Loppukesä ja syksy menivät tiukasti remontin parissa ja piha kuulumisineen jäi hieman hunningolle. Loppuvuoden remonttikrapulan selättäminen vei vielä loputkin energiat. Mutta vuosi on vaihtunut ja pihan tuleva kasvukausikin alkaa hieman erilaisissa valaistus- ja tuuliolosuhteissa aiempiin vuosiin verrattuna. Eino-myrsky jätti meillä jälkensä ja tempaisi satavuotiaan pihakuusen nurin.
Edellisen yön olin jo seurannut kuusen liikkeitä tuulessa, mutta ajattelin puun kestävän tämänkin myrskyn, kun iänkaiken on jo kuusi ollut paikoillaan. Seuraavana päivänä painavat kuusen taru pihaamme tuulelta suojaavana puuna päättyi. Pihaorava oli kummissaan, kun ei enää päässytkään rannan puita pitkin kulkemaan reittiään, kurre kävi moneen kertaan koivun oksalla tilannetta katsomassa.
Mielenkiinnolla odotan ensi kesää ja pihan valonmäärää iltapäivisin. Aiemmin kuusi on tuonut varsin paljon varjostusta pihalle.
Tällä hetkellä lumi kuitenkin peittää pihaa, vihdoin ja viimein.
~Susanna
PS. Siemenkuvastot tipahtivat postilaatikkoon ja jestas tätä poltetta siementen tilaamiseen taas...
Ensimmäiset daaliat ostin reilut kolme vuotta sitten, kun olimme hankkineet nykyisen kotimme. Pihalle piti saada jotain väriä ja mieluusti isoja kasveja piristämään remontin keskelle. Osa daalioistani ei selvinnyt talvea kellarissa, mutta onneksi noita mukuloita myydään lisää. Perinnejoriinien menettäminen harmittaisi varmasti huomattavasti enemmän.
Tämä tumma kaunokainen on yksi kolmesta veneessä majailevasta daaliasta ja ensimmäinen, joka niistä aloitti kukinnan.
Kirkkaanpunaiset daaliat ovat keinun vierellä ruukussa...
...ja niiden seurana aniliiniin vivahtavat toinen, melko matala daalia.
Tämän kesän komein löytyy pellonreunan pikkuhiljaa rakentuvasta perennapenkistä, jota piristän joillakin mukulakasveilla. Kukka on valtava ja loistaa kauas pihalla.
Tuon ison daalian vierellä on myös kaksi pienempää, joista toinen on vasta aloittamassa kukintaansa.
Eräänä iltana mietin pihalla kulkiesssani, että nämä loppukesän kukkijat, ne ne vasta ovat tärkeitä. Syksyn ensimmäiset merkit ovat jo ilmassa, mutta osa kukista vasta aloittaa kukintansa ja vievät kesää pitkälle eteenpäin.
Viime aikoina olen kiertänyt taimiosastoja tarjousten perässä. Remontti etenee siihen tahtiin, että pihahommiin taitaa todellakin päästä tekemään tänä kesänä. Niinpä pihalle on kertynyt kaikenlaisia kasveja odottamaan multakuormaa ja omaa paikkaansa.
Karmiininpunainen peittokurjenpolvi on uusin bongas. Eilen Jyväskylässä käydessäni kävin nopeasti vain (hahhahaaaa) Viherlandiassa katsomassa tarjontaa. "Osta 3, maksa 2" on varma nakki minun koukuttamiseksi taimiostoksille (tämä ei ollut maksettu mainos, niinkuin ei mikään muukaan tässä blogissa).
Lamoherukka löytää paikkansa talon takaa rinteen alareunasta aikanaan.
Valkoinen pensashanhikki on menossa lamoherukoiden seuraan.
Harsokukan sijainti ei ole vielä tarkkaan päätetty, mutta tuohon talon ympäristöön se on tulossa kuitenkin.
Pionipenkki kasvoi neljällä uudella pionilla, 2x Sarah Bernhart ja 2x Karl Lagerfelt. Näiden seuraan tulee tulppaaneja ja luultavasti jokunen illakko, joita kasvihuoneessa on aika monta kasvamassa.
Nukkapähkämöt eivät nekään vielä tarkempaa paikkaansa tiedä (en minäkään....), mutta isompiin ruukkuihin sentään ne sain paikkaansa odottamaan.
