Kasvihuoneessa on tapahtunut tehokasvua viime viikkoina, kaikki tomaatit kukkivat ja rönsyilevät. Muita olen kurittanut varkaat napsimalla ja alimmat oksat saksimalla paitsi nämä amppelitomaatit. Päätin uskoa siemenpussin ohjetta varkaiden suhteen ja jättää ne paikalleen. Tämä runsas tomaattisato on muuten mukava asia, mutta kasvihuoneessa on vieläkin 8 ylimääräistä tomaattia hyvää uutta kotia odottamassa ja epäilen syksyllä meidän hukkuvan tomaatteihin.
Tämä se on iloinen asia! Muutaman vuoden pientä satoa tuottanut eli parhaimmillaan 20 omenaa tuottanut puu sai tänä vuonna hyvän pölytyksen ja nyt on satoa luvassa. Lajikkeesta ei ole tietoa, mutta makeita ovat.
Ja mansikkamaa, se on hyötypuutarhasta ehdoton suosikkini! Mikä mahtava sato on sielläkin luvassa. Vuosi sitten keväällä ähräsin vauvamahan kanssa rönsyistä lisäystä mansikkamaalle ja nyt niitä onkin tulossa mukavasti. Saadaan nauttia monta kertaa mansikkamaidosta. Ja kyllä muuten oli hyvää tänään ensimmäinen kypsä ahomansikka.
Lopuksi vielä kuva iltaan hämärtyvästä rantakoivusta. Kaunista kesäillan jatkoa!
Joku ilta sitten ehdin kiertelemään kameran kanssa hetken pihalla, mutta en vain saanut aikaiseksi kaivaa tietokoneen johtoa laukusta esiin ja läppäriin virtaa kuvien siirtämistä varten. Mutta nyt, ilmeisesti raparperikääretortun voimalla sain senkin aikaiseksi.
Näitä ihanuuksia saa ihan omalta pihalta. Kieloja tuntuukin olevan vähän siellä ja täällä.
Sivurakennuksen kulmalla alkaa olemaan huumaava tuoksu, kun ensimmäinen syreeni on aloittanut kukintansa. Pihalla oleva toinen isompi syreeni tuntuu vasta luovan nuppujaan. Ja pienet, noh, ne ovat edelleen pieniä syreenejä. Tosin valkoisen ostin kyllä vuosi sitten kukkivana, mutta ei se vielä ole kukinnan suuntaan merkkejä osoittanut.
Maalari maalasi punaista, punaista, punaista... Projekti 2,6 km lautaa, osa yksi. Ukkosia odotellessani peittelin jo nämä hienosti pressuilla. Tosin ukkoset ovat meidän nurkan kiertäneet, muutaman kilometrin päässä tuntuu aina menevän.
Remontin edeltä lähti talon kulmalta iso koivu ja mansikkamaan (kyllä, se on tuossa etualalla oleva harvemmassa kasvava alue) takaa pienempi koivu polttopuiksi. Johan aukesi maisemaa lisää.
Tämä kerrottu tulppaani on ihana! Vahingossa sattui hyvä väriyhdistelmä pionien kaveriksi istuttamilleni tulppaaneille. Haastetta ensi syksylle saada samanlaisia sipuleita lisää. Ja jokunen pionikin pitäisi ostaa lisää.
Minulle iski visio. Aiemmin olemme siipan kanssa puhuneet kivipation tekemisestä tuohon pöydän alle. Kesäajan ruokailumukavuus lisääntyisi huomattavasti, kun pöytä ja tuolit eivät painuisi syvälle maahan. Nyt kuitenkin keksin kuningasidean silmätessäni ruokailuryhmää sillä silmällä. Tahdon tähän kesäkeittiön lisäksi. Ei taida enää 15m2 kiveä riittää tämän vision toteuttamiseen...
Haaveista nykyhetkeen taas, kasvihuoneessa on ruuhkaa, sillä en ole vielä motivoitunut täyttämään toista kasvuallasta uudella mullalla. Mullat ovat kyllä jo kasvihuoneen vieressä odottamassa. Laiskattaa vain kovin.
