Nyt kun taivas on pilvessä on piha jo kovin pimeä näköjään klo 23.34. Toivottavasti kaikki valoisat yöt eivät ole vielä takanapäin, lomaa kun viikko jäljellä ja aikaa puuhastella pihalla pitkään illalla vielä reippaasti. Ja sittenhän ne illat vasta venyvätkin, kun töihin pitää palata taas. Olen muuten todennut, että tarvitsen oikolukuohjelman, jatkuvasti teen kirjoitusvirheitä vaikka muka luen tekstini. Mutta ehkäpä en sitten niitä kovin tarkkaan lue ja kun kirjoittamisessa vauhtiin pääsen, niin omille mokilleen sokeutuu. Toisin kuin puutarhassa, jossa joutuu virheiden, kuten huonosti perustetun kukkapenkin kanssa elämään ja näkemään koko ajan sen silmissään. Minulla on tuossa etupihan puolella kaivolle johtavan polun varrelle tuloillaan kivikkokasvien ryhmä. Mutta sen perustaminen tässä villiintyneessä pihassa ei mennyt ihan joka kohdalta putkeen... Nyt saan sitten olla kitkemässä vähän väliä tuota ryhmää. Ja siihen tarvitsisin vähän jotain uusia kasvi-ideoita. Nyt siinä on kasvamassa rentokohokkeja ja tarharistikkejä, mutta jotain muutakin vielä siihen pitäisi saada. Tai ainakin järvestä olen reunakiviä kantanut sen verran, että lisääkin tuota voisin tehdä. Mutta kylväisinkö siemenistä vai ostaisinko taimia, kas siinäpä pulma.Matalaa sen kuitenkin olla pitää ja mieluusti punaista tai violettia väriltään. Mies muuten pitää minua hieman höyrähtäneenä, kun kiviä järvestä kannan. Mutta kun peltoa ei ole vielä kynnetty ja äestetty, niin mistäs niitä muuten näppärästi löytyisi? Ehkä ensi keväänä, kunhan päkäpäät tulevat putsaamaan maisemaa täällä.
Tämä tumma ilta tuo jo ajatuksiin elo-syyskuun ja lyhdyt. Syksyn tullen taidan laittaa kasvihuoneeseen lyhtyjä ja valaista sen kynttilöillä. Tuo lasihuone kun näkyy kivasti ruokailutilaan (kuulostaapa hienolta), jonka ääressä nämä illat tuntuvat kuluvat tietokoneen tai ompelusten parissa. Satokausikin on täysillä täällä menossa ja mansikkamaalla on meidän loman aikana käynyt vieras. Ensin mietin, että linnut ovat napsineet kaikki kypsät mansikat, mutta ystävämme siili näkyi nököttävän tyttären leikkimökin takana ja pohdinkin, että mahtaako tuo piikkipallo olla ollut asialla. Syövätkö siilit mansikoita??? Ja jos syövät, niin kuuluvatko myös kanttarellit niiden ruokavalioon? Kävin tarkastamassa tärppipaikan ja löysinkin ensimmäiset kaksi keltaista lakkia tuolta pihan nurkalta. JEI! Ensi viikolla alkavat mustikkaretket ja vatutkin näyttävät jo kypsyvän. Oman kasvimaan tulokset näyttävät salaattien osalta hyvältä, lehtisalaatit voivat hyvin, rucolat kokivat kovan kohtalon. Koristekurpitsat ovat työntäneet lehtiä ja herneet ovat palkoja tehneet. Retiiseille maa on vielä liian köyhä, kun en ole sitä edes erityisesti lannoittanut ja ne jäivät onnettomiksi. Täytyy ensi vuotta ajatellen tehdä muutama ennakoiva toimenpide kuten kaataa kasvimaanviereinen koivu pois ja miettiä koko kasvimaan paikka uudelleen. Nykyisen muokatun maapläntin voisin varata mansikoille kokonaan. Tällaisia, kuvattomia tuumailuja mokkulan varassa. Kuvia taas seuraavalla kerralla, kun kärsivällisyys kestää paremmin hitaan yhteyden. Ai niin, daalia kukkii upeasti veneessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti