Kirjoja, kirjoja

Koska kirjat ja niiden sisältö tuottaa minulle paljon iloa ja toimii tietysti myös tietolähteenä visuaalisen vaikutuksen lisäksi, tulee kirjoja kotihyllyyn hankittua aina silloin tällöin. Ja jos mahdollista, niin pyydän puoliskoa tuomaan työmatkalta tuliaiseksi joko kirjan tai puutarhalehden.

Tässä kuvan kirjat:
Renate Hudak: Obst & Gemüse.
Kirja, johon perehtyminen vaatii taas saksankielentaidon treenailua. Hyvä ja runsas kuvitus helpottaa huomattavasti ymmärrystä keittiöpuutarhan suunnittelussa. Tässä on paljon inspiroivia kuvia hyöty- ja koristekasvien yhdistämisestä.

Nick Barlo jr. ja Ursula Barth: Ein Garten zum Wohnen. (Avoinna oleva kirja)
Kirja, josta löytyy runsaasti ideoita antavia kuvia viihtyisän oleskelupuutarhan tekemiseen. Ja taas se saksankielentaito tarvitaan, jotta kuvista pääsee vielä hieman syvemmällekin. Mutta koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, luotan pitkälti kuvalukutaitooni :)

Ulla ja Pertti Salo: Pihan perinnekasvit
Tämä kirja oli kuin nakutettu meidän pihaa varten. Tässä talossa on asuttu 1920-1930 -lukujen taitteesta ja vieressä on vanha, hieman pusikoitunut pelto. Perunamaa meiltä vielä puuttuu, vaikka tupa onkin punainen. Mutta kyllä sekin tulee aikanaan. Kirjassa käydään kivasti läpi eri kasveja ja totesin sen varsin hyödylliseksi, erityisesti siemenluetteloita lukiessani.

Kohta pitäisi tehdä siementilauksia ja valmistautumaan kylvökauteen. Viime keväänä kouliminen oli jotenkin aiempaa tuskaista minulle, joten tänä vuonna taidan mahdollisuuksien mukaan kylvää jo suoraan isompiin purkkeihin siemeniä. Koulimista riittää kuitenkin kevään tullen.

Kaskinauriista

Viime kesänä jo kokeilin kaskinaurista, mutta onnistuminen jäi melko heikoksi. Eilen illalla selailin Isoäidin Kasvien siemenluetteloa (hiphei, minullekin sellainen tuli!) ja sieltä löysin taas kaskinauriin siementä. Omia puutarhakirjojani selailin samalla, kun siementilausta suunnittelin ja yhdestä kirjasta bongasin ohjeen polttaa risuja kaskinauriin kasvupaikalla. Mietin sitten, että mahtoiko tuo poltetun maan puute olla yksi syy huonoon satoon liian köyhän maaperän lisäksi?

Kaskeaminen on sinänsä tuttu asia koulun historian tunneilta, mutta täytyy kyllä sanoa, ettei käynyt viime kesänä pienessä mielessäkään mitään kokkoa rakentaa kasvupaikalle. Onko kellään siis mitään kokemusta aiheesta tai viisasten kiveä, jolla tuon kaskinauriin kanssa voisi onnistua?

Eilinen kirjojen selailu tuotti myös hieman kirkkaamman idean siitä, mitä tulen laittamaan tontin rajalle kasvamaan. Ainakin salkoruusua ja ehkäpä rohtosormustinkukkaa sekä muita perennoja. Ajatuksissa on saada kukkiva reuna-alue perheen urheilullisen osaston jalkapallokentälle. Riukuaitaakin hieman siihen olen havitellut kasvien taustalle. Mutta saas nähdä, miten taas toteuttamisen kanssa on.

Lumisiin tunnelmiin,

~Susanna

Ja sitten se alkoi!

Vuosi 2012 nimittäin! Kohta pääsee taas istuttamaan uusia siemiä ensi kesää varten. Jeah! Ja tänään pääsin jo fiilistelemään Italian puutarhoja kiertävän tv-ohjelman avulla tulevaa kesää. Ainakin ruusuja aion istuttaa rannan rinteeseen, joka on melkoisen jyrkkä. Ja sitä varten pitää hieman varmaankin pengertää tuota rinnettä, jotta pensaat saa jotenkin istutettuakin. Tavoitteena siis runsaasti kukkiva ruusurinne. Ja niiden juurelle polun viereen ahomansikkaa nautiskelua varten.