Amppelitomaatit sentään ovat jo amppeleissa ja peräti roikkumassa. Sopivia koukkuja ei osunut tarvikevarastossa olemaan, mutta paalinarua on kasillinen, siitäpä siis ripustimet solmimaan. Tämä amppelitomaatti tekee jo nuppuja, joten omaa satoa odotellessa.
Vanhempi tytär valitsi pari päivää sitten itselleen kasvin. Begonia oli suosikki, kunnes kuuli kasvin nimen. Se ei ilmeisesti ollut kohta 8 veen mielestä kiva. Joten verenpisara kotiutui meille.
Petuniaa pitää aina olla. Minulla oli petunoita lapsena leikkimökin kaiteella, yleensä tosin violettina. Tänä kesänä punainen ja valkoinen tuntuvat olevan teemavärit. Taidan jo jotekin orientoitua 2,6 km lautaa maalaamisesta punaisella.
Niin kauniita ovat omenapuun kukat.
Ja ovat nämä nuputkin ihania. Aivan kuin kesä olisi jo täällä.
Hm.. Hieman turhan kauaksi jää puu tuossa kuvassa, mutta pääasia taitaa selvitä silti, kukkia on ja paljon! Tämä omenapuu on juuri nyt pihan kuningatar. Koko päivän onkin pörinä käynyt puun ympärillä.
Vaikka eilen toivoinkin pitkää ja kuumaa kesää, niin saisihan sitä vettä joskus taivaaltakin tulla. Tänään jo taivas näytti keräävän pilviä ja tein pihalla ruukuissa oleville kasveille siirto-operaatioita, kun ajattelin ukkosen olevan tulossa kera rapsakan sateen. Toistaiseksi keli on kuiva enkä pahemmin asiasta valita, kesälomalla ovat kelit kohdillaan.
Niin ne ovat viikot taas juosseet ja kesäloma alkanut. Kerrankin ovat kelit kohdillaan! Pihaakin olen ehtinyt kiertämään kameran kanssa, tässä tulosta viimeisimmästä kierroksesta.
Viime syksynä istutettiin pellolle muutama hedelmäpuu. Niiden juurelle istutin narsisseja, jos vaikka saisivat puut olla rauhassa. Tiedä sitten auttoiko vai ei, mutta kauniita ovat nämä kerrotut narsissit. Tosin häkkikaunottoria näistä tuli.
Kivikkoakaan en ole unohtanut. Se onkin kesän ensimmäisiä kohtia, josta kukkia voi odotella. Viime syksynä tekemäni laajennus osoittautui epäonniseksi. Aikani mietin miksei kivikkosuopayrtti ja nukkahärkki nousseet keväällä viime syksyn kylvön jäljiltä. Kunnes syylliseksi tai ainakin osatekijäksi paljastui kissamme. Se penteles käyttää pehmeää multaa vessanaan. Onneksi kaupalliset toimijat tarjoavat ratkaisuja tuohonkin.
Viime syksyn istutusurakka ja alkukesän pionipenkin vääntäminen näkyvät nyt kauniina tulppaaneina. Pioneissakin on jo nuppuja, niiden puhkeamista kukkaan odotan kovasti!
Vaikka keväällä remonttikampetta pihan kulmalle tuotiin isot määrät, ovat narsissit ja tulppanit nousseet hienosti esiin tavaran siirryttyä osaksi rakennusta. Tätä aluetta kasvatan ensi syksynä lisää!
Näiden särkyneiden sydänten selviämistä murehdin hieman viime kesänä. Tein näille kohopenkin savisen pellon päälle, mutta en erityistä salaojaa siihen vääntänyt. Ilmeisesti märkyys ei haitanunt, kun kaikki kolme kukkivat kauniisti. Näitä tahdon lisää.
