maanantai 23. maaliskuuta 2015

Pääsiäistä odotellessa

Kohta se on pääsiäinenkin täällä taas. Se on yksi niitä varmoja kevään etenemisen merkkejä. Tänä vuonna muistin myös kylvää rairuohon ajoissa. Tuli käyttöä samalla mariskooleille, jotka yleensä pölyttyvät keittiön yläkaappien päällä. Eilen illalla rairuohotvielä koristeltiin lasten askartelemilla pääsiäismunilla. 

Keltainen toki kuuluu värinä pääsiäiseen, mutta lauantain kauppareissulla keltaiset tulppaanit eivät puhutelleet minua yhtään, valkoiset vielä vähemmän, joten vaaleanpunertavia tarttui iso kimppu mukaan. Nyt tulppaaneja onkin keittiössä, olohuoneen pöydällä yhdessä pajun ja koivun oksien kanssa sekä työhuoneen pöydällä.


 Yhtään valokuvauskurssia en ole digijärkkärin hankkimisen jälkeen (v. 2008) käynyt ja aina välillä tuleekin testailtua erilaisi valotuksia sun muita mahdollisuuksia. Tässä kuvassa pidän tuosta tulppaanien häivyttymisestä taustalle ikkunasta tulevaan valoon. Täytyy muistaa räpeltää lisää kameran kanssa kunhan nuo tulppaanit aukeavat enemmän. 


Viikonloppuna ei pihan puolella tapahtunut oikeastaan mitään isompaan. Ahkeraliisat päätyivät multaan, yhden lehtipelargonin pistokkaan siirsin vesiastiasta multapurkkiin ja muuten lähinnä keskityin suunnitteluun. Hirmuinen remonttiroskan siivoaminen on vielä edessä, kunhan loputkin lumet sulavat. Mutta tulevana kesänä saa luvan kanssa ja hyvällä omallatunnolla keskittyä pihan kunnostamiseen! 

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Luonnon elävää kuvaa

Eilen illalla uutisia netistä lukiessani huomasin jutun revontulista. Ja eikun pihalle niitä ihailemaan. Jokunen kuvakin niistä tuli, mutta ilman kunnon tukea ei voi kuvalaaduilla kehua. En muista milloin olisin noin upeita revontulia nähnyt. 


Eilen blogikierroksella opin, että viiniköynnöksiä voi kasvattaa Suomessa myös avomaalla. Vianna onkin tehnyt pidemmän postauksen omista kokemuksistaan, tästä sinne. Oma viiniköynnökseni oli kasvihuoneessa ja heitti henkensä ensimmäisenä talvena. Nyt päätin ottaa avomaakasvatuksen kokeiluun ja laajentaa tulevaa kasvimaata/hyötytarhaa parilla viiniköynnökselläkin. 

Kesän kukkaloistoa havitellen kylvin jonkin aikaa sitten orvokit ja kivasti ovatkin nyt itäneet. Kunhan nyt vahvistuvat, niin pääsen koulimaan näitä.


Kasvihuonetomaatit piilottelivat melkein kuukauden mullassa ennenkuin pilkistivät esiin. Nyt ne saavat valohoitoa kuistilla, jossa on öisin ja aamuisin viileämpää. Eivät toivottavasti heti veny hillittömän pitkiksi, vaan tanakoituvat. Kohta on näidenkin aika muuttaa maitopurkki-yksiöihin.


Ja nämä viinirypälerasia-kasvihuoneen poikaset ovat violettia basilikaa. Sekä karannut rairuoho... Pari vuotta sitten viimeksi kasvattelin violettia basilikaa ja muuten meni sen kanssa mukavasti, mutta kasvihuoneessa kesällä tomaatit varjostivat liikaa ja lehtisato jäi vaatimattomaksi. En siis saanut violettia pestoa. Mutta tänä vuonna siihen taas pyritään.


maanantai 16. maaliskuuta 2015

Valoisan kuistin iloksi

Meillä on mukavan valoisa kuisti. Tilavakin se olisi, ellei viiden ihmisen kengät, yhdet vauvanvaunut, liuta remonttikamppeita ja pakastin sitä täyttäisi. Jotta katseen saa kaaoksesta siirrettyä muualle, niin tuota pakastimen kantta tulee näin keväisin erityisesti hyödynnettyä tasona. 

Sini-violetti esikko helmililjoen kera onkin siinä jo hetken aikaa ollut. Viikonloppuna kaupasta koriin mukaan löytyi punainen esikko valkoisilla reunoilla ja tänä aamuna ulkoillessa maljakkoon pajunkissoja. Lauantain kauppareissulla harkitsin tete-narsisseja ja  päätin jättää ne ostamatta. Nyt vähän harmittaa, kun olisivathan ne tuonne taustalle sopineet.

