Pörriäisiä

Eilen bongasin tämän yllärin kasvihuoneessa (ja samalla muistin, että maalia pitkin ostaa lisää....). Onhan se hyvä, että noita pölyttäviä pörriäisiä on, se edesauttaa huomattavan paljon meidän puutarhaharrastajien touhuja ja takaa ruoansaantia. Mutta pitääkö se pesä mennä rakentamaan tuliterään kasvihuoneeseen? Himpura sentään.

Minulla on säänseurantaan sellainen "nenä pihalle ja haista ilmaa" -tapa. Säätiedotuksia seuraan lähinnä silloin, kun olen pyöräilemässä johonkin suuntaan. Niinpä huomasin tänä aamuna, että yöpakkanen on meillä vieraillut. Toivottavasti joku aika sitten istutettu jaloruusu ei ottanut siitä itseensä. Eilen juuri ihailin sen hyvää kasvunalkua samoin kuin syyshortensiat ovat heränneet mukavasti. Eivätkä ainakaan vielä näytä merkkejä oksasaksien kurituksesta.

Ja vihdoin ovat ensimmäiset tulppaanitkin puhkeamassa kukkaan! Sitä olen odottanut koko kevään.

Kesäistä tunnelmaa

Vanhassa talossa pitää olla pelargonia, eikös? Meillä nämä ensimmäiset tulivat viime viikolla hankittua ja jopa istutuskin niistä tehtyä. Seinän vierustalla hyvin viihtyvän horsman vieressä ovat heinäkylvökseni. Eivät oikein tainneet onnistua... Pitänee pysyä noiden heinien kanssa tuossa peltokokoluokassa...

Kaksi kappaletta verenpisaroita sinkkiämpäreissä menevät kasvihuoneen räystäille roikkumaan, kunhan nyt saadaan tuo siihen malliin, että viimeistelytkin on tehty. Käyttöönhän se on jo otettu, vaikka vielä pieniä puutteita onkin. Kuten salaojitus ympäriltä puuttuu, toinen maalauskerta odottaa vielä aikaansa, hyllyjä ei ole eikä hiekkaakaan, jolla tiilet saisi ankkuroitua vähän paremmin paikalleen käytävällä. Mutta ne nyt ovat pieniä puutteita.... Teen tästä kasvihuoneen rakentamisesta jossain vaiheessa vähän tarkemman selostuksen kuvineen.

Tältä se näyttää sisältä päin. Takaseinälle tulee hyllyjä kaikenmaailman tarvikkeille ja ruukuille. Jonkinlaista työtasoakin olen tuonne haaveillut.
Tämä puoli on vielä vaiheessa, osa tiilistä odottaa pihalla, että ne tulisi pestyä ja sen jälkeen ladon ne kasvualtaan reunoille. Syvyyttä noissa on 40 cm, tosin toisen altaan päässä on 60 cm syvä kohta, jos vaikka jonkun viiniköynnöksen tms. tuonne tulen istuttaneeksi.
Eilen tomaatin taimet (luumu- ja kirsikkatomaatit) sekä yksi chili pääsivät multiin. Tuo chili on jostain syystä aika surullisessa asennossa. Mutta ehkäpä sekin kotiutuu uuteen paikkaan lähipäivinä.

Mikä tämä on?

Pihasta löytyy nyt tällaista kukkivaa kasvia. En muista viime keväänä tätä nähneeni. Tunnistaako joku? Kiva keltainen kukka siinä on.

Huikaisevan sininen taivas ja lähes täydessä lehdessä oleva koivu. Tästä minä tykkään. Koska lempiasentoni on olla selällään, nautin kesälläkin olostani pihalla selälläni ja puiden latvuksia katsoen. Liian harvoin vain muistan moista asiaa harrastaa. Ja uhkaavasti alkaa näyttämään siltä, ettei muutosta tuohon ole tulossa, illat kuluvat helposti kymmeneen asti pihalla.

Uusien yllätysten lisäksi piha alkaa löytämään kesäasunsa. Nyt kun lehti on tullut puihin, on rannassa vielä raivuuta edessä. Muutama pikkupuu pitää kataa maiseman avaamisen nimissä. Samoin pihalla on ylimääräisiä pajuja, jotka tulevat saamaan lähtöpassit. Nyt vasta alan itse hahmottamaan tontin rajat ja muodot, kun kasvustoa on raivattu reippaasti pois. Samoin valon liikkeet selviävät paremmin. Tosin tuulisuus lisääntyi huomattavasti raivausoperaatioiden myötä.

Kaiken suunnittelun keskellä on luvassa myös jatkoa taistelussa jättiukonputkea vastaan. Viime vuonna siinä hommassa katkesi lapio. Ei sillä, että kovin vahva olisin, mutta katkesi se kuitenkin...

Se kasvihuone... mullat ovat sisällä ja katto päällä. Kunhan rakennusprojektin ympäristö saadaan siivottua, niin olen tyytyväinen (lue: olen saanut myös kukkaistutukset kasvihuoneen vierustalle tehtyä). Ja hyötytarhasta vielä sen verran, että kasvimaa on kylvetty sekä mansikan taimet ostettu. Kaikkein innokkaimmin taidan odottaa kaskinaurista ja sen satoa.

