät vaatteet kouluun.

Ja kauppareissun jälkeen pikkumuksujen nukkuessa ehdin käydä nappaamassa muutaman kuvan talon edustan kukkapenkistä. Harmaa viikonloppu on tehokkaasti sulattanut lumia.

Lumien alta on paljastanut uutta kasvua ja raikasta viherrystä. 
Nukkapähkämön uudet lehdet ovat jo hienosti puskeneet ylöspäin.


Oma kylvös harjaneilikastakin näyttää selvinneen viime vuoden muutosta ja menneestä talvesta.


Ruusu, jonka pelkästin kärsineen katolta pudonneiden lumien takia, onkin yllättävän ehjänoloinen. Onneksi. Minulla kun on kovat odotukset tämän (muistaakseni) tertturuusun suhteen.


Jos muisti ei pahasti petä, niin tässä pitäisi olla valkoinen lehtosinilatva, jonka sain naapurilta viime kesänä. Saman tien varressa asuu armoitettu viherpeukalo, jolla on yli 200 kasvilajia pihassaan. Vaihtarina annoin hänelle salkoruusun taimia. Yksi niitäkin näkyy tuossa lehtosinilatvan takana olevan.


Tämä auringonvalo tuli kyllä erittäin suureen tarpeesen, ihan riittävän pitkään oli taas harmaata ja nuhjuista. Aurinkoista viikon jatkoa!

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Kevätkukka-tauti tarttui

Monissa blogeissa on jo pitkään saanut ihailla esikoita. Jonakin vuonna olen ostanut useampia esikoita ja istuttanut ne myöhemmin maahan. Tosin huomatakseni kasvien heittävän henkensä. Katsotaan mihin tämä esikko päätyy. Kaveriksi on vielä tulossa tete-narsisseja ja jos löytyy, niin vaaleanpunainen esikko. 



Kuistilla ovat talvehtineet osa pelargonioista. Parhaiten ovat selvinneet omat kylvökset ja viime keväänä kaupasta löytyneet lehtipelargoniat. Sivurakennuksessa on osa pelakuista talvehtinut, huonommalla menestyksellä. Taisi olla liian hämärä paikka. Kaikki nuo pitäisi vielä siistiä ja vaihtaa kohta uusiin multiin. Kuten myös yksi henkiin herännyt viime kesän verbena, tuli sellainenkin talvetettua yllättäin. 

Kuisti alkaa vihdoinkin muuttumaan kevät-asuunsa kevätkylvöjen myötä. Valot sain otettua ikkunoista pois ja nuo ylläolevat kukat hankittua pakastimen päälle. Vielä puuttuvat ikkunalaudat, joille taimet tulevat. Sekä remonttiromppeiden siivous... Viisi vuotta on remonttia takana (talvet hieman laiskemmalla tahdilla) ja edelleen kuistilla kenkien ja lastenvaunujen seassa ovat laastit ja työkalut. Maalipurkit sentään ovat jo muualla. 


perjantai 20. helmikuuta 2015

Möhmää


Taivas pudottaa vettä toista päivää putkeen. Se tietysti vie lumet pois pihalta ja paljastaa mistä maa ensimmäisenä paljastuu sateen ja tuulen yhteisvaikutuksesta. Mutta piha on taas kuin luistinrata ja omalta pihalta harjun päällä kulkevalle kylätielle ei välttämättä ihan helpolla päästä, kun rinne on jyrkkä.

Viime talvena ei ollut paljon tietoa miten lumet pihalta sulavat, kun ei niitä ollutkaan. Mutta tänä talvena pääsee sitäkin seuraamaan. Tuohon paljastuneeseen kohtaan voisi ensi syksynä istutella krookuksia nurmikkoa piristämään.

Talon edustalla lumen alta paljastuu vanhoista kattotiilistä tekemäni kukkapenkin reunus. Alunperin ajattelin penkin kulmaan laittaa jonkin puuvartisen pensaan. Luminen talvi tosin muistutti ettei se välttämättä kannata, jos katolta putoavilta lumilta haluaa pensasta suojella.

Eilen kylvin orvokin siemenet. Toiveissa on saada oransseja ja sekavärisiä orvokkeja tulevaan "hehkuvaan kukkapenkkiin" toissa syksynä kaatuneen kuusen paikalle. Pussi lupasi 30 taimea, siemeniä oli kyllä valtavasti enemmän.

torstai 12. helmikuuta 2015

Vihertää, vihertää

Nostelin joskus joulun alla sinisarjat viileältä kuistilta lämpimään ja pimeään työhuoneen nurkkaan. Tänään lakanoita silitellessäni sattui silmät osumaan tuohon laatikkoon ja sieltähän pilkisti vihreää! Olen iloisesti yllättynyt, sillä syksyn pimeyden tultua tuntui noista voima loppuvan ja lehdet lakastuvan. Jotenkin ajattelin niiden talvehtivan vihreinä.



Auringon lämmön jo oikeasti tunteekin. Kelit ovat olleet hienot ulkoiluun ja koirakin viihtyy mainiosti pihalla. "Vahtikoiramme" osoittautui viikonloppuna oikeaksi vahtikoiraksi ja ilmoitti pellon laidassa käyneelle hirvelle olevansa paikalla. Yleensä Wilma ei juurikaan korvaansa lotkauta.