Vähän on jo elämää nähty, mutta edelleen sinnitellään.


En ole aiemmin kiinnittänyt huomiota esikon lehtiruoteihin, nehän ovat todella hienot! 


Vaikka asumme katuvalojen ulottumattomissa, niin näin keväisin ei kovin hiljaista ulkona kuitenkaan ole. Lintujen viserryksen lisäksi jää pitää jatkuvaa pauketta ympäri vuorokauden. Ihan kuin vastarannalla olisi kaivuri hommissa näin päiväaikaan. Iltaisin ääni taas muistuttaa kaukaista ukkosen jyminää. Eloisa luonto taitaa onneksi tehdä kevättä taas kunnon rytinällä :)

Aurinkoa tähänkin viikkoon!

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Vastauksia haastekysymyksiin

Hopsan, aikaa on kulunut useampi vuosi, kun minulle on yhtään haastetta tullut (laiskan blogipäivittäjän merkki?), mutta nytpä barbajovis Jupiterin parta -blogista pääsi yllättämään ja nakkasi minulle viiden puutarhakysymyksen haasteen. Joten vastaamaan siis :)

  1. Kuinka paljon vietät aikaa puutarhalla?
Jaahas, tulevana kesänä ehkä enemmän kuin kertaakaan tähän mennessä. Talon remontti ei enää vaadi isoja ponnistuksia kesäaikana, mutta piha sitten senkin edestä. Kasvimaata laajennetaan, hyötytarhaa järjestellään uudelleen, kesäkeittiö kasvaa, pari perennapenkkiä on työnalla, rantaan vievien portaiden terassi pitäisi tehdä loppuun (odottanut pari kesää talon viedessä ajan), pihavalaistusta pitäisi laitella ja etupihan pinta kunnostaa. Sadejaksoilla kun pihasta tulee yksi mutaläjä. 

Eli siis kokolailla paljon. Tai tokihan kuluneiden viiden kesän aikana pihalla = puutarhassa on vietty aikaa paljonkin, mutta ehkä tehden enemmän jotain muuta kuin edistettyä puutarhan elämää.

2Jos sinulla ei olisi puutarhaa, mitä tekisit? Riittäisikö ikkunapuutarha, vai ryhtyisitkö palstaviljelijäksi tai sissipuutarhuriksi? Vai tyydyttäisivätkö puutarhavierailut viherpeukalosi kutsua?

Ikkunapuutarhuri olisin vähintään. Tai sitten hankkiutuisin asumaan paikkaan, jossa olisi mahdollisuus tehdä parvekkeesta oma keidas. Palstaviljely ei ehkä ole minun juttuni. Ikuisena maalaisena en kuitenkaan osaa pitkään asua lähiössä tai kaupungissa. Toki sitäkin lajia on tullut kokeiltua, mutta mieli vetää maaseudun rauhaan. 

3. Millainen puutarhatyyli vetoaa sinuun?

Enpä osaa tarkkaan sanoa, cottage carden viehättää, samoin suomalainen maalaispuutarha. Ehkä puoliksi villi ja vapaa... Kovin pelkistetyt puutarhat eivät puhuttele minua eikä kaikki saa olla kerrasta esillä. Mutta tilaa pitää olla lasten ja koiran kanssa temmeltämiseenkin. 

4. Kirjoitatko puutarhapäiväkirjaa vai riittääkö blogi muistiinpanoille?

Blogi riittää, kahteen eri paikkaan ei riitä ajatus minulla :)

5. Miten hävität rikkaruohot? Torjunta-aineilla, vanhan kansan menetelmillä, syömällä vai annatko kaikkien kukkien kukkia, myös rikkakukkien?

Pääasiassa ihan käsin väsytystaistelulla. Tosin jättiukonputki on kyllä saanut naista vahvempaa ainetta. Ensimmäisenä keväänä sen kanssa taistellessa katkesi metallilapion varsikin. Sitkeä kasvi :(. Toinen vihulainen on rönsyleinikki. Ihan kiva kukka, mutta aivan väärän värinen suurimmassa osassa minun kukkapenkeistäni. 

************************************************

Ohos, niihinhän tuli vastaukset nopeasti. Tosin kuvapuoli jää uupumaan, visuaalinen näkemys on nyt vähissä taisteltuani tänään itseni kanssa siemen- ja mukulahyllyjen äärellä. Ja vain yhden siemenpussin ostin :D

En laita haastetta eteenpäin, sillä tämä on tainnut jo suurimmalla osalla seuraamiani blogeja ollutkin.


perjantai 13. maaliskuuta 2015

Maaliskuu maata näyttää


Vanha sanonta pitää paikkansa.
Alkuviikosta oli piha vielä valkoinen, vaan ei enää. Jälkikasvusta keskimmäinen ehti jo kaivaa kroketti-pelinkin leikkimökistä esiin. Portit pahalaiset eivät vain uponneet jäiseen maahan. Ehkä jo ensi viikolla :)  


Ensimmäisiä piippoja olen eripuolilta pihaa bongaillut. Näistä saa kyllä uskomattoman paljon iloa aina keväisin maan paljastuessa. Pionipenkinkin kävin kurkkaamassa ja sielläkin punersi jo yksi kahdeksasta pionistani mukavasti.


