Kukkahommia

Juniori pyysi, että tehdää kukkahommia viime sunnuntaina. Niinpä niitä sitten tehtiin. Tarharistikitkin saatiin koulittua siinä samalla. Ja heti iski ongelma mistä saada riittävästi koulituille taimille alusastioita. Maitopurkit loppuivat heti kesken.

Kevättä odotellaan meillä kovasti. "Uusi lumi on vanhan surma", siitä on alkanut muodostua jo mantra, kun sitä itselleen hokee lumisateiden alla. Mutta kyllä se sieltä vain tulee. Ainakin auringonpaisteet ovat niin huikaisevan kirkkaita, ettei muuta voi uskoa kuin odottaa maan paljastuvan aikanaan.

Mutta sitä odotellessa nyt on aika siirtyä viikonlopun viettoon ja lähteä nauttimaan hyvästä ulkoilusäästä!

Talvi tuli takaisin

Talvi kun ei tunnu hellittävän millään, niin tulppaaneista sentään saa nauttia sisällä. Ja kyllähän nämä ilahduttavat, kun eilen vieraatkin oma-aloitteisesti siirsivät tulppaanimaljakoita toiseenkin pöytään iloksi. Nämä ovatkin ainoat kasvit, jotka ovat toistaiseksi virkeitä sisällä. Ananaskukka on kärsinyt kissan kynsistä ja koiran hännästä, amaryllis on jo nuutunut, mutta ei vielä kaatunut, joulutähti sinnittelee vielä puolikkaana ja joku keltakukkainen kasvi on kukintansa päättänyt, mutta uutta lehteä kasvattaa. Traakki ja muut kasvit ovat edelleen äidilläni hoidossa väljemmissä tiloissa. Jospa ne tässä kevään aikana tänne kotiutuisivat pitkästä sijoitushoidostaan.

Harmillisen vähän on vielä kuvia kesän kukista, mutta löysin kuvan hienon värisestä akileijasta:

Haluaisin kovasti paljon tuollaisen tummakukkaisen kukkapenkin johonkin kohtaan pihalle asetella, mutta en ole vielä sillekään sopivaa tilaa löytänyt. Yhden perennapenkin aion rakentaa tuohon etupihalle, kunhan talo saadaan salaojitettua ja mylläys siltäosin ohi. Mutta ongelmana ovat värit, maailmassa on niin paljon upean värisiä kasveja ettei niistä voi tietää mitä kaikkia haluaa. Runsaudenpulakin voi näköjään olla ongelma.

Ja kasvien lisäksi jotain muutakin kesäistä, loman suunnittelu on hyvässä vauhdissa. Ja kun pyörä on kulkupelinä, niin ehtii myös ympäristöä automatkailua paremmin seuraamaan. Eli jos Turun kupeessa ja saaristossa on hienoja, ehdottomasti käymisen arvoisia paikkoja, niin vinkkejä otetaan vastaan!

No mites tämä nyt näin taas...

...että kaupassa käydessä tarttuu jotain istutettavaa mukaan. Pari daaliaa, jokunen lilja ja yksi setti gladioluksia tarttui mukaan. Ihan vahingossa, en olleenkaan osannut arvata, että näitä olisi jo kaupan hyllylle tullut... Ja sainpahan sovittua yhdet vaihdot tänään, työkaverilleni olen luvannut vaaleanpunaisen daalian jakaa ja hän taas antaa minulle muutaman kellokäynnöksen taimen rantasaunan takaseinälle järvellä kulkijoita ilahduttamaan. Vielä kun muistan kesällä nekin kastella.
Kouliminen taitaa olla edessä... Se on minulle taimikasvutuksen tylsin vaihe. Ja tylsyys johtuu siitä, että loppuu tila aina kesken. Nyt onneksi on vielä hyvin tilaa tuolla kuistilla ja työpöydälläkin toistaiseksi mahtuu multahommia tekemään. Mutta edessä on sekin, ettei siinäkään mitään mahdu tekemään. Ainakin jos vanhat merkit paikkansa pitää.

Onko kenelläkään kokemusta kärhöjen kasvattamisesta puun juurella? Kovasti mieli tekisi kärhöjä kokeilla kasvattaa ja joskus olen jonkun kuvan nähnyt, jossa kärhö kasvoi omepuunrungolla. Näytti varsin hienolta, mutta hieman mietityttää onnistunko pilaamaan kärhön.

Tämä pihan rakentaminen on siitä jännää, että vieläkään en monestakaan kohdasta tiedä mitä niihin tulee. En edes tiedä minne daaliat ja muut tänään ostetut ihanuudet päätyvät. Keväällä tontin yhdelle nurkalle laitetaan alppiruusua, on niin herkullinen paikka ettei mitään rajaa. Samoin noiden tarharistikkien paikka on tiedossa kuten myös gladioluksien (mahtoikohan tuo oikeinkirjoitus noin mennä... nooh...). Mutta moni muu on vielä ihan kysymysmerkki. Ensi kesänä tuolla pihalla mellastetaan salaojitusten parissa, joten kovin isoja istutuksia ei talon lähistölle voi tehdä. Ja raivaamattoman risukon yläreunaan aion istuttaa tyrniä. Viime kesänä en vielä kovin isoa otetta tästä pihasta saanut, se meni aika pitkälti ihmetellessä mitä täältä löytyy. Nyt odotukset ovat tietysti kovat, mutta epäilenpä että tässä menee vielä vuosi poikineen ennenkuin pihan ilme on kunnolla hahmottunut. Kiva nähdä mitä tästä vielä tulee!

