Viikonloppuna saatiin nauttia mukavasta auringonpaisteesta ja lämmöstä. Valoisa päivä sai taas ajatukset kasvipuuhiinkin virkistymään. Siemeniä en vielä kylvänyt (ei ole kylvömultaa...), mutta syksyllä unohtuneiden sipuleiden kimppuun pääsin sentään. Ja kun suojasäät vielä mahdollistivat jäätyneiden ruukkujen irottamisen ilman kikkakutosia, niin hommahan oli helppoa kuin heinänteko (paitsi ettei hyvälaatuisen heinän tekeminen kovin helppoa ole...). Ensimmäiseen ruukkuun istuttelin kerroksiin tulppaaneja, narsisseja ja sitten joitain muita, joiden nimiä en kykene muistamaan juuri tällä hetkellä. Noh, valkovihreitä kuitenkin. Jännityksellä odotan mitä ja missä järjestyksessä esiin nousee. Vai nouseeko yhtään vihreää piippoa pintaan.
Kissamme, harmaaraidallinen maatiaismalli (navetasta haettu) sai porttikiellon kuistille, jolla istutukset. Kolli nimittäin tiputti pöydältä jo alkuun lähteneen tulppaani-istutuksen lattialle. Karvakaveri on myös keksinyt, että taimilaatikoita odottavat ikkunalaudat ovat mainio paikka päivystää pihan tapahtumia. Ja koska muutenkin kukkaistutukset tuntuvat kissan mieleen olevan, niin parasta pitää kissa noista nurkista pois. Koiramme ei puolestaan kasveista välitä tuon taivaallista. Kohta ehkä jo uskallan tuoda muualle pentuajaksi sijoitetut kasvit kotiin ilman, että tarvitsee pelätä niiden tuhoutumista.
Siemenistä jotain jo mainitsin.... Niitä ostin. Muutaman pussin. Noin kymmenen siis. Mutta sitä multaa ei ole. Vielä. Eikä siemeniäkään riittävästi. Luultavasti kohtaan saman ongelman kuin aina ennenkin, ikkunalaudat eivät riitä.
Talvisia kuvia pihalta luvassa kunhan taas kameran ja koneen saan kohtaamaan toisensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti