sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Nyt se alkoi!

Vanhat kylvöastiat odottavat kinoksen alla ulkosalla, joten uusiin piti investoida. Ja kyllähän noita jokunen nyt tulikin kotia kannettua. Samoin muutama siemenpussi on tänne eksynyt. Suorakylvettävät odottavat vielä kaupassa, en ole nimittäin keksinyt mihin kohtaa pihalla niitä kylväisin.


Tänään multaan päätyi (viimeisten unohtuneiden tulppaaneiden lisäksi) tarharistikkiä. Osa rannasta on kovin jyrkkää ja kivikkoista. Sekalaisen heinikon haluan muuttaa vähän virkeämmän ja siistimmän oloiseksi ja niinpä täytyy kokeilla noita kivikkoon sopivia kasveja.

Vielä kylvöään odottavat rentokohokki, kaunokainen. kangasajuruoho, kiinanasteri, petunia, lyhtykoiso, leijonankita, hopeavillakko, lobelia, koristeruoho, ahkeraliisa, punainen ja sininen päivänsini. Ja kuten kuvasta näkyy, itse en harrasta, ainakaan vielä, siementen keräämistä vaan luotan kauppojen valikoimiin. Nyt taas tuntuu aika runsaalta tuo kylvettävien siementen määrä, mutta onhan noita kohteikin joihin kasveja on tarkoitus istuttaa aika monta. Vanha puuvene vie leijonan osan kukista, mutta myös parvelaatikot ja amppelit ottavat oman osansa. Ja onhan niitä taimia aika mukava antaa keväällä vieraiden matkaan.

Enempää kuvia ei näköjään tämän päivän tehottomalla yhteydellä tänne latailla. Nooh... ehtiihän sitä.

tiistai 15. helmikuuta 2011

Melkein saavuttamaton on tyttären leikkimökki pihan toisella laidalla. Taustalla näkyy pelto, joka on päässyt vuosien saatossa villiintymään ja jota viime syksynä kuritin raivaussahan kanssa. Pajut jäivät vain vielä maahan, kun tuo lumi tuli. Olisi pitänyt sinä päivänä uskoa meteorologia ja vaihtaa autoon renkaat raivaamisen sijasta. Mutta onpahan keväällä vähämmän raivattavaa.

Syksyllä tuohon leikkimökin viereen on istutettu kolmen naisen voimin tulppaaneita, kunhan tuo reilu hanki sulaa, niin pääsemme viisiveen kanssa seuraamaan mitä sieltä tulee esiin istutuksista vai ovatko myyrät tehneet temppunsa täällä.


Tämä maisemaa rajoittava pusikko on myös raivauskohteena kevään korvalla. Viime syksynä on tehty rajankäynti, joten enää ei ole pelkoa naapurin puolelle menemisestä. Syksyllä aloitin tämän raivaamista vesurin kanssa, mutta se ilo loppui lyhyeen, kun tempaisin vesurilla koivunkantoon, jossa olikin pörriäisten pesä. Tuli hieman kiire poistumaan paikalta. Pihan toiselta laidalta vastaava risukko saatiin syksyllä raivattua, joten oletettavasti tämäkin tulee tapahtumaan vielä joku päivä.

Näissä kuvissa huomaa suojasään vaikutuksen, puut ovat paljaana. Mutta nyt kun taas ulos katsoo, niin hienosti ovat valkoisia oksat. Hieman epäilyttää kuinka istuttamani syyshortensiat ovat pärjänneet tämän talven, ovat aika syvällä hangen sisällä. Noh, kaikki selviää aikanaan.


Pihallamme touhuaa myös tämä nuori koira Wilma, nyt reilut 7kk.

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Kuvaton posti harmaana päivänä

Viikonloppuna saatiin nauttia mukavasta auringonpaisteesta ja lämmöstä. Valoisa päivä sai taas ajatukset kasvipuuhiinkin virkistymään. Siemeniä en vielä kylvänyt (ei ole kylvömultaa...), mutta syksyllä unohtuneiden sipuleiden kimppuun pääsin sentään. Ja kun suojasäät vielä mahdollistivat jäätyneiden ruukkujen irottamisen ilman kikkakutosia, niin hommahan oli helppoa kuin heinänteko (paitsi ettei hyvälaatuisen heinän tekeminen kovin helppoa ole...). Ensimmäiseen ruukkuun istuttelin kerroksiin tulppaaneja, narsisseja ja sitten joitain muita, joiden nimiä en kykene muistamaan juuri tällä hetkellä. Noh, valkovihreitä kuitenkin. Jännityksellä odotan mitä ja missä järjestyksessä esiin nousee. Vai nouseeko yhtään vihreää piippoa pintaan.

Kissamme, harmaaraidallinen maatiaismalli (navetasta haettu) sai porttikiellon kuistille, jolla istutukset. Kolli nimittäin tiputti pöydältä jo alkuun lähteneen tulppaani-istutuksen lattialle. Karvakaveri on myös keksinyt, että taimilaatikoita odottavat ikkunalaudat ovat mainio paikka päivystää pihan tapahtumia. Ja koska muutenkin kukkaistutukset tuntuvat kissan mieleen olevan, niin parasta pitää kissa noista nurkista pois. Koiramme ei puolestaan kasveista välitä tuon taivaallista. Kohta ehkä jo uskallan tuoda muualle pentuajaksi sijoitetut kasvit kotiin ilman, että tarvitsee pelätä niiden tuhoutumista.

Siemenistä jotain jo mainitsin.... Niitä ostin. Muutaman pussin. Noin kymmenen siis. Mutta sitä multaa ei ole. Vielä. Eikä siemeniäkään riittävästi. Luultavasti kohtaan saman ongelman kuin aina ennenkin, ikkunalaudat eivät riitä.

Talvisia kuvia pihalta luvassa kunhan taas kameran ja koneen saan kohtaamaan toisensa.