Uutta kasvukautta kohti ja kumppanikasveja pohtimassa

Joulu tuli ja meni, vuosikin vaihtui ja ensimmäinen siemenluettelo postilaatikkoon tipahti. Ja siitä se sitten taas lähti. Vielä en ole mitään tilannut, mutta moneen kertaan jo luetteloa plärännyt ja pohtinut mitä laittaa ja minne.

Talon remontti on voitonpuolella ja ensi kesänä päästään oikeasti tekemään pihahommia kunnolla. Toisin sanoen näitä projekteja on tarkoitus viedä eteenpäin:
- rannan portaiden terassiosuus ja kaiteet valmiiksi
- kesäkeittiön valmiiksi (lisää terassialuetta, puugrilli ja joku yrittien kasvatusalue lähistölle)
- uusi kasvimaa (tämä vaatiikin paljon työtä ja myös maanparannusta)
- uusi istutusalue pihalle kaatuneen kuusen tilalle, väreinä hehkuvat punaiset ja oranssit, ehkä keltaistakin
- viime kesänä aloitettu istutusalue talon vieressä loppuun, multaus ja kasvit (värit viileitä, valkoisesta violettiin ja vaaleanpunaiseen)
- pihavalot,
+ hyötytarhan kunnostus (sellainen bonus -prokkis, jos oikein virtaa riittää)

Siinähän noita onkin. Stressiä ei oteta, neljä kulunutta kesää on rakennettu milloin mitäkin, joten nyt tehdään mitä jaksetaan ja mitä kiinnostaa.

AI NIIN, kumppanuuskasvit! Onko niistä kokemuksia? Minulla oli viime kesänä ajanpuutteessa villiintyneellä kasvimaalla kehäkukkaa, mutta en osaa sen hyödyllisyydestä sanoa, muuta kuin nättiä oli. Kehäkukka ja samettikukka ilmeisesti toimivat, onko muita kauniita koristekasveja, joista voisi olla muutakin iloa kasvimaalla? Kuulisin mieluusti kokemuksia noista.

Joulusta vielä sen verran, että Joulupukki toi kuukalenterin lahjaksi (kuva puutarha.com). Mielenkiintoinen tuttavuus. Parin vuoden takainen yläkuun kylvöaika -testi tomaatilla toi järjettömän hyvän tuloksen, joten täytynee kokeilla taas tänäkin vuonna.

Joulun ensimmäiset kukat

Kukat kuuluvat jouluun. Lapsuudesta on jäänyt mieleen hyasinttien huumaava tuoksu. Ne kuitenkin kuuluvat ehdottomasti jouluuni. Kuististamme on väli-ikkuna eteiseen, joten kaksi valkoista hyasinttia ilahduttanee meitä lähempänä joulua sekä kuistilla että myös sisällä. Kovin ovat vielä vihreitä vielä ja hyvä niin. 

Olen päättänyt lähestyä joulua pikkuhiljaa koristeita ja kukkia lisäillen. Joulutähtiä hankin vasta lähempänä joulua. Jouluruusukin kiinnostaisi, mutta täytyypä katsoa mihin sellaisen sijoittaisin. Amarylliksen nostin jo lokakuun alussa kellarista valoon ja kastelin hieman, mutta se on kasvattanut vain lehtiä lisää. Olkoot nyt sitten sisällä ja menkööt kesäksi ulos pensaan alle keräämään voimia. Jospa ensi jouluna sitten saataisiin kukkaa  ihailla. 

Olen suunnitellut useamman kerran käyväni tonttimme metsässä hakemassa puolukan varpuja, sammalta ja jäkälää koristeeksi joulun kukille, mutta siellä ne ovat edelleen metsässä. Kelit eivät tosin vieläkään estäisi metsästä koristeiden hakua. Valitettavasti. Lumi olisi meille enemmän kuin tervetullutta. 

Joulua odotellessa

Marraskuukin on ehtinyt jo pitkälle ja pimeys tulee kovin, kovin aikaisin. Onneksi on  erilaisia pihavaloja! Äiteeni oli syksyllä bongannut jostain ale-korista tällaiset valot, joita ensin vähän aikaa käsissäni pyörittelin ja sopivaa sijoituspaikkaa mietiskelin. Kunnes sen keksin, tontiltamme löytyisi taatusti sopiva pudonnut oksa, jonka ympärille valot voisi virittää. Ensin ajattelin laittaa valo-oksan kuistille, mutta kun pihamännystä pudonnut oksa oli vielä karsittunakin melko iso, niin nämä pääsivät parveketta valaisemaan. 

