On se jo uskottava, kesä on taittunut syksyyn. Oikeastaan ihan mukavaa, mutta kylmän kesäkuun takia kesä tuntuu kuitenkin aika lyhyeltä. Noh, elokuun loppuessa kuitenkin mekin päätimme ensimmäiset venetsialaiset tällä tontilla omasta toimesta järjestää. Jo ihan remontin melkein valmistumisen ilosta :).
Omenapuistamme isoin sai koristeeksi lasipurkeista tehtyjä tuikkuja. Nämä olivat hienoja pimenevässä illassa!
Alkuillan valossa tuikut eivät vielä parhaimmillaan olleet, mutta ihania kuitenkin. Ensi vuodeksi täytyy hankkia erivärisiä lasimaaleja ja laittaa lapset tuottamaan värikkäämpiä tuikkulyhtyjä meille.
Tänä viikonloppuna onkin sitten taas touhuttu pihalla. Uudet etuportaat ovat saaneet viimeiset laudat, enää kaiteet puuttuvat niistä. Pelikentän laidalle toinen kukkapenkki on saanut ensimmäiset kasvinsa. Tässä kesän talon seinustalla valohoitoa saaneet päivänliljat terästettynä yhdellä auringonkukalla matkalla kohti loppusijoituspaikkaansa. Päivänliljojen piti olla oranssinpunaisia, mutta yksi näistä ainakin on keltainen.
Tuossa rantaan pudottavan jyrkänteen reunalla kasvoi iso kuusi, mutta sehän rojahti viime syksyn myrskyissä alas. Nyt siinä on enemmän kuin sopiva uuden kukkapenkin paikka. Sellaisen punaisena ja oranssina hehkuvan aurinkoisten kasvien kukkapenkin. Punaisen auringonkukan saalistus siis alkaa.
Niin ne syksyn merkit, syysleimut kukkivat täysillä pelikentän laidalla (työnalla olevaa kukkapenkkiä vastapäätä).
Lähettyvillä myös syyshortensiat ovat täydessä kukassa ja punertuneetkin jo. Näistä tahdon muhkeita pensaita pelikentän päätyä reunustamaan. Ja kyllä, nämä kasvit tulevat saamaan osumaa jalkapallosta. Meillä kukkapenkit joutuvat kestämään myös muuta elämää.
Loppukesän pelien tiimellyksessä voi suunsa saada makeaksi karhunvatuilla. Viime kesänä satoa saatiin yksi marja, tänä vuonna moninkertaisesti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti