Meillä tehdään remonttia, jos se nyt on jäänyt vielä epäselväksi. "Pieni pintaremontti" tapahtuu ulkona. Talo saa uuden laudoituksen (ja sen alle tuulensuojalevyt), katon sekä ehjät portaat nykyisten hieman reunastaan lahonneiden tilalle. Koska perheemme on nykyisin nelihenkinen, tuli lisähuoneellekin tarve, joten toinen päätyseinä siirtyy neljä metriä. Remontti alkoi siis maansiirroilla.
Pintamullat löysivät paikkansa keinun takaa karviaispensaan päältä.
Lauantai-illan voi aivan helposti myös viettää hiekkaa ajaen. Tosin peltomme, jonne sitä hiekkaa piti kuskata kaivurin ulottuville on savimaata. Viime tarkistuksen mukaisesti edelleen on myös kevät. Pellolle on jo pari kuormaa hiekkaa ajettu, jotta savikko kantaa traktoria kuormineen. Mutta ei sitä kokonaan ole hiekalla pinnoitettu. Ensimmäinen kuorma saatiin hyvälle paikalle. Toista ei. Ilman omenapuiden ja marjapensaiden välistä pujottelua. Tuloksena yliajettu mustaherukkapensas.
Että näin tällä kertaa. Sekaisin ollaan, helpommalla olisi päässut, jos olisi rakennettu nollasta kokonaan uusi.
Järven selkä on auki ja tuuli painoi jäät taas rantaan. Parin päivän päästä rannassa käy hilinä, kun sulavat jäät osuvat toisiinsa.
Viime kesänä tehdyssä pionipenkissä on eloa. Olen niin iloinen tästä! Sekä pionit, että sipiulikukat näyttävät heräilevän. Muistaakseni istutin tähän laukkojen lisäksi kerrattuja tulppaaneja.
Ja kohta kukkii meilläkin! Krookukset ovat mukavasti nousseet, ensimmäiset nuput alkavat kohta aukeamaan.
Eilen aamulla nukuimme hieman pommiin ja heräsimme juuri ennen kaivurin tuloa tontille. Iltapäivällä töistä palattuani oli vaikka ja mitä tapahtunut. Pihlaja-angervot olivat saaneet kyytiä ja talon takana oleva rinne uutta muotoa. Tässä on selvä perennapenkin paikka. Ja ISON sellaisen, JEAH! :)
Aamulla pyörähdin myös kasvihuoneessa. Kävin tarkastamassa virolaisen kärhön kasvun (kasvanut on) ja samalla mietin, jälleen kerran, mitä ihmettä olen tässä viime kesänä kasvattanut. Jotenkin epäilen tämän olevan daalian, mutta muistelen kuitenkin laittaneeni ne kaikki maahan enkä pitäneeni yhtään ruukussa. Selvästikin pitää alkaa laittamaan nimikylttejä, ei enää ihminen muista kaikkea.
Nyt aurinkoista vapun päivää, sää hellii pihalla puuhailijaa tänään.
Koska olen tyytyväisenä upottanut viime syksynä maahan jonkinlaisen liudan kukkasipuleita, olisi ollut ihan hyvä nyt keväällä muistaa mihin niitä onkaan tullut laitettua. Tätä rakennuskampetta kun tuntuu pihalle kertyvän. Onneksi piippoja on jokunen noussut ja voin siis olettaa kukkia nousevan tietyistä kohdista. Mutta ne ehkä pitäisi merkitä hieman tarkemmin, jotta muutkin pihalla rakentamisen takia mellastavat ne havaitsisivat. Huomasin nimittäin juuri muutaman sadan kilon sementtisäkin olevan eräiden istutusalueen päällä. En taida uskaltaa käydä tarkempaa sijaintia katsomassa.
Ai niin, pionien joukosta pilkistää punaista. Salkoruusujen lehtiruusukkeet ovat selvinneet talvesta. Tartosta saatu kärhö ei ole kasvihuoneessa hallaöinä paleltunut vaan turpeen läpi pilkistää vihreää. Daaliat ovat vihdoin mullassa ja esikasvatuksessa. Ja mitähän vielä... Pikkuhiljaa hyvä tulee.
Työmatka vei viime viikolla eteläiseen naapuriin ja ohjelmaan kuului myös Tarton Maamess. Maatalouskoneiden ja -palveluiden lisäksi esillä oli jonkin verran puutarhaan liittyvää. Jotenkin minun lenkkini kiersi myös näiden osastojen kautta. Kumma homma.
Hedelmäpuita olisi ollut tarjolla. Ne päätin jättää muille kävijöille, sen verran bussikuski jo kuittailee muutenkin minulle (meillä on rennot välit, kiitos useamman yhteisen matkan, joilta kaikki osallistujat on vielä saatu takaisinkin).
Ruusut olivat aika houkuttelevia, mutta nekin jätin ostamatta.
Mikä mahtava kirkkaus näissä orvokeissa! Nämä alkoivat jo polttelemaan aika paljon, mutta jätinpä vieläkin ostamatta.
Eräällä sisäosastolla oli muuten herkullisen näköistä koristelua, melkein teki mieli napata joku lehti suuhun, mutta pidin kuitenkin sormeni kurissa.
