torstai 28. heinäkuuta 2011

Väriläiskiä


Villiintyneessä angervopensaikoissa näkyy jokin köynnöskin viihtyvän. Kivasti tuo kukkii valkoisin kukin, joskaan en vielä tiedä mikä kasvi mahtaa olla. 

Keväällä tyttären leikkimökin kohdilta alkoi puskemaan vihreää lehteä esiin. Ajattelin ensin äitini istuttaneen tämänkin tyttären kanssa viime syksynä, mutta eipähän hän sitä tunnustanut. Noh, kivasti kukkiva päivänlilja sieltä sitten esiin nousi. Vähän suunnittelin tuota jakavani ja ehkä toiseen paikkaan siirtäväni. Tai sitten tuohon ympärille teen isomman istutuksen päivänliljoista ja värililjoista. Paikka on ison koivun lähistöllä ja tuon koivun ympäristö pitäisi sekin siistiä. Haaveissa (niissä monissa monituisissa) siintää tehdä siihen istuskelupaikka. Lähistölle kun on tulossa muutenkin toimintaa.... Mutta siitä vähän myöhemmin lisää.... 


Keväällä äitini laittoi matkaani saamansa jaloruusun taimen. Lajikkeen nimi on matkalla jo kadonnut. Mielenkiintoinen oranssinpunainen sävy tässä on. Kuvaaminen oli hiukan hankalaa, sävystä johtuen kuvassa näkyi usein vain punaisia läiskiä eivätkä yksityiskohdat kunnolla erottuneet. 


Viime syksynä päähänpistona (niin kuin koko puutarhasuunnittelu muutenkin minulla....) hankitut syyshortensiat ovat kasvaneet kevään leikkauksen jälkeen mukavasti. Olen ajatellut antaa noiden kasvaa melko isoiksi pensaiksi. Ja tahdon paljon, paljon, paljon kukintoja kumpaankin pensaaseen. 


Kevään messuilta ostin jaloangervoja, jotka laitoin hyvissä ajoin esikasvatukseen. Nehän ottivat melkoisen vauhtilähdön kasvuun. Siippani istutti nämä ilmeisen syvään, mistä tuskin on ainakaan haittaa talvehtimista ajatellen. Mutta noista ruusun aluista taitaa kyllä olla hieman haittaa... Olen niitä jo kertaalleen kitkenyt ja silti niitä koko ajan puskee esiin. Itse asiassa niitä nousee joka puolella pihaa, välillä tuntuu, että nurmen voi korvata ruusun aluilla. Sitkeitä ovat.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Maisemanhoitajat työssään


Lampaat ovat  nyt tainneet meille kotiutua. Tulevat aidan luokse, kun niitä hieman kutsuu ja juoksentelevat iltaisin pitkin peltoa puskalta toiselle. Yönsä ne viettävät lähellä pihaa ja siihen onkin jo kasvillisuus tallaantunut.

Koiralle tuntui jotenkin ottavan koville noiden lampaiden saapuminen samalle tontille ja nyt kahtena iltana Wilma onkin ollut laitumella, ensin suoraan aidasta läpi menemällä ja eilen ilmeisesti loikkasi yli. Noh, homma sujui ensin rauhassa.... tosin tuo harmaa lammas piti varsin mielenkiintoisen kuuloista matalaa urinaa. Koiramme ei ymmärtänyt, ettei lähempi tuttavuus ehkä kannata....
... vaan sai tuta sen hetken päästä. Harmaa on porukan nuorin, mutta selvästi myös aktiivisin persoona (olen hieman jännityksellä odottanut, milloin "Late Lammas" -tyyppistä toimintaa alkaa meillä esiintymään...). Ja sen sai Wilma kokea, kun ei ymmärtänyt, ettei parane liian lähelle tulla. Lammas alkoi puskemaan koiraa moneen kertaan.       
Ja näinhän siinä sitten kävi. Koira väisti ja joutui alistumaan. Lampaiden mielenkiinto loppui, kun hain niille jyviä ja toisten herkutellessa sain ehjän, hieman nolostuneen koiran pois aitauksesta.