Näitä EN tahdo lisää. On se kumma laji, kun eroon ei pääse. Taistelu tänä keväänä on jatkunut lapion sekä kovempien aineiden kanssa. Mutta edelleen... Krhmph.
Remppa on edennyt. Mies vietti isäkuukautta, eli hoiti lapsia ja teki pohjat laajennukselle kuuden viikon aikana. Nyt on talon purkaminen käynnissä. Hieman on lahoja kohtia löytynyt, mutta toistaiseksi yllättävän vähän. 3.6. alkaa ilmeisesti nousemaan uusien seinien runkoa, talo kasvaa pituutta neljä metriä. Samalla saan 11x5 m uutta istutusaluetta talon taakse. Sivulle 7x? m ja tuohon kuvan vasempaan laitaan jäävälle etupihanpuoleisellekin seinustalle n.6 m pitkän alueen. Ensi syksynä on siis luvassa valtava multaus ja sipuleiden istutusoperaatio. Mutta sitä ennen on kesä! Joka toivottavasti on pitkä ja kuuma :)
Meillä tehdään remonttia, jos se nyt on jäänyt vielä epäselväksi. "Pieni pintaremontti" tapahtuu ulkona. Talo saa uuden laudoituksen (ja sen alle tuulensuojalevyt), katon sekä ehjät portaat nykyisten hieman reunastaan lahonneiden tilalle. Koska perheemme on nykyisin nelihenkinen, tuli lisähuoneellekin tarve, joten toinen päätyseinä siirtyy neljä metriä. Remontti alkoi siis maansiirroilla.
Pintamullat löysivät paikkansa keinun takaa karviaispensaan päältä.
Lauantai-illan voi aivan helposti myös viettää hiekkaa ajaen. Tosin peltomme, jonne sitä hiekkaa piti kuskata kaivurin ulottuville on savimaata. Viime tarkistuksen mukaisesti edelleen on myös kevät. Pellolle on jo pari kuormaa hiekkaa ajettu, jotta savikko kantaa traktoria kuormineen. Mutta ei sitä kokonaan ole hiekalla pinnoitettu. Ensimmäinen kuorma saatiin hyvälle paikalle. Toista ei. Ilman omenapuiden ja marjapensaiden välistä pujottelua. Tuloksena yliajettu mustaherukkapensas.
Että näin tällä kertaa. Sekaisin ollaan, helpommalla olisi päässut, jos olisi rakennettu nollasta kokonaan uusi.
Järven selkä on auki ja tuuli painoi jäät taas rantaan. Parin päivän päästä rannassa käy hilinä, kun sulavat jäät osuvat toisiinsa.
Viime kesänä tehdyssä pionipenkissä on eloa. Olen niin iloinen tästä! Sekä pionit, että sipiulikukat näyttävät heräilevän. Muistaakseni istutin tähän laukkojen lisäksi kerrattuja tulppaaneja.
Ja kohta kukkii meilläkin! Krookukset ovat mukavasti nousseet, ensimmäiset nuput alkavat kohta aukeamaan.
Eilen aamulla nukuimme hieman pommiin ja heräsimme juuri ennen kaivurin tuloa tontille. Iltapäivällä töistä palattuani oli vaikka ja mitä tapahtunut. Pihlaja-angervot olivat saaneet kyytiä ja talon takana oleva rinne uutta muotoa. Tässä on selvä perennapenkin paikka. Ja ISON sellaisen, JEAH! :)
Aamulla pyörähdin myös kasvihuoneessa. Kävin tarkastamassa virolaisen kärhön kasvun (kasvanut on) ja samalla mietin, jälleen kerran, mitä ihmettä olen tässä viime kesänä kasvattanut. Jotenkin epäilen tämän olevan daalian, mutta muistelen kuitenkin laittaneeni ne kaikki maahan enkä pitäneeni yhtään ruukussa. Selvästikin pitää alkaa laittamaan nimikylttejä, ei enää ihminen muista kaikkea.
Nyt aurinkoista vapun päivää, sää hellii pihalla puuhailijaa tänään.