Ja sitten pitää istuttaa pari alppiruusua lisää. Joku tällainen alppiruusujen runsaus olisi tavoitteena:

Lähde: Alppiruusupuisto

Eihän meillä tokikaan ole noin isoa metsäalaa, mutta tuo idea useista alppiruusuista on viehättävä.

Kävin joulun alla lumien sulettua vaihteeksi pois tutkimassa sipuli-istutusteni tilanteen. Ainoastaan yhdessä kohdassa on osa sipuleista itänyt, muut ovat vielä pysyneet pinnan alla tai sitten myyrät ovat herkutelleet. Meidän kissa on kyllä pulskistunut sen verran syksyn aikana, että on hälle tainnut tulla myyräsaalista kuten naapurin kissallekin. Ja hyvä niin.

Mietin tässä, että kuinkahan kauan maltan odottaa ensimmäisiä siementilauksia/-hankintoja... Päivänsineä pitää ainakin kylvää ja ahkeraliisaa. Petuniaakin yritän joka vuosi, mutta se ei tunnu onnistuvan kunnolla koskaan :(. Eikä lobelia, mutta yrittänyttä ei laiteta :). 

Syksylle suunniteltu varaston remontointi jäi ainakin vielä vuoden tai kahden päähän. Joten  varaston päässä olevan jasmikkeen siirtäminen saa jäädä vielä hetkeksi aikaa odottamaan. Vähäluminen talvi on edesauttanut suunnittelemaan tuota pellon parempaa käyttöä. Keväällä kaatuu muutama koivu ja toivottavasti myös niiden juurakot poistuvat maisemasta. Kasvimaa vaihtaa paikkaansa kauemmas talosta, mutta aurinkoisempaan paikkaan. Ja ergonomiasta pitävänä haaveilen korkeista kasvilavoista, joiden ääressä ei tarvitse paljon kyykkiä.

Vähäluminen talvi paljasti myöss jonkin eläimen käyneen nauttimassa yhdestä syreenin neljästä taimesta. Himpura sentään. Syyshortensiat olivat tällä kertaa saaneet olla rauhassa, sentäs.

Onnistunutta ja antoisaa puutarhavuotta 2012!

Talvi tuli

 Nonniin, eihän siinä mennytkään kuin aika monta viikkoa, että pääsin päivittämään tätä talviteloille siirtynyttä blogiani. Eli yllä vertailukuva edelliseen postaukseen, jossa on pihamaamme kuvattu marraskuussa 2009 ja tässä siis marraskuu 2011. Tavaraa ainakin on pihalle tullut enemmmän ja heinä lyhentynyt sekä vähemmän kulottunut. Kai me jotain olemme saaneet aikaiseksi, vaikka tässä etupihalla ei vielä suurta muutosta olekaan nähtävissä. Eikä tuohon etualalle taida edes isoja muutoksia tulla, pidämme tuosta avonaisesta pihasta ja enemmän olemme melskanneet takapihalla, jonne ovat ne kasvihuone ja leikkimökki ilmestyneet sekä puita kaadettu.

 Nämä kuvat olen ottanut 27.11.2011. Tuolloin vielä kivikon kaunokainenkin jaksoi kukkia, hieman kärsineenä kyllä, mutta kukki kuitenkin. Saa nähdä miten nuo kolme kaunokaista talvehtivat.

Kaunokaisten vieressä kasvoi jotain asteria, joka sekin jaksoi pitkälle marraskuussa vielä kukkia kauniisti, mutta sitten tulivat pakkaset ja pari tuulista päivää ja tekivät niille temput. Nyt niistä on tullut talven törröttäjiä, kun en ole niitä leikannut. Noiden juurelle ilmestyi jotain valkoisia matalampia kukkia myös, joita en kyllä muista kylväneeni. Kaikkea sitä sattuukin.