Ja koska koirasta, niin myös kissastakin kuva... Töpö-kollimme tykkää ulkoilun lisäksi taiteilla milloin minkäkin tuolin selkänojalla. Ja toisinaan iltarallin aikaan tuoli saattaa lentää nurinkin, kun oikein vauhtia ponkaistaan liikkeellelähdössä.



lauantai 7. helmikuuta 2015

Oho, vanhenin

Kuluneella viikolla oli, taas kerran, syntymäpäiväni. Miten ne tulevatkin niin kovin usein? Mies saapui töistä kotiin kera kauniiden, tummanpunaisten ruusujen:


Äitini puolestaan tuli seuraavana päivänä katsomaan tyttöjä minun ollessa eräässä koulutuksessa ja toi tulppaaneita. Ihan suosikkikukkiani tähän aikaan vuodesta!




Ja eihän väriterapia tietenkään noihin lopu, keittiössä on jo muutaman viikon ollut appelsiineja vahvistettuna muilla satunnaisilla sitruksilla c-vitamiinilisää antamassa.


Ja niin, kylvötkin ovat alkaneet myös meidän huushollissa. Ensimmäiset tomaatit ovat mullassa ja huomenna kylvän vihdoin orvokitkin.


Ulkonakin on mitä mahtavin kevättalven keli, aurinko paistaa ja vesi tippuu räystäiltä. Yhdellä talon nurkalla onkin jo maa paljastunut kertaalleen.

Aurinkoista viikonloppua!

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Puutarhasisustusta(ko?)

Ennen talon laajennusta torpan yhdellä nurkalla kasvoi valtava vanha koivu. Koska talon päätyseinää oltiin siirtämässä kyseiseen suuntaan, sai koivu lähtöpassit (ja olisi muutenkin saanut, selvästi osin laho puu, vaikka kaunis kuin mikä). Koivusta on talon takana kannon tumppi sekä toinen isompi pala. Niille pitäisi keksiä jotain käyttöä puutarhassa.


Tässäpä kannon jötkäle. Talon taustalle en vielä ole päässyt istutusalueita kunnostamaan, mutta ensi kesänä olisi tarkoitus tuokin myllätä uuteen uskoon. Tuon koivun kappaleen haluaisin hyödyntää osana istutusta enkä peittää kuitenkaan. Korkeutta sillä on 1,3-1,5 m tällä hetkellä näin ikkunasta arvioituna. Halkaisijakin useampi kymmenen senttiä. En vain osaa vielä ajatella MITÄ sille tekisin...
- jättäisinkö töröttämään keskelle perennoja?
- tekisin siitä jonkinlaisen ruukkualustan?
- tekisin polun kannon luo?
- jätän sen alarinteeseen?
- nostan sen rinteen päälle tasanteelle istutusalueen reunaan?
- koverran koloja ruukkujen sijoittamista varten?
- vai pitäisikö sen paikkaa siirtää kokonaan pois ja yhdessä koivun toisen kappaleen kanssa tehdä portti hyötytarhaan?

Ääh... Ideoita otan vastaan ja erityisesti linkkivinkkejä kuviin.


torstai 22. tammikuuta 2015

Kevättä kohti

Päivittäin huomaa valon määrän lisääntymisen ja päivän pidentymisen. Puoli viideltä ei ole oikein hämärään enää. Ja tammikuukin on loppupuolellaan jo. Se toinen vuoden tympeistä kuukausista (ensimmäistä sijaa pitää marraskuu). Mutta mikään en estä odottamasta kevättä ja virittelemästä intoa hyppiä pitkin pihaa piippoja etsimässä lumien alkaessa sulaa.

Muistini virkistykseksi tässä osa syksyllä maahan upotetuista sipuleista. 


 Tulppaanit Black Parrot, Weisse Berliner, Finola, Belicia ja Showcase. 


Narsissit SirWinston Churchill, Pink Charm, Yellow Cheerfullness ja Lemon Beauty.


Liljat Stargazer ja Josephine sekä hajulaukkoja. Laukkoja olen istuttanut monenlaisia ja vähän jokaiseen kukkapenkkiin. Samoin muistelen tulppaaneja olleen paljon enemmänkin, mutta olen taas jemmannut nuo pakkaukset todella hyvään talteen. 



Keittiön viherpiristys on satsuma, jonka esikoinen kylvi toissavuonna. Kovin se näyttää sitkeästi ylöspäin kurottavan, vaikka ei ehkä ihan optimaalisessa tilassa olekaan alalehtien kellastumisesta päätellen. Mutta ihana väriterapian lähde! 

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Kohta pääsee kylvämään!

Ensin sääkatsaus, utuinen pakkaspäivä -22,3 astetta ulkona, sisällä tänään vähän lämpimämpi (eilen asioilta kotiuduttuani sisälämpötila oli +16,3 astetta). Jokunen  aste vähemmän voisi olla oman ulkoilun kannalta, mutta tekstiilien ulkoiluun mitä mahtavin sää. Tosin keittiön jäätynyt kylmävesiputki taas aiheuttaa omat operaationsa.


Eilen kävin ostamassa ensimmäiset siemenet tälle vuodelle. Siemenkuvaston olen lukenut hiirenkorville ja tehnyt merkinnät sinnekin. Vielä pitäisi parin kaverin kanssa istua yhdessä alas ja katsoa olisiko yhteistilaus paikallaan. 

Ihan vielä en ajatellut alkaa kylvämään, mutta tuossa helmikuun puolella jo kovastikin. Valmistautuminen pitää aloittaa hyvissä ajoin, sillä kaikki kylvöastiat ovat kasvihuoneessa, jonka ovi on jäätynyt kiinni. Eli heti seuraavana suojasään päivänä pitää muistaa käydä ovea taas nykimässä. 
Kuukalenterin mukaan kylvöhommiin sopivia päiviä olisi jo alkukuusta, mutta ehkä kuitenkin  odottelen sinne helmikuun lopulle. 

Leppoisaa kotieloa on jäljellä vielä reilut kaksi kuukautta, sitten pitäisi taas muuttua mökkiytyneestä kotiäidistä toimistokuosiin. Oivoi,

torstai 15. tammikuuta 2015

Inspiraatiota

Kirjasto on kyllä mainio paikka, vaikka omaankin hyllyyn on erilaisia kirjoja kertynyt. Tulevana kesänä meillä on edessä kunnon kasvimaan perustaminen ja hyötytarhan kunnostaminen. Olen jotenkin viehättynyt ajatukseen syötävistä kasveista osana koristeistutuksia ja kukkia sisältävästä kasvimaasta. Ja sattuikin löytymään Kirsi Tuomisen "Syötävän kaunis piha. Nykyaikainen hyötypuutarha" -kirja kirjaston hyllystä silmään.



Kauniita kuvia ja mikä parasta, luettelo kumppanuuskasveista! Voiko ihminen olla enempää fiiliksissä, kun löytää jotain hakemaansa ja saa ideoita oman projektin eteenpäin viemiseen. 

Viisihenkisessä perheessä pihan sadolle tulee todellakin käyttöä. Kunhan sitä kunnon satoa joskus saataisiin muustakin kuin edellisten omistajien istuttamista punaherukoista, jotka ovat varsin satoisia. Kova maanparannustyö on edessä savisen peltomaan muuttamisessa sopivaksi. Aiemmat kokeilut mm. porkkanan kasvatuksessa ovat olleet laihoja. Tiedätte ne kaupan baby-porkkanat, meillä on saatu vieläkin pienempiä. Enkä tarkoita niitä kasvukauden aikana kitkettäviä porkkanoita. 

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Uutta kasvukautta kohti ja kumppanikasveja pohtimassa

Joulu tuli ja meni, vuosikin vaihtui ja ensimmäinen siemenluettelo postilaatikkoon tipahti. Ja siitä se sitten taas lähti. Vielä en ole mitään tilannut, mutta moneen kertaan jo luetteloa plärännyt ja pohtinut mitä laittaa ja minne.

Talon remontti on voitonpuolella ja ensi kesänä päästään oikeasti tekemään pihahommia kunnolla. Toisin sanoen näitä projekteja on tarkoitus viedä eteenpäin:
- rannan portaiden terassiosuus ja kaiteet valmiiksi
- kesäkeittiön valmiiksi (lisää terassialuetta, puugrilli ja joku yrittien kasvatusalue lähistölle)
- uusi kasvimaa (tämä vaatiikin paljon työtä ja myös maanparannusta)
- uusi istutusalue pihalle kaatuneen kuusen tilalle, väreinä hehkuvat punaiset ja oranssit, ehkä keltaistakin
- viime kesänä aloitettu istutusalue talon vieressä loppuun, multaus ja kasvit (värit viileitä, valkoisesta violettiin ja vaaleanpunaiseen)
- pihavalot,
+ hyötytarhan kunnostus (sellainen bonus -prokkis, jos oikein virtaa riittää)

Siinähän noita onkin. Stressiä ei oteta, neljä kulunutta kesää on rakennettu milloin mitäkin, joten nyt tehdään mitä jaksetaan ja mitä kiinnostaa.

AI NIIN, kumppanuuskasvit! Onko niistä kokemuksia? Minulla oli viime kesänä ajanpuutteessa villiintyneellä kasvimaalla kehäkukkaa, mutta en osaa sen hyödyllisyydestä sanoa, muuta kuin nättiä oli. Kehäkukka ja samettikukka ilmeisesti toimivat, onko muita kauniita koristekasveja, joista voisi olla muutakin iloa kasvimaalla? Kuulisin mieluusti kokemuksia noista.

Joulusta vielä sen verran, että Joulupukki toi kuukalenterin lahjaksi (kuva puutarha.com). Mielenkiintoinen tuttavuus. Parin vuoden takainen yläkuun kylvöaika -testi tomaatilla toi järjettömän hyvän tuloksen, joten täytynee kokeilla taas tänäkin vuonna.

Wanhan ajan kuukalenteri 2014