No mites tämä nyt näin taas...

...että kaupassa käydessä tarttuu jotain istutettavaa mukaan. Pari daaliaa, jokunen lilja ja yksi setti gladioluksia tarttui mukaan. Ihan vahingossa, en olleenkaan osannut arvata, että näitä olisi jo kaupan hyllylle tullut... Ja sainpahan sovittua yhdet vaihdot tänään, työkaverilleni olen luvannut vaaleanpunaisen daalian jakaa ja hän taas antaa minulle muutaman kellokäynnöksen taimen rantasaunan takaseinälle järvellä kulkijoita ilahduttamaan. Vielä kun muistan kesällä nekin kastella.
Kouliminen taitaa olla edessä... Se on minulle taimikasvutuksen tylsin vaihe. Ja tylsyys johtuu siitä, että loppuu tila aina kesken. Nyt onneksi on vielä hyvin tilaa tuolla kuistilla ja työpöydälläkin toistaiseksi mahtuu multahommia tekemään. Mutta edessä on sekin, ettei siinäkään mitään mahdu tekemään. Ainakin jos vanhat merkit paikkansa pitää.

Onko kenelläkään kokemusta kärhöjen kasvattamisesta puun juurella? Kovasti mieli tekisi kärhöjä kokeilla kasvattaa ja joskus olen jonkun kuvan nähnyt, jossa kärhö kasvoi omepuunrungolla. Näytti varsin hienolta, mutta hieman mietityttää onnistunko pilaamaan kärhön.

Tämä pihan rakentaminen on siitä jännää, että vieläkään en monestakaan kohdasta tiedä mitä niihin tulee. En edes tiedä minne daaliat ja muut tänään ostetut ihanuudet päätyvät. Keväällä tontin yhdelle nurkalle laitetaan alppiruusua, on niin herkullinen paikka ettei mitään rajaa. Samoin noiden tarharistikkien paikka on tiedossa kuten myös gladioluksien (mahtoikohan tuo oikeinkirjoitus noin mennä... nooh...). Mutta moni muu on vielä ihan kysymysmerkki. Ensi kesänä tuolla pihalla mellastetaan salaojitusten parissa, joten kovin isoja istutuksia ei talon lähistölle voi tehdä. Ja raivaamattoman risukon yläreunaan aion istuttaa tyrniä. Viime kesänä en vielä kovin isoa otetta tästä pihasta saanut, se meni aika pitkälti ihmetellessä mitä täältä löytyy. Nyt odotukset ovat tietysti kovat, mutta epäilenpä että tässä menee vielä vuosi poikineen ennenkuin pihan ilme on kunnolla hahmottunut. Kiva nähdä mitä tästä vielä tulee!

Ja niin, kollille en suurinn surminkaan aio varata ikkunalaudalta kuistilta tilaa. Tyytyköön seuraamaan pihan elämää keittiön ikkunasta, tuntuu se siitäkin onnistuvan :).