Mielenkiintoinen linkki

Työn puolesta kun tulee noita maatalouspuolen nettisivuja aktiivisesti selattua, niin tulipa MTT:n sivuilta tämäkin vastaan:

https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/kasper

Omalla pihalla ollaan pakerrettu kasvihuoneen kanssa. Keskiviikkona saadaan hiekat, ja päästään laittamaan salaojitukset sekä tiilille asennushiekat. Sitten enää katto, toinen maalauskerta, mullat sisään ja hyllyt paikalleen, niin käyttövalmista olisi. Melko rustiikkinen on ilme ja niin saa ollakin. Reilusti ollaan kierrätetty remontissa vastaantullutta tavaraa, joskin vähän on jouduttu ostoksillekin tuon takia.

Kasvimaakin on löytänyt paikkansa ja nyt hyötytarha alkaa muotoutumaan pikkuhiljaa. Kunhan talo saadaan salaojitettua myöskin, niin päääsen mellastamaan kunnolla ja lisäämään herkkapensaita.

Tälläkin korkeudella on koivuissa täysilehti jo, aivan mahtavaa on nyt ulkosalla, kun on kesä jälleen saapunut!

Ylläreitä!

Tällaisia ihanuuksiakin löytyy omalta pihalta! Tämän kaksikon bongasin, kun vahtasin, taas kerran, sipulikukkien kasvua. Ja kyllähän nekin kasvavat. Ja kukkivatkin osa jo!

Joku aika sitten muuten sain ruusuvalaistuksen. Minun ei pitänyt niihin sortua ollenkaan. Mutta kun yksi rinteen osa on jo täynnä kurtturuusuja (ehkä ne ovat niitä), niin ajattelin samaan kohtaan lisätä ruusuja. Juhannusruusua ajattelin ainakin siirtää kotipaikaltani tänne nykyiseen osoitteeseenkin. Tuntuu vain auto aina olevan niin täynnä tavaraa noilla mummolakeikoilla ettei taimia mahdu mukaan. Nyt tosin äitini laittoi yhden kaupanpäälle saamansa jaloruusun minulle. Uskoo ilmeisesti, että saan sen pysymään hengissä. Tuli paineita pihapuuhille. Veneen (siis tuon kuivalla maalla olevan puuveneen) vierestä piti monta monituista metriä harsoakin hakea taimen ympärille, ettei heti ensimmäisenä yönä halla olisi päässyt pahuuksiaan tekemään. Niin juu, tuota jaloruusua en tietenkään samaan paikaan muiden ruusujen kanssa voinut istuttaa, piti sille ihan oma paikkansa pihalta löytää, jotta saa mahdollisesti aikanaan loistaa eikä huku noiden pensasruusujen joukkoon. Vähän jännittää, miten tuon kanssa käy.

Metsästämässä...

Meillähän kuuluu porukkaan nämä kaksi karvakaveria, joista kummallekin on alun alkaen asetettu muutamia odotuksia. Kissan tehtävänä on pitää hiiret pois. Ja mieluusti kolli voisi aktivoitua tuolla pellolla myyrien parissakin. Koiran taas olisi syytä haukkua silloin, kun joku pihaan tulee. Samoin tuo iso karvaturri on lenkkikaveri.

Tänä aamuna kuitenkin totesin, jälleen kerran, ettei näillä arjen sankareilla oikein ole vielä hommat hallussa. Tai on, mutta ne kohdistuvat hieman eri a
sioihin, kun mihin olen itse toivonut. Pellolle myyrien perään sinkosi meidän "kevytrakenteinen ja metsästäjänäkin tunnettu" bernhardilaisemme. Ja myös unohti itsensä sinne, kun myyriä oli niin mukava kaivaa.

Tämä pienempi touhuaja on selvästi myös löytänyt metsästäjänvaistonsa. Mutta eivät ne kohdistu hiirin ja myyriin. Pihalla pomppiva västäräkki on paljon mieluisampi haaste, jota pitää vaania pitkään ja hartaasti. Mutta onhan se hyvä, että kissa haasteista pitää... Hiiret vain juoksevat samaan aikaan pihalla. Jepjep. Mutta ehkä tämä kuva kertookin kissamme luonteesta jotain :)

Pikku tirkistys...

Kasvihuoneunelma etenee....

Meidän pihallakin alkaa jotain kasvua tapahtumaan, sinivalkoisen istutuksen ensimmäiset kukinnot ovat tulleet esiin. Aika ruskea on vielä tuo istutusalue, jonne upotin syksyllä reilut 150 sipulia. Mutta eiköhän se tässä kevään ja kesän kuluessa ala vihertymään. Iso ilon aihe on myyrien välttäminen, ilmeisesti ovat pysyneet poissa tältä alueelta, kun koloja ei näy. Pelto on täynnä myyrien reikiä. Meillä on naapurin kanssa rajalla kosteikko, jossa vesimyyrät mellastavat onneessaan ja käyvät pihoilta mm. liljat popsimassa parempiin suihin. Tänä vuonna on vielä luvassa myyriä paljon (saisi meidän kolli aktivoitua tuon metsästyksen kanssa...) niin en oikein tiedä uskallanko istuttaa pellolle hedelmäpuita, mansikkaa ja muita ihanuuksia noiden vihulaisten herkuteltavaksi. Kaikki vinkit otetaan vastaan noista eroon pääsemiseksi.