testaa, testaa

Hmm, kuinkahan bloggaaminen onnistuu kännykän selaimella, kun appsi ei toimi...

Vielä on kesää jäljellä...

...ainakin toivottavasti, kun ei täällä meidän korkeuksilla Keski-Suomessa ole liikaa lämmöstä päästy nauttimaan, Toisaalta nyt on tähän n. 15-17 asteen lämpöön tottunut, että asteen nousu saa jo oikein hyvin tarkenemaan hameessa pihalla. Mitä nyt hyttyset sitten harrastavat verensiirtoja enemmän kuin voi ihminen sietää.

Nuo hyttyset ovatkin pääsyy siihen, että salaattilaarini rehottavat rikkaruohoja ja retiisit ovat kylvämättä. Eilen vein siemenestä kasvatettuja samettiruusuja naurismaalle tuholaistorjuntaan. Tiedä sitten auttavatko mitään, mutta ainakin väriä vähän tuovat muuten niin mulloksella olevalle alueelle. Samettiruusujen lisäksi kylvin kehäkukat vihdoin ja viimein perunapenkkien viereen. Olisi ehkä pitänyt olla hieman aiemmin liikenteessä taas, mutta en ole yhtään sisäistänyt kesän olevan jo kalenterissa noin pitkällä kuin se on.

Jotenkin tuota omaa ajatusta ehkä huijaavat vasta kukintaansa aloittavat lupiinit ja narsissit, jotka ovat osa edelleen hyvässä kukassa. Nämä pienet, voinkeltaiset ovat kyllä yllättävän kauniita. Taidan ensi syksynä istutella näitä lisää. 

Juhannussiivouksia tehdessäni (kyllä vaan, sellaisetkin joutuu erikseen tekemään, kun kaksi päivää sitä ennen tekee remppaa talossa sisällä ja varmistaa n. puolen sentin pölykerroksen lähes jokapuolella) sivusilmällä ikkunan ohikulkiessani huomasin pellolla jotain erikoista. Pitihän sitä pää kääntää ja näin kurkiperheen olevan päiväkävelyllä kohti tänä keväänä isommaksi myllättyä kasvimaata. Läpikuluksi perheellä tuo jäi ja painelivat naapurin koivikkoon. Kaksi ruskeaa poikasta on tuon kuvassa melkein keskellä olevan kurjen edessä. 

Pitkästä aikaa päivää

Kevät tuli, meni ja kääntyi kesäksi. Pääsiäisen myötä omalla kohdalla oli töihinpaluu äitiysvapaalta ja sehän olikin voimille ottava koitos. Ensimmäinen viikko töiden jälkeen meni sohvalla rötvätessä illat, kun töissä hyppäsin kahteen liikkuvaan junaan heti lennosta. Ja kun töihinpaluusta alkoi tokenemaan, niin kotitilan hommat konekaluston läpikäymisineen, peltojen kunnostamisineen ja kylvötoineen tulivat päälle. Mutta nyt ovat rehuherneen siemenet olleet pellossa jo viikon ja odotetaan itämistä. Ja vihdoin ehtii kotitontilla touhuamaan.

Narsissit kukkivat meillä komeasti, tuntuvat sietävän köyhähköä maaperää paremmin kuin tulppaanit, jotka pääosin ovat aika pieniä kukinnoiltaan. Paitsi pelikentän laidalla, jonne tein viime syksynä ihan uuden kukkapenkin. Riskillä, tuolla kentällä kun on välillä veljesten ja jälkikasvujen yhteiset jalkapallomatsit melkoisia otteluita ja kukkapenkkini saavat kyytiä.

Myös ensimmäiset perennat ovat aloittaneet kukintansa, särkyneet sydämet ovat vihdoin venähtäneet ja kukkivat kauniisti. Näiden takana ovat myskimalva ja harmaamalvikki nousseet hienosti myös ja myöhemmin kesällä peittävät edestään vähän ränsistyvät särkyneet sydämet. 

Isyysvapaallaan mies aloitti kaivamaan nurmikko kesäkeittiön paikalta, luvassa on siis piharakentamistakin. Mutta se homma saa odottaa hetken aikaa, sillä perunat ja muut kasvimaan asukit pitää saada maahan. Tänä iltana onkin luvassa lisää kasvimaan möyrimistä ja maan parantamista hiekan ja mahtavan, mustan mullan avulla. Tuo meidän savimaa on niin kovaa, etteivät porkkanat ole viime vuosina napostelu-porkkanoita isommiksi kasvaneet. Ja sekös harmittaa minua. 

Kasvimaalle muuttaa myös mansikkamaa laajentuneena. Viisi kesää se toimi kohtuullisesti entisellä paikallaan, mutta nyt haluan saada mansikat aurinkoisempaan paikkaan ja oikean mansikkamaan katteen päälle. Järki meinasi lähteä noilla aiemmilla viritelmillä, rikkakasvit tunkivat ihan jokapaikasta esiin. Luvassa onkin juurien puhdistusta ennen istutusta. 

Ja tokihan menetyksiäkin on taas tapahtunut. Pelikentän laidalla olevista neljästä syyshortensiasta kaksi on kuollut. Ruohonleikkuun yhteydessä mies ajoi huomaamattaan pienen perinneruusuntaimen ylitse. En tiedä kannattaako odottaa uuden elämän nousemista siitä juuresta. Yksi syysleimu etupihan penkissä heitti henkensä. Ja kylvetytyistä tsinnioista iso osa otti itseensä tuulisena päivänä portaalla. En ollut ajoissa kotona nostamassa arkoja taimia suojaan. 

Haastevastauksia

Kurjenkello pompsautti puutarhakysymysten haasteen minulle, joten nytpä tulee vastauksia :), melkoiselle viiveellä tosin.


1. Noudatatko puutarhasuunnittelussa tarkkaa ja harkittua suunnitelmaa vai menetkö enemmän inspiraation ja fiiliksen mukaan?

Juu, suunnitelma on, isoille linjoille lähinnä. Perennapenkin sisältö todellisuudessa muuttuu paperille suunnitellust eikä aikaa tarvitse kulua viikkoakaan...

Pihan isot linjat ovat selvillä, yksittäiset kohdat vedetään inspiraatiolla.


2. Onko puutarhassasi jokin vitsaus, josta haluaisit eroon?

Rönsyleinikki, jättiukonputki, metsä(?)korte, mitä noita nyt on...



3. Minkä kasvin kanssa olet onnistunut erityisen hyvin?

Kauan aikaa sitten parvekepuutarhurina onnistuin ahkeraliisan kanssa. Sen jälkeen se ei olekaan onnistunut. Tämän vuoden kylvöksistä näytti itävän viisi siementä, jotka edelleen jurovat. 


4. Miellyttääkö sinua enemmän runsas ja rönsyilevä tyyli vai selkeä ja moderni tyyli?

Hm... riippuu ympäristöstä. Omalla pihalla runsaus on luonnollisempaa. Jos kotina olisi kivitalo, niin hakisin pihallekin toisenlaista ilmettä. Talo näyttää melko perinteiseltä puutalolta edelleen, vaikka ilme on muuttunut rintamiestalosta hieman ajattomammaksi. Tämähän on rakennettu jo 1930 -luvun alussa ja sen jälkeen moneen kertaan muokattu eri suuntiin. 

5. Jos saisit valita minkä kasvin vaan pihallesi, minkä ottaisit? (Unohdetaan nyt kasvivyöhykkeet yms.)

Paha, paha kysymys. Magnolia, persikka ja sinisade ovat kyllä haaveissa. 


6. Millaisella kameralla kuvaat puutarhaasi?

Olympus E-510. Monta vuotta vanha digijärkkäri. Ja nopeat roiskaisut kännykällä. 


7. Mikä sysäsi sinut innostumaan puutarhanhoidosta?

Ohhoh... kasvit ovat kiinnostaneet lapsesta asti. Kaupungissa asuessa parveke oli täyteen ammuttu ja talon myötä temmellystilaa tuli mukavasti. Saa laittaa sekä kukkia että hyötykasveja. Ja ehkä tuo hankittu koulutus maataloustieteiden paristakin antaa vähän viitteitä tähän kasvi- ja eliökunnan toiminnasta kiinnostumiseen. 


8.  Onko tulevalle kesälle tiedossa suuria suunnitelmia puutarhan suhteen?

On. Oi miten niitä onkaan! Ja on jo aloitettu niiden toteuttaminenkin :).Alla olevassa kuvassa kasvimaa kääntyy harmaan fergun ja kaksisiipisten aurojen voimin. Aika heikosti, mutta kääntyi kuitenkin. Loppuhommiin saatiin isompi,100 hv traktori lainaan ja johan alkoivat koivun kannot nousemaan sekä maa tasoittumaan. Toki tarvittiin vielä naapurin äestäkin apuun. 

9. Osaatko olla puutarhassasi jouten ja istuskella vain?

Kyllä! Erityisesti grillin lähettyvillä on helppoa olla ja istuskella vain. Hyvä ruoka ja seura auttavat asiaa :)


10. Koristetarha, hyötypuutarha vai molemmat?

Molemmat tietysti! :D


11. Mikä puutarhanhoidossa tekee sinut iloiseksi?

Keväällä esiin nousevat sipulikukat, kukat,  värit, tuoksut, sato. Vuodenaikojen vaihtelu. Tuo naapurilta saatu lehtosinilatva onkin yksi esimerkki puutarhan iloista, kasvien vaihtaminen!

Pääsiäistä odotellessa

Kohta se on pääsiäinenkin täällä taas. Se on yksi niitä varmoja kevään etenemisen merkkejä. Tänä vuonna muistin myös kylvää rairuohon ajoissa. Tuli käyttöä samalla mariskooleille, jotka yleensä pölyttyvät keittiön yläkaappien päällä. Eilen illalla rairuohotvielä koristeltiin lasten askartelemilla pääsiäismunilla. 

