Melkein saavuttamaton on tyttären leikkimökki pihan toisella laidalla. Taustalla näkyy pelto, joka on päässyt vuosien saatossa villiintymään ja jota viime syksynä kuritin raivaussahan kanssa. Pajut jäivät vain vielä maahan, kun tuo lumi tuli. Olisi pitänyt sinä päivänä uskoa meteorologia ja vaihtaa autoon renkaat raivaamisen sijasta. Mutta onpahan keväällä vähämmän raivattavaa.

Syksyllä tuohon leikkimökin viereen on istutettu kolmen naisen voimin tulppaaneita, kunhan tuo reilu hanki sulaa, niin pääsemme viisiveen kanssa seuraamaan mitä sieltä tulee esiin istutuksista vai ovatko myyrät tehneet temppunsa täällä.


Tämä maisemaa rajoittava pusikko on myös raivauskohteena kevään korvalla. Viime syksynä on tehty rajankäynti, joten enää ei ole pelkoa naapurin puolelle menemisestä. Syksyllä aloitin tämän raivaamista vesurin kanssa, mutta se ilo loppui lyhyeen, kun tempaisin vesurilla koivunkantoon, jossa olikin pörriäisten pesä. Tuli hieman kiire poistumaan paikalta. Pihan toiselta laidalta vastaava risukko saatiin syksyllä raivattua, joten oletettavasti tämäkin tulee tapahtumaan vielä joku päivä.

Näissä kuvissa huomaa suojasään vaikutuksen, puut ovat paljaana. Mutta nyt kun taas ulos katsoo, niin hienosti ovat valkoisia oksat. Hieman epäilyttää kuinka istuttamani syyshortensiat ovat pärjänneet tämän talven, ovat aika syvällä hangen sisällä. Noh, kaikki selviää aikanaan.


Pihallamme touhuaa myös tämä nuori koira Wilma, nyt reilut 7kk.