sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Miksi tehdä ensin remontti ja vasta sitten piha, osa 2.

Meillä tehdään remonttia, jos se nyt on jäänyt vielä epäselväksi. "Pieni pintaremontti" tapahtuu ulkona. Talo saa uuden laudoituksen (ja sen alle tuulensuojalevyt), katon sekä ehjät portaat nykyisten hieman reunastaan lahonneiden tilalle. Koska perheemme on nykyisin nelihenkinen, tuli lisähuoneellekin tarve, joten toinen päätyseinä siirtyy neljä metriä. Remontti alkoi siis maansiirroilla.

Pintamullat löysivät paikkansa keinun takaa karviaispensaan päältä.

Lauantai-illan voi aivan helposti myös viettää hiekkaa ajaen. Tosin peltomme, jonne sitä hiekkaa piti kuskata kaivurin ulottuville on savimaata. Viime tarkistuksen mukaisesti edelleen on myös kevät. Pellolle on jo pari kuormaa hiekkaa ajettu, jotta savikko kantaa traktoria kuormineen. Mutta ei sitä kokonaan ole hiekalla pinnoitettu. Ensimmäinen kuorma saatiin hyvälle paikalle. Toista ei. Ilman omenapuiden ja marjapensaiden välistä pujottelua. Tuloksena yliajettu mustaherukkapensas.

Että näin tällä kertaa. Sekaisin ollaan, helpommalla olisi päässut, jos olisi rakennettu nollasta kokonaan uusi.


2 kommenttia:

  1. Voi että, korjausrakentamista ja pihan laittoa harrastavana otan niin osaa ja ymmärrän! On vähän haastavaa yrittää tehdä nättiä pihaa samalla kun uusii ulkolaudoitusta! Ja uusi kuistikin rakennetaan tänne joskus. Niinpä vanhemman talon ympäristö onkin retuperällä, kun ei sitä kannata yrittääkään laittaa. Ja toivon, että kaivinkonetta ei pihalleni kovin montaa kertaa tarvita - ehkä vain kuistin uusia perustuksia varten. Ai niin, ja imeytyskenttää, no joo...
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, sitä tsemppiä kyllä tarvitaan :). Kaivuri tulee vielä ainakin kerran, luultavasti useammankin kerran. Umpikaivoa emme nimittäin vielä ole löytäneet ja tontille asti saaneet.

    Pakko ottaa nämä pihan kasvuston ottamat osumat huumorilla, itku voisi muuten päästä :)

    VastaaPoista