Tänään itsenäisyyspäivänä meillä herättiin valkoiseen maisemaan. Toivottavasti tuota lunta tulee sen verran nyt, ja vielä pysyykin tällä kertaa, että mullasta esiin työntyneet sipulikukkien alut eivät ole kaikki menetettyjä. Onneksi niitä ei montaa vielä esiin ole noussut, mutta jokunen kuitenkin. Edellinen lumi tuli viikko sitten, juuri kun olin lähdössä työmatkalle. Ja kotiin palatessa kolme päivää myöhemmin oli maa taas paljas. Meillä on kyllä tätä lunta kaivattu jo kovasti. Tosin nyt jäivät kävyt keräämättä. Minun piti käydä tyttären kanssa tänään hakemassa vielä männyn käpyjä, jotka sitten oli tarkoitus sävyttää kultaisella spray-maalilla ja tehdä niistä koristeita joulukuuseen. Täytyy kehittää jotain muuta koristetta sitten. Hyasintin mukulatkin ovat vielä kellarissa, taidan istuttaa ne keväällä ulos, kun en muistanut ajoissa multaan laittaa joulua ajatellen. Jotenkin ei ole ehtinyt ollenkaan orientoitumaan joulun aikaan. Ehkäpä se nyt kuitenkin pikkuhiljaa alkaa taas adventin ajalta tuntumaan, kun luntakin on maassa.

Blogin muokkaamisesta ja vähän muusta

Multasormen pyynnöstä ;)

Kasvihuoneen ja kivikon sivut olen tuonne yläpalkkiin saanut hallintapaneelin kautta. Sieltä piti ottaa kohta "ulkoasu" ja sitten taas kohta "sivut". Sieltä sitten lisäsin yksi sivu/otsikko. Tuolta kautta niitä pääsee tekemään aika kätevästi ja muokkaamaan vastaisuudessakin. Muistan kyllä, että hetken aikaa meni ennenkuin sain nuo kikkailtua tuonne, mutta onnistuihan se kun aikani rävelsin :).

Kaikki kukkasipulit olen saanut maahan, ellen sitten löydä jostain vielä istuttamattomia, kuten vuosi sitten kävi. Hupstups. Pelargoniat pitäisi nostaa talvehtimaan sisälle jo portaalta ja alkaa muutenkin hieman enemmän valmistelemaan tuota talven tuloa. Eilen ainakin oli turkasen kylmä päivä, kun sen vietin pihalla traktorin sielunelämään tutustuen. Hauska päivä vaikka palelsikin vähintääkin riittävästi.

Tähän päätin laittaa kuvan pihapiiristämme marraskuussa 2009, kun kävimme ihan ensimmäisen kerran paikkaa katsomassa. Laitan lähitulevaisuudessa vertailukuvan pihan nykymallista suunnilleen samalta kohdalta kuvattuna.

Vastaus haasteeseen

Jenni lähetti lähetti minulle haasteen, johon vastaan. Viime aikoina kamera ja tietokone ovat taas olleet eri paikoissa, joten on päivittäminen jäänyt vähille noinniinkuin muuten.

Mutta haasteeseen...

1. Käsityösi, josta olet ylpein ja jota arvostat eniten? Liitä mukaan kuva.

Kuvaa ei nyt ole, mutta en kyllä osaa päättääkään mistä olen ylpein ja arvostan eniten. Mieleen nousee kaksi työtä, toinen on ryijy, jota vuoden verran tein aina joutessani. Kyseessä on "Kevätlaulu" niminen työ, johon materiaalit hankittiin Wetterhoffilta. 

Ja toinen työ taitaa olla hääpukuni. Tosin sen toteuttamiseen myös äitini osallistui ja ehkä hyvä niin, sillä morsmaikulla ei tainneet hermot riittää kovin pitkälle silkin kanssa... Mutta hieno oli, tumma viininpunainen yläosa ja valkea leveä alaosa, joka juhlapäivän ja -yön käännyttyä aamuksi oli helmastaan jo hieman vihreä ja hiekkainen. Hääyöhön kun kuului patikointi korkealle mäen päälle morsiusmökkiin. 


2. Kaunein rakennus, jonka olet nähnyt? Liitä mukaan kuva.

Miten voi valita kauneinta rakennusta? Kauniita rakennuksia on niin paljon! En osaa edes vaikuttavinta valita, joskus yllättävässä ympäristössä oleva rakennus kiinnittää huomion ja saa ihastumaan taloon. Suomi on täynnä erittäin kauniita vanhoja taloja ja kivinavetoita (eilen näin upean kivinavetan, joka on edelleen toiminnassa sadan vuoden iästään ja Museoviraston suojelustaan huolimatta). Maailmalla on hienoja vanhoja taloja, joissa kunkin aikakauden rakentajat ja maalarit ovat päässeet näyttämään taitonsa. 
    
