Taas se tapahtui

Loppui nimittäin multa. On se kumma, miten joka vuosi minulle käy näin. Tai no, tällä kertaa olen ajatellut tilata kuorma-autolastillisen multaa enkä siis ole kevään multasäkkitarjouksiin tarttunut. Ilmeisesti pitäisi, kun en saa mukuloita ja juurikoita esikasvatukseen mullan puutteessa. Eilen ostin uusia ruukkujakin esikasvatuksia varten. Tänään totesin tarvitsevani isompia ruukkuja. Hieman mietin lähdenkö käymään ostoksilla sunnuntain ratoksi, mutta en jaksa. Ehtii tuon huomennakin. Keskityn sen sijaan kevään etenemisen ihailuun, leipomiseen ja opiskeluiden edistämiseen.

Meillä ranta alkaa sulaa pidemmällekin jo. Enää ei ole pilkkijöitä järvellä näkynyt, mutta viikko sitten siellä vielä jokunen sankari uskalsi liikkua. Tänä talvena omat jääretkeilyt jäivät todella vähiin. Jospa sitten tuosta avovedestä tulee nautittua senkin edestä.

Alla olevassa kuvassa näkyy piippojen esiinmarssi. Osa noista nousi jo viime syksynä, mutta eivätpä paleltuneet! Nyt elättelen toiveita, että tämän päivän lämpö jatkuu ja krookukset alkavat kukkimaankin.

Tuohon loivaan rinteeseen olen ajatellut laittaa pionit. Tuulinenhan tuo paikka on, kun lounaasta tai idästä puhaltaa (niinkuin keväisin ja syksyisin tuntuu tekevän), mutta ehkäpä pionit tuossa kestäisivät. Rinteen reunan alle jää toinen tasannekohta, joka raivausten myötä viime keväänä paljastui. Sinne haaveilen istuskelupaikkaa terasseineen.




Tänään laitoin ensimmäisen kerran pyykit kuivumaan pihalle narulle. Kyllä se kesä tulee!