perjantai 20. helmikuuta 2015

Möhmää


Taivas pudottaa vettä toista päivää putkeen. Se tietysti vie lumet pois pihalta ja paljastaa mistä maa ensimmäisenä paljastuu sateen ja tuulen yhteisvaikutuksesta. Mutta piha on taas kuin luistinrata ja omalta pihalta harjun päällä kulkevalle kylätielle ei välttämättä ihan helpolla päästä, kun rinne on jyrkkä.

Viime talvena ei ollut paljon tietoa miten lumet pihalta sulavat, kun ei niitä ollutkaan. Mutta tänä talvena pääsee sitäkin seuraamaan. Tuohon paljastuneeseen kohtaan voisi ensi syksynä istutella krookuksia nurmikkoa piristämään.

Talon edustalla lumen alta paljastuu vanhoista kattotiilistä tekemäni kukkapenkin reunus. Alunperin ajattelin penkin kulmaan laittaa jonkin puuvartisen pensaan. Luminen talvi tosin muistutti ettei se välttämättä kannata, jos katolta putoavilta lumilta haluaa pensasta suojella.

Eilen kylvin orvokin siemenet. Toiveissa on saada oransseja ja sekavärisiä orvokkeja tulevaan "hehkuvaan kukkapenkkiin" toissa syksynä kaatuneen kuusen paikalle. Pussi lupasi 30 taimea, siemeniä oli kyllä valtavasti enemmän.

torstai 12. helmikuuta 2015

Vihertää, vihertää

Nostelin joskus joulun alla sinisarjat viileältä kuistilta lämpimään ja pimeään työhuoneen nurkkaan. Tänään lakanoita silitellessäni sattui silmät osumaan tuohon laatikkoon ja sieltähän pilkisti vihreää! Olen iloisesti yllättynyt, sillä syksyn pimeyden tultua tuntui noista voima loppuvan ja lehdet lakastuvan. Jotenkin ajattelin niiden talvehtivan vihreinä.



Auringon lämmön jo oikeasti tunteekin. Kelit ovat olleet hienot ulkoiluun ja koirakin viihtyy mainiosti pihalla. "Vahtikoiramme" osoittautui viikonloppuna oikeaksi vahtikoiraksi ja ilmoitti pellon laidassa käyneelle hirvelle olevansa paikalla. Yleensä Wilma ei juurikaan korvaansa lotkauta.


Ja koska koirasta, niin myös kissastakin kuva... Töpö-kollimme tykkää ulkoilun lisäksi taiteilla milloin minkäkin tuolin selkänojalla. Ja toisinaan iltarallin aikaan tuoli saattaa lentää nurinkin, kun oikein vauhtia ponkaistaan liikkeellelähdössä.



lauantai 7. helmikuuta 2015

Oho, vanhenin

Kuluneella viikolla oli, taas kerran, syntymäpäiväni. Miten ne tulevatkin niin kovin usein? Mies saapui töistä kotiin kera kauniiden, tummanpunaisten ruusujen:


Äitini puolestaan tuli seuraavana päivänä katsomaan tyttöjä minun ollessa eräässä koulutuksessa ja toi tulppaaneita. Ihan suosikkikukkiani tähän aikaan vuodesta!




Ja eihän väriterapia tietenkään noihin lopu, keittiössä on jo muutaman viikon ollut appelsiineja vahvistettuna muilla satunnaisilla sitruksilla c-vitamiinilisää antamassa.


Ja niin, kylvötkin ovat alkaneet myös meidän huushollissa. Ensimmäiset tomaatit ovat mullassa ja huomenna kylvän vihdoin orvokitkin.


Ulkonakin on mitä mahtavin kevättalven keli, aurinko paistaa ja vesi tippuu räystäiltä. Yhdellä talon nurkalla onkin jo maa paljastunut kertaalleen.

Aurinkoista viikonloppua!