Keltainen toki kuuluu värinä pääsiäiseen, mutta lauantain kauppareissulla keltaiset tulppaanit eivät puhutelleet minua yhtään, valkoiset vielä vähemmän, joten vaaleanpunertavia tarttui iso kimppu mukaan. Nyt tulppaaneja onkin keittiössä, olohuoneen pöydällä yhdessä pajun ja koivun oksien kanssa sekä työhuoneen pöydällä.

 Yhtään valokuvauskurssia en ole digijärkkärin hankkimisen jälkeen (v. 2008) käynyt ja aina välillä tuleekin testailtua erilaisi valotuksia sun muita mahdollisuuksia. Tässä kuvassa pidän tuosta tulppaanien häivyttymisestä taustalle ikkunasta tulevaan valoon. Täytyy muistaa räpeltää lisää kameran kanssa kunhan nuo tulppaanit aukeavat enemmän. 

Viikonloppuna ei pihan puolella tapahtunut oikeastaan mitään isompaan. Ahkeraliisat päätyivät multaan, yhden lehtipelargonin pistokkaan siirsin vesiastiasta multapurkkiin ja muuten lähinnä keskityin suunnitteluun. Hirmuinen remonttiroskan siivoaminen on vielä edessä, kunhan loputkin lumet sulavat. Mutta tulevana kesänä saa luvan kanssa ja hyvällä omallatunnolla keskittyä pihan kunnostamiseen! 

Luonnon elävää kuvaa

Eilen illalla uutisia netistä lukiessani huomasin jutun revontulista. Ja eikun pihalle niitä ihailemaan. Jokunen kuvakin niistä tuli, mutta ilman kunnon tukea ei voi kuvalaaduilla kehua. En muista milloin olisin noin upeita revontulia nähnyt. 

Eilen blogikierroksella opin, että viiniköynnöksiä voi kasvattaa Suomessa myös avomaalla. Vianna onkin tehnyt pidemmän postauksen omista kokemuksistaan, tästä sinne. Oma viiniköynnökseni oli kasvihuoneessa ja heitti henkensä ensimmäisenä talvena. Nyt päätin ottaa avomaakasvatuksen kokeiluun ja laajentaa tulevaa kasvimaata/hyötytarhaa parilla viiniköynnökselläkin. 

Kesän kukkaloistoa havitellen kylvin jonkin aikaa sitten orvokit ja kivasti ovatkin nyt itäneet. Kunhan nyt vahvistuvat, niin pääsen koulimaan näitä.

Kasvihuonetomaatit piilottelivat melkein kuukauden mullassa ennenkuin pilkistivät esiin. Nyt ne saavat valohoitoa kuistilla, jossa on öisin ja aamuisin viileämpää. Eivät toivottavasti heti veny hillittömän pitkiksi, vaan tanakoituvat. Kohta on näidenkin aika muuttaa maitopurkki-yksiöihin.

Ja nämä viinirypälerasia-kasvihuoneen poikaset ovat violettia basilikaa. Sekä karannut rairuoho... Pari vuotta sitten viimeksi kasvattelin violettia basilikaa ja muuten meni sen kanssa mukavasti, mutta kasvihuoneessa kesällä tomaatit varjostivat liikaa ja lehtisato jäi vaatimattomaksi. En siis saanut violettia pestoa. Mutta tänä vuonna siihen taas pyritään.

Valoisan kuistin iloksi

Meillä on mukavan valoisa kuisti. Tilavakin se olisi, ellei viiden ihmisen kengät, yhdet vauvanvaunut, liuta remonttikamppeita ja pakastin sitä täyttäisi. Jotta katseen saa kaaoksesta siirrettyä muualle, niin tuota pakastimen kantta tulee näin keväisin erityisesti hyödynnettyä tasona. 

Sini-violetti esikko helmililjoen kera onkin siinä jo hetken aikaa ollut. Viikonloppuna kaupasta koriin mukaan löytyi punainen esikko valkoisilla reunoilla ja tänä aamuna ulkoillessa maljakkoon pajunkissoja. Lauantain kauppareissulla harkitsin tete-narsisseja ja  päätin jättää ne ostamatta. Nyt vähän harmittaa, kun olisivathan ne tuonne taustalle sopineet.

Vähän on jo elämää nähty, mutta edelleen sinnitellään.

En ole aiemmin kiinnittänyt huomiota esikon lehtiruoteihin, nehän ovat todella hienot! 

Vaikka asumme katuvalojen ulottumattomissa, niin näin keväisin ei kovin hiljaista ulkona kuitenkaan ole. Lintujen viserryksen lisäksi jää pitää jatkuvaa pauketta ympäri vuorokauden. Ihan kuin vastarannalla olisi kaivuri hommissa näin päiväaikaan. Iltaisin ääni taas muistuttaa kaukaista ukkosen jyminää. Eloisa luonto taitaa onneksi tehdä kevättä taas kunnon rytinällä :)

Aurinkoa tähänkin viikkoon!