Epäilen vielä ostavani taimen jos toisenkin näiden lisäksi. Ainakin laventelia tulen ostamaan, kun omat kylvökset eivät tainneet tänä vuonna onnistua. Talon ympärillä on neliöitä yksi jos toinenkin täytettäväksi ja kasveja tulee menemään. Niitä on toki remontin alta jemmattukin enemmän ja vähemmän valeeseen uutta istutusta odottamaan.
Pihalla on paljon sinistä, vaikka tuntuukin, ettei noita pieniä kukkia oikein tahdo huomata.
Viimekesäinen kurkkuyrtti kylväytyi toiseen kasvimaalaariin (joka kaipaa kitkemistä...) ja sinnittelee yksinäisenä kukintona.
Etupihalla veneessä orvokit jaksavat vielä kukkia, vaikka niidenkin hoito on jäänyt hieman vähälle.
Päivänsinien kukinnan suhteen menetin jo toivoni, mutta nyt parina päivinä on näitäkin pihalla nähty. Siinä kaikkein epätodennäköisimmässä päivänsinessä, joka on tuulien hakkaama, pilkistää tämäkin sininen kukka.
Tämä tarhavuokko on toinen yllätyksen aihe päivänsinen ohella. Viime vuonna en saanut näiden mukuloita kunnolla edes itämään ja tänäkin vuonna olin melko epäluuloinen maahan taimet iskiessäni. Mutta kappas vain, hienosti kukkivat!
Tämä sininen löytyy etupihan pensaasta, joka on jäänyt vielä tuntemattomaksi minulle. Jos marjojen ja lehtimuodon perusteella joku osaa nimen kasville antaa, niin olisin todella iloinen!
Kun lihasvoimat eivät riitä, hankitaan apuvoimia paikalle. Jaloritarinkannukset kaipasivat tukea, joten rautakangen avulla sain tiiviiseen savimaahan tukitolppia lyötyä. Kirvesmiehet puolestaan totesivat alkuviikosta, etteivät uudet kattokehät heidän voimin nouse turvallisesti, joten paikalle tilattiin nosturi, kuten alunperin ajattelimmekin. Oli siis kattokehillä kunnon noste, kun paikkansa saivat.
Nyt on aluskate jo lähes koko uuden katon mitalla ja melkein voidaan huokaista helpotuksesta. Pressuja on kuitenkin katto täysi edelleen, jottei pahoja vahinkoja pääse sattumaan. Nyt kun tämä kesä rakennetaan yläkertaa uusiksi, haluan ensi kesän jättää johonkin muuhun puuhaan kuin rakentamiseen. Niinpä pihaakin tehdään loppukesästä uuteen uskoon talon ympäriltä. Kasvihuoneessa alkaakin olemaan ahdasta ja vasta pienen osan olen taimista koulinut.
Yhden mansikkalaatikon löysin ja sain viriteltyä paalinarujen avulla kasvihuoneen kattoruoteisiin kiinni roikkumaan. Hyllyjä piti raivata ruukuilta, jotta huomenna saan koulia lisää taimia ja pari uuttakin hyllyä tarvitaan. Sekä mansikkalaatikoita muutama lisää.
Leikkimökin kulmalla ruusu on aloittanut kukintansa, tämä on jokin pieni lajike, joka jaksaa kukkia pakkasiin asti. Kukat loistavat todella punaisina, tulee mieleen pin-up -tyttöjen huulipunan väri tuosta sävystä.
Pellon laidassa on työn alla perennapenkki, jonne kylvin keväällä ruiskaunokkia. Sade taisi osua pahaan aikaan, kun osa näistä on painunut melkein maata myöten. Kukkivat kuitenkin. Eilen illalla vietin omaa laatuaikaa remontista poissa ja kitkin kukkapenkkejä. Sain edes vähän kukkia ja kauneutta esiin täällä muuten aika rujolla pihalla.
Saman penkin toisessa kohtaa on myös jokin kevään kylvös lähtenyt mukavasti kasvuun. En vain millään kykene muistamaan mitä tähän kohtaan laitoin, sillä lappu on lähtenyt tuulien mukaan. Lehdet eivät näytä akileijan lehdiltä (sitäkin kylvin), mutta en oikein tuota rohtosormustinkukaksikaan tunnista. Vai olisiko se sittenkin sitä?
Taimialesta (jes, ne ovat alkaneet!!) ostin punakärsämöä. Upea tumma punaisen sävy ja niin pieni ja herkkä kukka. Taustalla häämöttää syysleimun lehti.
Tänä iltana paikalliselta myllyltä kuuluu vaimeasti blues-musiikkia. Ilta on tyyni ja rauhallinen. Tähän sopii hyvin tämä kappale:
Ja eikun pihalle illasta nauttimaan ja pihan uutta tulevaa ilmettä suunnittelemaan :)
Ukkonen ei sentään, sitä ei nyt kaivata, kun talossa ei enää kohta ole vanhasta katosta mitään jäljellä. Sen sijaan erilaiset sahat ovat kuuluneet olevan kirvesmiehillä käytössä. Huomenna taitaa aamu alkaa hirsirungon oikaisulla ja sen jälkeen uusien kattokehien nostamisella paikalleen. Talovanhus on tänään muuttunut entistä surullisemmaksi, pihalla sen sijaan (rakennustarvikkeiden ja purkujätteiden lomassa) on kesää eletty eteenpäin. Vaikka tällä hetkellä on hieman hiljaista kukinnan kanssa, niin lupausta väriloistosta on jo.
Ensimmäinen daalian nuppu on auennut. Tämä kuva on parin päivän takaa, kun terälehdet vasta alkoivat avautumaan. Yhdessä jos toisessakin daaliassa näyttää nuppuja olevan, näillä toivottavasti päästäänkin pitkään alkusyksyyn. Päivänsinet eivät ole vielä nuppuja kehittäneet, mutta ehkä nekin vielä ehtivät. Heinäkuukin on vasta alkupuolellaan.
Päivän kappaleeksi tuli valittua uusi tuttavuus, Kerkko Koskinen Kollektiivin "Laura Palmer". Ihan vain siksi, että tämän kappaleen melodi kolahti heti, kun Ruisrockin tv-lähetyksessä tämän kuulin.
Juhannuksen jälkeen alkoi yläkerran purkaminen. Sitä riemua olikin reilun viikon verran edessä, ennenkuin päästiin tähän pisteeseen. Nyt talomme on surullisen näköinen tönö, joka odottaa parempaa tulevaisuutta. Pihan ulkonäöstä en uskalla hirveästi mainita. Vaikka koko ajan purkujätettä siivoamme, niin on sitä siltikin valtavasti. Ja rakennustavaraa tulee lisää ja lisää ja lisää.
Eilisaamun haasteena oli saada nämä isot uudet kehät pihalle, tie on kapea, mutkikas ja rakennuksien kulmia saa varoa, kun isoilla autoilla tänne tullaan. Kuski ei uskonut reitistä selviänsä käveltyään harjulta alas. Onneksi karjatilallinen kaverini oli kotosalla ja ehti tulla traktoreineen ison paalikärryn kanssa apuun. Lupasin hälle täytekakun leipoa tuosta avusta ja löysinkin mainiolta vaikuttavan reseptin. Suklaan kulutus on 450 g yhteen kakkuun :)
Jottei pelkkää remonttia (no sitä tämä elämä oikeasti tällä hetkellä on), niin huomasin kaupanpäällis-kärhön alkaneen kukkimaan. Väristä päätellen tämä taitaa olla Jackmann (eikun miten se kirjoitetetaan...). En vain edelleenkään ole keksinyt tälle hyvää istutuspaikkaa, mutta ehkä se ratkeaa kunhan taas hetken aikaa pihaa silmäilen. Teräsverkkoakin olisi pieni pala ylijääneenä, siitähän saisi kätevän tuen tälle tehtyä.
Viime kesänä istutetut jaloritarinkannukset ovat vihdoin alkaneet kukkimaan. Harmillisesti sade on painanut näiden varret kumoon. Täytyy käydä tuosta pihalta pari purkurimaa hakemassa tueksi näille kaunokaisille. Remppajätettä tulee kyllä aika usein katseltua "sillä silmällä" ja mietittyä mitä niille kaikille tekisi.
Ja jehna, salaattilaari näyttää hyvältä! Ei tarvitse enää kaupasta salaattia kuskata kotiin, sen saa ihan omasta takaa nyt.