Töpö tyytyi vain seuraamaan tapahtumia tyynesti riittävältä etäisyydeltä.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Suuri saalistaja, maisemanhoitajia ja silmäniloa

 Kolli huomasi tässä joku aika sitten lähistöllä asuvan siilin pihamaalla. Sitähän piti sitten vaania ja seurata pitkin pihaa.


Tyttären kanssa teimme kukkakimput sisälle sadepäiviä piristämään. 

 Saunarakennuksen takana on villi ruusupensaikko koivujen katveessa. Ainakin toistaiseksi. Tämä on varsin kiva kohta pihallamme, hieman sivussa ja varjossa mutta silti kukkii aika runsaasti. 

Ruusuista tuli mieleeni, että eilen tanskalaisessa puutarhaohjelmassa sidottiin ruusujen oksia vaakatasoon, jotta ne kukkivat runsaammin. Mietin, että pitäisiköhän sitäkin kokeilla joku kerta...



Ahkeraliisan kylvöt eivät menneet tänä vuonna ihan putkeen ja tässä kaikki saldo. Näiden pitäisi kukkia valkoisena. Odotan edelleen jännittyneenä, milloin kukinta mahtaa alkaa. Mitään merkkiä moisesta ei vielä ole havaittavissa.

Tämä lilja on aivan upea väriltään! En ole edes varma, ostinko tämän sipulit messuilta vai kaupasta. Syksyn aikana aion rakennella liljapenkin tuonne etupihan puolelle, mutta en vielä tiedä mahtaisinko tämän laittaa siihen vai haaveissa siintävään tummien kukkien istutukseen. On tämä puutarhaharrastus vaikeaa, kun mahdollisuuksia on niin paljon. 
 

Ja ne maisemanhoitajat ovat tässä. Kolme lammasta, kaksi valkoista ja yksi harmaa mamma. Tällä hetkellä niille on aidattuna puolisen hehtaaria pellolta, loput aidataan, kunhan nuo syövät ensin tuonkin palasen. Kesän aikana tuo kasvusto on noussut aika korkeaksi ja päivässä puhdistuva ala on melko pieni.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Kivikkoa rakentamassa



Tämän kesän aikana olen päässyt kivikon rakentamisessa alkuun. Taidan tästäkin projektista tehdä oman sivunsa tuonne yläpalkkiin kasvihuoneen -sivun lisäksi. Tuntuu siltä, että tämäkään ei ihan nopea toteutus ole ja tännehän jäävät omatkin ajatukset mukavasti talteen kuvien kera. Keväällä kylvin rentokohokkia ja tarharistikkiä. Nyt olen kaikki koulitut taimet istuttanut (niitähän tuntui koko ajan löytyvän lisää). Rentokohokit myös kukkivat, ilmeisesti viihtyvät tuossa paikassa. Roskaakin tulee mullasta läpi, kun jäi laittamatta tuohon kohtaan alle suodatinkangas/sanomalehtikerros.


Himpura, tuli salamalla otettu kuva tähän. Noh, onpahan hieman kirkkaampi. Eilen kävimme etsimässä meille sopivaa soutuvenettä. Nuo soutuveneitä kauppaavat liikkeet omaavat myös puutarhamyymälän ja molemmistahan sitä sitten tarttui mukaan kasveja kivikkoryhmään. Kaukasianmaksaruoho (3kpl), kaunokainen (5 kpl), patjarikko (2 kpl) ja sammalleimu (2kpl) päätyivät sateen jälkeen multiin ja kivikkoryhmää laajentamaan. Hieman kyllä jännittää miten tuon alueen reunuskivet pysyvät paikallaan, kun rinne on kuitenkin jyrkähkö. Jos olisin taas ollut fiksu (mitä siis en ilmeisestikään ole), niin olisin hieman näyttänyt tuolle lapiota ensin ja kaivanut rinteen keskeltä maata pois. Samalla olisin saanut syvemmän multatilan ja kovan reunan kasvualueelle. Nyt olen tuota aluetta perustanut kitkemällä nykyiset kasvit pois, peittämällä maan märillä sanomalehdillä ja laittamalla niiden päälle multaa ja kivet.