Parvekkeelle syntyi loppukesän aikana miehen toimesta myös vanhoista porraslankuista penkki. Tuohon eteen olen visoinut jo kahvitteluun sopivaa pikkupöytää, oletan meiltä sopivaa kulahtanutta puutavaraa löytyvän. Tai sitten vanhennan omatoimisesti vaalean puun haluamani näköiseksi.

Päivittäinen ulkoilumäärä on vähentynyt ja viime aikoina olen ehtinyt aiempaa enemmän silmäilemään sisätiloja. Tästä näkymästä tykkään kovasti, arkut ovat maailmalta mukaan tarttuneita, traakki pistokas miehen ja minun ensimmäiseen yhteiseen asuntoon hankkimastani ensimmäisestä viherkasvista, amazoninlilja (?) äidiltäni aikanaan remonttia evakkoon tullut ja tänne jäänyt. 

Ja se joulu, sehän tulee taas. Kaappien siivouksien yhteydessä on erilaisia jämälankoja esiin pulpahtanut ja niistä olen virkkaillut lumihiutaleita koristeeksi. Jonkun vain pitäisi nämä vielä päätellä. Muuten tuota joulua on valmisteltu lähinnä pipareita leipomalla, ainakin kolme taikinaa on jo leivottu ja syöty. Ja tuli niistä muutama piparikin. 

Ja ensi kevät, se on kuulkaas jo vilahtanut mielessä. Tänään mietin laventelin kylvämistä, pitää muistaa sekin tehdä hyvissä ajoin. Ensi kuun jälkeen on tammikuu ja ensimmäiset siemenkuvastot saapuvat!

Kuuraa

Jes, talvi tulee! Tänä aamuna mittari näytti -7 astetta ja pihan puut sekä pensaat olivat kauniin kuuran peitossa. Uuniin ja takkoihin valkeat ja muutama kuva nappaamaan pihalta.

Etupihan pensaat tiputtivat vasta hetki sitten lehtensä. Ja kaksi päivää taaksepäin ehdin viimeiset kukkasipulit istutella näiden juurille.

Kuusi  ja lehtikuusi, kaunis väripari.

Mäntykin kaunistui entisestään kuuran kuorrutuksella.

Aamu valkeni ilman häivähdystäkään vastarannasta, mutta haihtuihan se usvakin pikkuhiljaa. Enää ei kyllä vesille tee mieli, hyytävän kylmältä järvi näyttää.

Puista kaunein on kuitenkin koivu, kun oksat muuttuvat valkoisiksi ja aurinko saa ne kimmeltämään.

Talvehtimassa

Portaalla kesäkukkaistutuksissa mukana olleet pelargoniat pääsivät reilu viikko sitten talvehtimispaikoilleen, kun vihdoin ja viimein saimme kuistilta remonttiromppeet siivottua pois. Viileää ja valoa, se on ollut toimiva resepti, jolla nuo ovat säilyneet aikaisempina vuosina. Tosin koskaan minulla ei ole ollut yhtä paljon näitä talvetettavaksi, lähes 20 kasvia on nyt. Kevään messuilta tulin ostaneeksi muutaman pistokkaan (=10 kpl), kylvin uusia onnistuneesti, vanhat säilyvät yli edellisen talven ja sitten vielä ostin pari lehtipelargoniaa uusina tuttavuuksina. Jos talvetus onnistuu, niin ensi kesälle kesäkukat ovat jo hyvällä mallilla.

Kevään sipulikukkaloistoakin (?) olen valmistellut, mutta on sitä vielä paljon tehtävänäkin. En edes uskalla laskea kuinka paljon tuolla noita sipuleita odottaa istuttamistaan. Ostin, kun alennuksessa oli... Pakkoulkoilua siis tänään luvassa niiden kanssa :)

Ja ne visiot, ne ne ovat suuret ensi kesälle. Talo on neljän vuoden pakertamisen jälkeen hyvässä kuosissa ja ehdimme panostaa kunnolla pihatöihin. Haaveissa ovat hyötytarhan uudelleen järjestely ja laajentaminen, etupihalle luonnonkivistä penkereen tekeminen, talon ympärystän istutusalueiden viimeistely, rannan portaiden ja terassin viimeistely, kesäkeittiön laajentaminen ja olikohan vielä jotain muuta... Niin joo, pihavalaistus. Se on tällä hetkellä vain rakennusten sisäänkäyntien valaistuksen varassa. Kaikkea ei ehdi, mutta jos edes taas jotain. Ideathan tunnetusti jalostuvat matkan varrella :)

Sadonkorjuuta ja uusia asukkaita

Nämä syysaamut ovat ihania! Ilma on raikas, mutta kuitenkaan ei kovin paljon vielä tarvitse ylimääräisiä päälle pakata, kun pihalle suuntaa. Keskimmäisen kanssa kävimme omenoita keräämässä.