En minä kuitenkaan tyhjin käsin tuolta lähtenyt, mukana tulivat viiniköynnös ja kärhö. Viiniköynnökselle olen varannut paikan jo kasvihuoneen rakentamisen aikaan, kärhö puolestaan joutuu etsimään vielä paikkaansa, se kun tuli kaupan päälle. Eikä viiniköynnöksen hintakaan päätä huimannut, 7 €. Nyt nämä ostokset ovat mullassa ja turpeella peitettynä kasvihuoneessa, kädet ovat kyynärpäitä myöten ristissä, että nämä hankinnat selviävät yöpakkasista noilla peitteillä.
...nimittäin puutarhanhoidosta. Pihalla näyttää tältä, kun olohuoneen ikkunasta pellolle päin kuvan räppäsin:
Tämä tuli mieleen, kun posti kantoi mainoskirjeen, jossa tarjottiin mahdollisuutta saada tavalla X kirja, joka paljastaa huolettoman puutarhan salaisuuden. No ei tuosta nyt muutenkaan huolta taida olla, joten ko. kirja saa jäädä muita ottajia odottamaan.
Ja toisaalta taas, minä haluan, että puutarha aiheuttaa tekemistä. Tosin tänä keväänä opintojen viimeistely aiheuttaa stressiä, mutta nekin pitäisi kesäkuulla olla kaikki ohi. Ja sitten saan remontin ohella keskittyä pihalla kupsutteluun. Ja ensi syksynä tehdä ihka uuden perennapenkin! Jeah! Ja sitten saan uuden terassin, johon rakennella ruukkupuutarhaa. Tai siis toki koko perhe sen terassin saa, eikun talo, tai jotain... Ääh, olisipa jo kesä.
Liekö sitten tuo stressi syynä kuistin ikkunalaudan väljyyteen. Siellä on vasta tomaattia (kolmea eri lajia toki) ja violettia basilikaa. Meinasin jo menettää toivoni tuon basilikan kanssa, mutta viimeisten kahden päivänä aikana on itäminen tapahtunut. Violettia pestoa odotellessa!
Daaliat pitäisi tuoda kellarista esiin ja laittaa multaan, mutta multa on vielä kaupassa. Jospa tässä lähipäivinä jo aktivoituisin senkin kanssa. Ja kesäkukkien, kiirehän tässä tulee taas. Ahkeraliisat, päivänsinet, tsinniat, leijonankidat, punarevonhännät ja ties mitkä muut odottavat vielä kylvämistään. Noh, päänsärky siirsi sen(kin) homman tältä päivältä hamaan tulevaisuuteen.
Päivän kipaleeksi käynee tämä Tuure Kilpeläisen `Valon pisaroita`,
Sunnuntaina ehdin taas kylvöpuuhien pariin. Esikoinen, 7 v. teki sanomalehden suikaleista potteja, joihin kylvettiin violettia basilikaa. Nämä siemenet ovat jo vuoden takaisia hankintoja, mutta jäivät vuosi sitten kylvämättä. Jospa tänä vuonna saisin violettia pestoa tehtyä.
Tomaatteja on taas tullut koulittua, yhden tai kaksi heikointa taimen alkua raaskin laittaa pois, mutta muut pääsivät omiin purkkeihinsa. Ja kylläpä noita näyttää olevankin, ´Tigerellan`itävyys tuntuu ainakin olevan hyvä, pussissa oli hirmuisesti siemeniä luvattuun taimimäärään verrattuna. Saanpa ilahduttaa taas ihmisiä keväällä taimilla. Amppeli- ja kirsikkatomaattia sen sijaan tuntuu tulevan aika vähän, mutta eiköhän noista omaksi tarpeeksi ole kuitenkin.
Yöt ovat olleet järjettömän kylmiä, onneksi päivällä sentään lämpiää mukavasti ja jäällä on voinut liikkua. Talven hiihdotkin taisi tulla tuplattua viikonloppuna, kun mies ehti käydä hiihtelemässä metsäsuksilla latu-uralle pohjaa ensin. Tuosta auringon lämmöstä päätellen se kevät on todellakin tulossa.
Onhan tämä kevään tulo mukavaa, mutta piha on jäinen. Eipä siis muuta kuin hiekoittamaan...
... hiekka esiin kinoksen alta ja hiekoittamaan. Paitsi ettei pistolapiota löytynyt eikä jäinen aines lumilapiolla inahtanutkaan. Joten en sitten hiekoittanut.
Kevättä tuntuu onneksi ennakoivan rantaan vievät raputkin, lumet ovat niistä sulaneet viime viikon lauhoissa säissä.
Rannan rinne on muutenkin jotenkin keväisen oloinen, lumi ei enää peitä kaikkia paikkoja ja rantakin on ollut taas sula lähteiden pulputtaessa iloisesti.
Keittiön ikkunalla taimikasvatus tuntuu sujuvan, tomaatit ovat venähtäneet mittaa ja kirjavatkin tomaatit ovat lähteneet mukavasti kasvuun. Koulimista on luvassa ensimmäisen kerran tälle keväälle.