3. Laulu, joka koskettaa sinua syvästi. Liitä linkki tai sanoitus

Musiikki on oikeastaan aina ollut mukana minun elämässä. Viisivuotiaana aloitin viulunsoiton, ala-asteella mukaan tulivat sähköurut, yläasteella sahköbasso ja harkitsin kovasti saksofonia, mutta se jäi. Viime vuosina en ole enää mitään soittanut, mutta ehkä kuunnellut senkin edestä ja alkanut uskomaan, että lauluni ei ole pelkkää raakkumista, vaan osun nuottiin vallan useinkin. 

Laulu, joka minua koskettaa, tai oikeastaan jättää aina vaikuttavan fiiliksen on tämä. Edvard Griegin Morning Mood Peer Gyntistä. Tässä valinnassa ehkä näkyy klassisen baletin taustani ja monen vuoden viuluopinnot. Klassisen musiikin saralla on niin valtavan paljon hienoja kappaleita. Toinen hieno kappale on saman säveltäjän Vuorenpeikkojen luolassa. Tähän muistan ihastuneeni jo ala-asteella, kun jollain musiikintunnilla sen kuulin. Toki myös populäärimusiikin puolelta niitä löytyy paljon. Viime aikoina olen kuunnellut paljon Chisun uusinta levyä. Pitääkin ottaa pitkästä aikaa klassisia levyjä autoon soittoon Juicen, Chisun, Rammsteinin, Musen ja muiden rinnalle.

4. Minkä asian koet arjessasi raskaaksi?

Raskaaksi... Hm... Normaalielämän, heh. Meillä elätään koirallisen lapsiperheen arkea, jossa molemmat vanhemmat tekevät töitä ja kaikki kolme kaksijalkaista yrittävät jotain harrastaa. Tänään päätin lähteä hieman aikaisemmin töistä kotiin ja ai että nautin, kun ehdin hetken olla sohvalla kyljelläni koira lattialla vieressä ennenkuin lähdin hakemaan tytärtä. Siitä on aikaa, kun olen viikolla päässyt päivänvalon aikana tekemään koiran kanssa puolentoistatunnin lenkin. Viimeksi vapaapäiväni meni aivan typerästi migreenin parissa. Ihan turha päivä oli se.

5. Mistä asioista nautit eniten arjessasi?

Kodista. Eilen illalla tuli kotiin auringon laskiessa tyynen järvenselän taakse. Mietin siinä, että vitsit me saadaan asua hienossa paikassa! Tänään taas nautin poikkeuksellisesta iltapäivästä, ehdin hakea tyttären koiran kanssa jalan. Kotimatkalla vaihdettiin kuulumiset päivän tapahtumista. 

Kivat työpäivät tuottavat myös nautintoa. Ne sellaiset, jolloin ei koko päivää tarvitse istua koneen ja työtuolin välissä vaan saa tavata vähän muitakin ihmisiä kuin omaa porukkaa ja pääsee ulos. Vielä jos luvassa on jotain toimintaa ja tohinaa, niin aina parempi. Huomista taas odotellen...


Tätä haastetta en taida jatkaa eteenpäin, sillä niin vähän olen viime aikoina blogeissa ehtinyt aikaani viettämään etten tiedä keille tämä on jo tullut. Onneksi jouluun on enää 8,5 viikkoa ja silloin ehtii taas vetää henkeä hieman töiden puolesta. Sitä ennen on monta monituista rypistystä vielä edessä.    

Harvoin, niin harvoin

Viime aikoina blogin päivittäminen on ollut pitkissä kantimissa, työt, opiskelut ja muut harrastukset ovat tehokkaasti vieneet aikaa. Ja sienisato... Suppilovahveroita olen kantanut kotiin enemmän kuin koskaan. Ja paistanut, tehnyt ruokaa sekä kuivanut. Välillä olen pistäytynyt kasvihuoneessa hakemassa tuoreita tomaatteja.

Ensimmäiset sipulit kevättä ajatellen olen saanut maahan. Huomenna vapaapäivänä on tarkoitus istuttaa loputkin sipulit ja siivoilla pihamaata. 10 tuntiset työpäivät vain ovat tehokkaasti vieneet ylimääräisen innon pihapuuhilta (ja kaikelta muulta), tosin eipä ole valoakaan enää iltaisin kovin paljon.

Yllättävän paljon pihamaalla on vielä kukkivia kasveja, vaikka ruskan keltaisuus onkin vallannut maiseman. Syksy on kyllä upeaa aikaa värikylläisyydessään.