Herttavuorekilpi oli tontilla jo ennen meitä ja vaikkei se suosikkikasveihini kuulu, niin isot, virheät lehdet heti lumien sulaessa ovat voimaannuttavan väriset. Kaiken ruskeuden keskellä näkyy vihreää muuallakin kuin havuissa ja sammaloituneessa nurmikossa.


Sisälläkin vihertää. Joulukaktus ei viime jouluna kukkinut, taitaa olla mullanvaihdon aika. Suojaruukku meni kerran koiran hännäheilautuksessa nurin ja halkesi. Onneksi mies harrastaa eri urheilulajeja, joista joskus tulee ruukun alustaksi sopivia lautasia huusholliin :). Tulevat oikeasti käyttöön tällä tavoin, seinälle kun meillä ei ole noita tapana ripustella. Omatkin lapsuusajan metallilautaset tuli kaivettua esiin kotipaikalla käydessäni ja tuotua omiin nurkkiin ensi talven kynttilöiden polttamista ajatellen. 


Lämmintä viikonloppua!

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Oi ihana valo!

Aamu jo valkeni ihanan leutona ja kirkkaana viime päivien harmauden jälkeen. Koululainen sai jättää toppakamppeet kaappiin ja ottaa vihdoin kevyemmät vaatteet kouluun.

Ja kauppareissun jälkeen pikkumuksujen nukkuessa ehdin käydä nappaamassa muutaman kuvan talon edustan kukkapenkistä. Harmaa viikonloppu on tehokkaasti sulattanut lumia.

Lumien alta on paljastanut uutta kasvua ja raikasta viherrystä. 
Nukkapähkämön uudet lehdet ovat jo hienosti puskeneet ylöspäin.


Oma kylvös harjaneilikastakin näyttää selvinneen viime vuoden muutosta ja menneestä talvesta.


Ruusu, jonka pelkästin kärsineen katolta pudonneiden lumien takia, onkin yllättävän ehjänoloinen. Onneksi. Minulla kun on kovat odotukset tämän (muistaakseni) tertturuusun suhteen.


Jos muisti ei pahasti petä, niin tässä pitäisi olla valkoinen lehtosinilatva, jonka sain naapurilta viime kesänä. Saman tien varressa asuu armoitettu viherpeukalo, jolla on yli 200 kasvilajia pihassaan. Vaihtarina annoin hänelle salkoruusun taimia. Yksi niitäkin näkyy tuossa lehtosinilatvan takana olevan.


Tämä auringonvalo tuli kyllä erittäin suureen tarpeesen, ihan riittävän pitkään oli taas harmaata ja nuhjuista. Aurinkoista viikon jatkoa!

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Kevätkukka-tauti tarttui

Monissa blogeissa on jo pitkään saanut ihailla esikoita. Jonakin vuonna olen ostanut useampia esikoita ja istuttanut ne myöhemmin maahan. Tosin huomatakseni kasvien heittävän henkensä. Katsotaan mihin tämä esikko päätyy. Kaveriksi on vielä tulossa tete-narsisseja ja jos löytyy, niin vaaleanpunainen esikko. 



Kuistilla ovat talvehtineet osa pelargonioista. Parhaiten ovat selvinneet omat kylvökset ja viime keväänä kaupasta löytyneet lehtipelargoniat. Sivurakennuksessa on osa pelakuista talvehtinut, huonommalla menestyksellä. Taisi olla liian hämärä paikka. Kaikki nuo pitäisi vielä siistiä ja vaihtaa kohta uusiin multiin. Kuten myös yksi henkiin herännyt viime kesän verbena, tuli sellainenkin talvetettua yllättäin. 

Kuisti alkaa vihdoinkin muuttumaan kevät-asuunsa kevätkylvöjen myötä. Valot sain otettua ikkunoista pois ja nuo ylläolevat kukat hankittua pakastimen päälle. Vielä puuttuvat ikkunalaudat, joille taimet tulevat. Sekä remonttiromppeiden siivous... Viisi vuotta on remonttia takana (talvet hieman laiskemmalla tahdilla) ja edelleen kuistilla kenkien ja lastenvaunujen seassa ovat laastit ja työkalut. Maalipurkit sentään ovat jo muualla.