torstai 4. kesäkuuta 2015

Pitkästä aikaa päivää

Kevät tuli, meni ja kääntyi kesäksi. Pääsiäisen myötä omalla kohdalla oli töihinpaluu äitiysvapaalta ja sehän olikin voimille ottava koitos. Ensimmäinen viikko töiden jälkeen meni sohvalla rötvätessä illat, kun töissä hyppäsin kahteen liikkuvaan junaan heti lennosta. Ja kun töihinpaluusta alkoi tokenemaan, niin kotitilan hommat konekaluston läpikäymisineen, peltojen kunnostamisineen ja kylvötoineen tulivat päälle. Mutta nyt ovat rehuherneen siemenet olleet pellossa jo viikon ja odotetaan itämistä. Ja vihdoin ehtii kotitontilla touhuamaan.

Narsissit kukkivat meillä komeasti, tuntuvat sietävän köyhähköä maaperää paremmin kuin tulppaanit, jotka pääosin ovat aika pieniä kukinnoiltaan. Paitsi pelikentän laidalla, jonne tein viime syksynä ihan uuden kukkapenkin. Riskillä, tuolla kentällä kun on välillä veljesten ja jälkikasvujen yhteiset jalkapallomatsit melkoisia otteluita ja kukkapenkkini saavat kyytiä.





Myös ensimmäiset perennat ovat aloittaneet kukintansa, särkyneet sydämet ovat vihdoin venähtäneet ja kukkivat kauniisti. Näiden takana ovat myskimalva ja harmaamalvikki nousseet hienosti myös ja myöhemmin kesällä peittävät edestään vähän ränsistyvät särkyneet sydämet. 


Isyysvapaallaan mies aloitti kaivamaan nurmikko kesäkeittiön paikalta, luvassa on siis piharakentamistakin. Mutta se homma saa odottaa hetken aikaa, sillä perunat ja muut kasvimaan asukit pitää saada maahan. Tänä iltana onkin luvassa lisää kasvimaan möyrimistä ja maan parantamista hiekan ja mahtavan, mustan mullan avulla. Tuo meidän savimaa on niin kovaa, etteivät porkkanat ole viime vuosina napostelu-porkkanoita isommiksi kasvaneet. Ja sekös harmittaa minua. 

Kasvimaalle muuttaa myös mansikkamaa laajentuneena. Viisi kesää se toimi kohtuullisesti entisellä paikallaan, mutta nyt haluan saada mansikat aurinkoisempaan paikkaan ja oikean mansikkamaan katteen päälle. Järki meinasi lähteä noilla aiemmilla viritelmillä, rikkakasvit tunkivat ihan jokapaikasta esiin. Luvassa onkin juurien puhdistusta ennen istutusta. 

Ja tokihan menetyksiäkin on taas tapahtunut. Pelikentän laidalla olevista neljästä syyshortensiasta kaksi on kuollut. Ruohonleikkuun yhteydessä mies ajoi huomaamattaan pienen perinneruusuntaimen ylitse. En tiedä kannattaako odottaa uuden elämän nousemista siitä juuresta. Yksi syysleimu etupihan penkissä heitti henkensä. Ja kylvetytyistä tsinnioista iso osa otti itseensä tuulisena päivänä portaalla. En ollut ajoissa kotona nostamassa arkoja taimia suojaan. 

6 kommenttia:

  1. Jokaisen talven jälkeen tulee valitettavasti yllätyksiä, eli kasvit eivät ole selvinneet talvesta. Sama juttu oli tänäkin keväänä, mutta ei sille mitään voi. Se vaan pitää hyväksyä. Kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Ja sitten toisaalta taas iloisiakin yllätyksiä tulee, kun jokin kasvi onkin päässyt hyvään vauhtiin tai löytänyt uuden, kivankin kasvupaikan. Kiitos, hyvää kesää myös sinulle! :)

      Poista
  2. Talvi koetteli, vaikka oli niin hyvä lumipeite! Yksi syyshortensia heitti meilläkin henkensä ja saas nähdä onko kaikki perennat selvinneet. Tulppaanit yllättivät mahtavalla kukkapaljoudella! Semmoista se on tämä puuharhurointi ;-P
    Riemukasta puuhailua puutarhassa :D

    VastaaPoista
  3. Niin yllätyksiä aina tulee, mutta joskus myös positiivisiä. Vuosi sitten keväällä vaaleanpunainen syysleimu oli tulla tupsahtanu tontille. Ei aavistustakaan mistä. Ja oli talvehtinutkin hyvin. En ole tohtinu sitä vielä siirrellä minnekkään vaikka kasvupaikka ei nyt ihan ole mieleeni. Talonne oli todella ihastuttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tuollainen yllätys kelpaisi minullekin :)

      Poista