Tänään tuolla pihalla kameran kanssa kulkiessani huomasin pensaan, johon en ole aiemmin kiinnittänyt mitään huomiota. Ja mehän olemme tässä asuneet nyt hieman reilun vuoden. Kyllä sitä ihminen voi olla sokea lähiympäristölleen Olohuoneessa pöydän päällä auki olevaa kirjaa selatessani totesin tuon valkoisin kukin kukkivan pensaan olevan jasmike. Tai ainakin se vahvasti siltä vaikuttaa. Pitääpä katsoa sen ympäriltä, jos löytäisin taimia, jotka voisin siirtää tontin laidalle syreenien ja syyshortensioiden kaveriksi. Mahtaisiko tuon jakaminen onnistua pistokkaista... Voisin kyllä kokeilla sitäkin...

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Tuumailua pimenevässä illassa

Nyt kun taivas on pilvessä on piha jo kovin pimeä näköjään klo 23.34. Toivottavasti kaikki valoisat yöt eivät ole vielä takanapäin, lomaa kun viikko jäljellä ja aikaa puuhastella pihalla pitkään illalla vielä reippaasti. Ja sittenhän ne illat vasta venyvätkin, kun töihin pitää palata taas. Olen muuten todennut, että tarvitsen oikolukuohjelman, jatkuvasti teen kirjoitusvirheitä vaikka muka luen tekstini. Mutta ehkäpä en sitten niitä kovin tarkkaan lue ja kun kirjoittamisessa vauhtiin pääsen, niin omille mokilleen sokeutuu. Toisin kuin puutarhassa, jossa joutuu virheiden, kuten huonosti perustetun kukkapenkin kanssa elämään ja näkemään koko ajan sen silmissään. Minulla on tuossa etupihan puolella kaivolle johtavan polun varrelle tuloillaan kivikkokasvien ryhmä. Mutta sen perustaminen tässä villiintyneessä pihassa ei mennyt ihan joka kohdalta putkeen... Nyt saan sitten olla kitkemässä vähän väliä tuota ryhmää. Ja siihen tarvitsisin vähän jotain uusia kasvi-ideoita. Nyt siinä on kasvamassa rentokohokkeja ja tarharistikkejä, mutta jotain muutakin vielä siihen pitäisi saada. Tai ainakin järvestä olen reunakiviä kantanut sen verran, että lisääkin tuota voisin tehdä. Mutta kylväisinkö siemenistä vai ostaisinko taimia, kas siinäpä pulma.Matalaa sen kuitenkin olla pitää ja mieluusti punaista tai violettia väriltään. Mies muuten pitää minua hieman höyrähtäneenä, kun kiviä järvestä kannan. Mutta kun peltoa ei ole vielä kynnetty ja äestetty, niin mistäs niitä muuten näppärästi löytyisi? Ehkä ensi keväänä, kunhan päkäpäät tulevat putsaamaan maisemaa täällä.