Ja niin, kollille en suurinn surminkaan aio varata ikkunalaudalta kuistilta tilaa. Tyytyköön seuraamaan pihan elämää keittiön ikkunasta, tuntuu se siitäkin onnistuvan :).

Kevättä ilmassa

Lumet alkavat pihalta hupenemaan vauhdilla. Keittiön ikkunan alla olevat pensaat ovat jo tulleet esiin. Linnut laulavat ja keli olisi leppoisa, ellei tuo viima olisi vielä kylmänoloinen.

Vielä puuttuu pari ikkunalautaa ja sitten on kuistin taimetuspaikka valmis. Ensimmäiset taimet odottavat koulimistaan ja seuraavia voisi alkaa kylvämään. Ahkeraliisat eivät ole yhtä nopeita itämään kuin nuo tarharistikit olivat. Tosin niistä on vielä osa itämättä.

Kaupassa käytäessä oli pakko ostaa kotiin tulppaaneita. Ovat kotona ensimmäiset. Työpaikalle vein aikaa sitten ensimmäiset. Tulppaani kuuluu suosikkikasveihini ja odotankin innolla miten viime syksynä istutetut sipulit lähtevät kasvuun. Samoin odotan noissa ruukuissa kasvavia sipuli-istutuksiani. Vihreitä alkuja on noussut mukavasti. Hieman huolettaa miten kaikkein tiiviimmin istutetun ruukusta kaikki kukat pääsevät esiin, tuli sen verran tiuhaan sipuleita laitettua. Lannoitus taitaa olla kova sana sen ruukun kohdalla vaikkei multakaan ravinneköyhimpiä ole.

Kissa ei oikein tahdo hyväksyä kohtaloaan joutua pysymään sisällä ja pois kuistilta. Aina jätkä livahtaa kuistille, kun mahdollisuus tulee. Tänään löytyi taas multajämiä, kun istutukset ovat joskus lattialle kierähtäneet. Me emme ole vieläkään löytäneet yhteisymmärrystä siitä, saako ikkunalaudoilla istua vai ei.

Aurinkoiseen päivään kesäisiä ajatuksia

Lupiini vie aina ajatukset kesään. Minä pidän näistä kovasti ja harmittelen usein tienvarsilla, kun ne niitetään.

Mummolassani, vanhassa torpassa erään suuren kuusen juurella kasvoi aina lupiinia kesäisin ja minä niitä ihastelin. Erityisesti, jos löytyi jokin hieman poikkeava väri. Ja kun viime kesänä lupiini nousi esiin omallakin pihalla, en siitä hennonut heti luopua vaan annoin kauniiden kukintojen nousta ja ilahduttaa juhannukseen asti.

Hips, tips

Tänä iltana aion liimautua taas tv:n ääreen klo 18.30 ja keskittyä FST:llä näkyvään Drivhusdrömmar -ohjelmaan. Vasta viime viikolla muistin tämän ohjelman ja puolet sarjasta jäikin katsomatta, ainakin tältä erää. Koska se oma kasvihuone on vielä lähinnä osina (paitsi perustukset) ja osa tarvittavista vermeistä kaupan hyllyllä ostamista odottamassakin, on minulla aikaa suunnitella tarkempia yksityiskohtia tulevaan rakennusprojektiin. Jostain pitäisi löytää vanhoja punatiiliä, omat varastot niiden suhteet ovat hieman vajavaiset ja niille olisi käyttöä varsin paljon tuon projektin yhteydessä.

Noissa aiemmissa postauksissa laitoin kuvan raivattavasta pusikosta pihan suunnalta. Tässä sama puska järveltä päin:


Ei näytä kovin pahalta, onneksi. Kivikkoa on kyllä luvassa tuossa kohdassa taas.

Eilen olivat ensimmäiset tarharistikit itäneet! Hurjan nopeasti ovat ottaneet alun kasvulleen. Ainakin siemenpussissa luvattiin itämisajaksi 2-3 viikkoa. Minulla taitaa olla hieman turhankin lämmin paikka, nyt kun aurinko on monta päivää paistanut ikkunalaudalle. Viime keväänä päivänsinet saivat lämpöhalvauksen samassa kohdassa, kun olin päivän verran poissa niitä kastelemasta. Pitänee miettiä jotain verhosysteemiä siihen.

Kohta pääsen levittämään kylvöksiäni myös olohuoneeseen, kunhan ikkunat saadaan listoitettua loppuun ja ikkunalaudat paikalleen. Kissa tosin huolettaa hieman, kun hän ei ymmärrä, etteivät multa-asiat ole
A) vessoja
B) hyppypaikkoja
C) lattialle pudottamista varten.
Jonkin verran olemme joutuneet asiasta neuvonpitoa pitämään, eikä se vain tunnu kollin päähän menevän. Kollilla tuntuu nyt olevan ainoastaan kevät mielessä.

Jäällä

Lumi, mikä ihana asia!


Meidän ranta.
Tätä taloa asutamme.
Sauna ja takkahuone ovat täällä.
Rantasauna. "Pientä pintaremonttia" luvassa tämän parissa.