Kaikki kerääminen on kaksivuotiaan mielestä kivaa. Tosin nämä omenat on syytä syödä pikaisesti, sen verran reippaalla otteella omenat astiaan päätyivät. Voisin vaikkapa tehdä omenapaistosta välipalaksi tänään...

Pihalla touhuissa mukana kulkee neljävuotias koiramme Wilma. Viime vuosina omenat ovat saaneet olla koiralta rauhassa, mutta pentuaikana pudonneet omenat oli kerättävä nopeasti, jos niitä aikoi itse syödä..

Niin ne uudet asukkaat, niitä tuli taas maanantaina autonperässä iso määrä. Äitini siivoili omaa pihaansa ja jakoi kasveja, joten minähän olin siellä lisäyksiä omalle tontille hakemassa. Kevätkurjenmiekat päätyivät jo multiin pelikentän laidalle päivänliljojen viereen. Näissä pusseissa ovat vielä ruusut odottamassa uutta sijaintiaan. Tornionjokilaaksonruusu, Peräpohjolanruusu ja orjanruusu saavat toivon mukaan tänään uudet paikkansa.

Kurtturuusu (?) on tehnyt marjoja oikein urakalla, joten kerrankin ajattelin kokeilla tehdä ruusunmarjasosetta ihan itse. Vielä saavat marjat kypsyä, kun nämä ovat vasta ensimmäiset kunnolla punaiset marjat.

Daalia, ihana ihana daalia.  Erilaisia daalioita kukkii nyt jokunen pihalla. Osa ei ole oikein jaksanut kukkia, on tainnut jäädä lannoitus hieman heikolle. Kahta poikkeusta lukuunottamatta kaikkia daaliani (8 selvisi talvetuksesta) ovat ruukuissa ja olisi varmastikin pitänyt olla ahkerampi lannoittaja. 

Tämän aamun sääennustuksen mukaan lämpimästä syksystä saadaan nauttia vielä viikko tai kaksi. Mahtavaa! 

Syksyn merkkejä

On se jo uskottava, kesä on taittunut syksyyn. Oikeastaan ihan mukavaa, mutta kylmän kesäkuun takia kesä tuntuu kuitenkin aika lyhyeltä. Noh, elokuun loppuessa kuitenkin mekin päätimme ensimmäiset venetsialaiset tällä tontilla omasta toimesta järjestää. Jo ihan remontin melkein valmistumisen ilosta :). 

Omenapuistamme isoin sai koristeeksi lasipurkeista tehtyjä tuikkuja. Nämä olivat hienoja pimenevässä illassa!

Alkuillan valossa tuikut eivät vielä parhaimmillaan olleet, mutta ihania kuitenkin. Ensi vuodeksi täytyy hankkia erivärisiä lasimaaleja ja laittaa lapset tuottamaan värikkäämpiä tuikkulyhtyjä meille. 

Tänä viikonloppuna onkin sitten taas touhuttu pihalla. Uudet etuportaat ovat saaneet viimeiset laudat, enää kaiteet puuttuvat niistä. Pelikentän laidalle toinen kukkapenkki on saanut ensimmäiset kasvinsa. Tässä kesän talon seinustalla valohoitoa saaneet päivänliljat terästettynä yhdellä auringonkukalla matkalla kohti loppusijoituspaikkaansa. Päivänliljojen piti  olla oranssinpunaisia, mutta yksi näistä ainakin on keltainen. 

Tuossa rantaan pudottavan jyrkänteen reunalla kasvoi iso kuusi, mutta  sehän rojahti viime syksyn myrskyissä alas. Nyt siinä on enemmän kuin sopiva uuden kukkapenkin paikka. Sellaisen punaisena ja oranssina hehkuvan aurinkoisten kasvien kukkapenkin. Punaisen auringonkukan saalistus siis  alkaa.

Niin ne syksyn merkit, syysleimut kukkivat täysillä pelikentän laidalla (työnalla olevaa kukkapenkkiä vastapäätä). 

Lähettyvillä myös syyshortensiat ovat täydessä kukassa ja punertuneetkin jo. Näistä tahdon muhkeita pensaita pelikentän päätyä reunustamaan. Ja kyllä, nämä kasvit tulevat saamaan osumaa jalkapallosta. Meillä kukkapenkit joutuvat kestämään myös muuta elämää.

Loppukesän pelien tiimellyksessä voi suunsa saada makeaksi karhunvatuilla. Viime kesänä satoa saatiin yksi marja, tänä vuonna moninkertaisesti!