Tämä tumma ilta tuo jo ajatuksiin elo-syyskuun ja lyhdyt. Syksyn tullen taidan laittaa kasvihuoneeseen lyhtyjä ja valaista sen kynttilöillä. Tuo lasihuone kun näkyy kivasti ruokailutilaan (kuulostaapa hienolta), jonka ääressä nämä illat tuntuvat kuluvat tietokoneen tai ompelusten parissa. Satokausikin on täysillä täällä menossa ja mansikkamaalla on meidän loman aikana käynyt vieras. Ensin mietin, että linnut ovat napsineet kaikki kypsät mansikat, mutta ystävämme siili näkyi nököttävän tyttären leikkimökin takana ja pohdinkin, että mahtaako tuo piikkipallo olla ollut asialla. Syövätkö siilit mansikoita??? Ja jos syövät, niin kuuluvatko myös kanttarellit niiden ruokavalioon? Kävin tarkastamassa tärppipaikan ja löysinkin ensimmäiset kaksi keltaista lakkia tuolta pihan nurkalta. JEI! Ensi viikolla alkavat mustikkaretket ja vatutkin näyttävät jo kypsyvän. Oman kasvimaan tulokset näyttävät salaattien osalta hyvältä, lehtisalaatit voivat hyvin, rucolat kokivat kovan kohtalon. Koristekurpitsat ovat työntäneet lehtiä ja herneet ovat palkoja tehneet. Retiiseille maa on vielä liian köyhä, kun en ole sitä edes erityisesti lannoittanut ja ne jäivät onnettomiksi. Täytyy ensi vuotta ajatellen tehdä muutama ennakoiva toimenpide kuten kaataa kasvimaanviereinen koivu pois ja miettiä koko kasvimaan paikka uudelleen. Nykyisen muokatun maapläntin voisin varata mansikoille kokonaan. Tällaisia, kuvattomia tuumailuja mokkulan varassa. Kuvia taas seuraavalla kerralla, kun kärsivällisyys kestää paremmin hitaan yhteyden. Ai niin, daalia kukkii upeasti veneessä!

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Satokausi aluillaan

Kasvihuoneessa tomaatit ovat viihtyneet ilmeisen hyvin, vaikka kastelu on välillä satunnaista eikä lannoitustakaan tasaiseen tahtiin tipu. Ensimmäiset raakileet ovat kuitenkin ilmestyneet ja nyt voi alkaa odottamaan omia tomaatteja kasvimaalta saatavien salaatinlehtien seuraksi.

Meillä on pihan suurempi mylläys vielä tekemättä, mutta siltikin istutin keväällä erinäköisiä mukuloita ja sipuleita elätellen toiveita kukkapenkkien tekemisestä. Kasvihuoneessa saavat edelleen osa liljoista ja daalioista viihtyä. Nyt olen kyllä jo keksinyt paikan, johon nuo voisin istuttaa, mutta se kohta pitää ensin siistiä. Tapahtuu ehkä loppukesän aikana, tai sitten ei.

Ja siitä sadosta.... ensimmäiset omat mansikat ovat alkaneet kypsyä. Lajikkeen nimen olen jo autuaallisesti unohtanut. Kuitenkin tänä vuonna nämä ovat vasta maahan päätyneet ja näyttävät tuottavan yllättävän runsaan sadon. Nam!
Herukkapensaassakin on pientä punoitusta havaittavissa, kun oikein tarkkaan tiiraa yhden lehden alla olevaa terttua. Mihin ihmeeseen tämä kesä on livahtanut niin, että satokausi on jo käsillä?

 Ja se venho kesän 2011 kuosissaan. Keltaista markettaa, punaista neilikkaa, violetteja petunoita, valkoisia lobelioita, kohtalonkukkaa (uusi suosikkini) ja miljoonakelloa kera daalian.

 Veneessä kesäasukkaana oleva daalia tuntuu viihtyvän mainiosti, nuppuja on runsaasti ja kohta tuosta saa napata maljakkoon ensimmäiset kukat. Kasvihuoneessa olevat daaliat eivät ole lainkaan näin pitkällä kukinnassaan.
 Rantasaunan/puuvaraston kulmalle sijoitin joku aika sitten miljoonakellon koivupölkyn päälle. Toimii aika hyvin harmaata seinää vasten.

Saman rakennuksen takana on vanhaan ikkunan kehykseen sijoitettuna liuta gladioluksia ja muutama lilja. Puna-kelta-oranssia kukintaa odotellen... Saas nähdä jaksavatko kukkia tuossa multatilassa.