Suuri saalistaja, maisemanhoitajia ja silmäniloa

 Kolli huomasi tässä joku aika sitten lähistöllä asuvan siilin pihamaalla. Sitähän piti sitten vaania ja seurata pitkin pihaa.

Tyttären kanssa teimme kukkakimput sisälle sadepäiviä piristämään. 

 Saunarakennuksen takana on villi ruusupensaikko koivujen katveessa. Ainakin toistaiseksi. Tämä on varsin kiva kohta pihallamme, hieman sivussa ja varjossa mutta silti kukkii aika runsaasti. 

Ruusuista tuli mieleeni, että eilen tanskalaisessa puutarhaohjelmassa sidottiin ruusujen oksia vaakatasoon, jotta ne kukkivat runsaammin. Mietin, että pitäisiköhän sitäkin kokeilla joku kerta...

Ahkeraliisan kylvöt eivät menneet tänä vuonna ihan putkeen ja tässä kaikki saldo. Näiden pitäisi kukkia valkoisena. Odotan edelleen jännittyneenä, milloin kukinta mahtaa alkaa. Mitään merkkiä moisesta ei vielä ole havaittavissa.

Tämä lilja on aivan upea väriltään! En ole edes varma, ostinko tämän sipulit messuilta vai kaupasta. Syksyn aikana aion rakennella liljapenkin tuonne etupihan puolelle, mutta en vielä tiedä mahtaisinko tämän laittaa siihen vai haaveissa siintävään tummien kukkien istutukseen. On tämä puutarhaharrastus vaikeaa, kun mahdollisuuksia on niin paljon. 

 

Ja ne maisemanhoitajat ovat tässä. Kolme lammasta, kaksi valkoista ja yksi harmaa mamma. Tällä hetkellä niille on aidattuna puolisen hehtaaria pellolta, loput aidataan, kunhan nuo syövät ensin tuonkin palasen. Kesän aikana tuo kasvusto on noussut aika korkeaksi ja päivässä puhdistuva ala on melko pieni.

Kivikkoa rakentamassa

Tämän kesän aikana olen päässyt kivikon rakentamisessa alkuun. Taidan tästäkin projektista tehdä oman sivunsa tuonne yläpalkkiin kasvihuoneen -sivun lisäksi. Tuntuu siltä, että tämäkään ei ihan nopea toteutus ole ja tännehän jäävät omatkin ajatukset mukavasti talteen kuvien kera. Keväällä kylvin rentokohokkia ja tarharistikkiä. Nyt olen kaikki koulitut taimet istuttanut (niitähän tuntui koko ajan löytyvän lisää). Rentokohokit myös kukkivat, ilmeisesti viihtyvät tuossa paikassa. Roskaakin tulee mullasta läpi, kun jäi laittamatta tuohon kohtaan alle suodatinkangas/sanomalehtikerros.

Himpura, tuli salamalla otettu kuva tähän. Noh, onpahan hieman kirkkaampi. Eilen kävimme etsimässä meille sopivaa soutuvenettä. Nuo soutuveneitä kauppaavat liikkeet omaavat myös puutarhamyymälän ja molemmistahan sitä sitten tarttui mukaan kasveja kivikkoryhmään. Kaukasianmaksaruoho (3kpl), kaunokainen (5 kpl), patjarikko (2 kpl) ja sammalleimu (2kpl) päätyivät sateen jälkeen multiin ja kivikkoryhmää laajentamaan. Hieman kyllä jännittää miten tuon alueen reunuskivet pysyvät paikallaan, kun rinne on kuitenkin jyrkähkö. Jos olisin taas ollut fiksu (mitä siis en ilmeisestikään ole), niin olisin hieman näyttänyt tuolle lapiota ensin ja kaivanut rinteen keskeltä maata pois. Samalla olisin saanut syvemmän multatilan ja kovan reunan kasvualueelle. Nyt olen tuota aluetta perustanut kitkemällä nykyiset kasvit pois, peittämällä maan märillä sanomalehdillä ja laittamalla niiden päälle multaa ja kivet.

Tänään tuolla pihalla kameran kanssa kulkiessani huomasin pensaan, johon en ole aiemmin kiinnittänyt mitään huomiota. Ja mehän olemme tässä asuneet nyt hieman reilun vuoden. Kyllä sitä ihminen voi olla sokea lähiympäristölleen Olohuoneessa pöydän päällä auki olevaa kirjaa selatessani totesin tuon valkoisin kukin kukkivan pensaan olevan jasmike. Tai ainakin se vahvasti siltä vaikuttaa. Pitääpä katsoa sen ympäriltä, jos löytäisin taimia, jotka voisin siirtää tontin laidalle syreenien ja syyshortensioiden kaveriksi. Mahtaisiko tuon jakaminen onnistua pistokkaista... Voisin kyllä kokeilla sitäkin...

Tuumailua pimenevässä illassa

Nyt kun taivas on pilvessä on piha jo kovin pimeä näköjään klo 23.34. Toivottavasti kaikki valoisat yöt eivät ole vielä takanapäin, lomaa kun viikko jäljellä ja aikaa puuhastella pihalla pitkään illalla vielä reippaasti. Ja sittenhän ne illat vasta venyvätkin, kun töihin pitää palata taas. Olen muuten todennut, että tarvitsen oikolukuohjelman, jatkuvasti teen kirjoitusvirheitä vaikka muka luen tekstini. Mutta ehkäpä en sitten niitä kovin tarkkaan lue ja kun kirjoittamisessa vauhtiin pääsen, niin omille mokilleen sokeutuu. Toisin kuin puutarhassa, jossa joutuu virheiden, kuten huonosti perustetun kukkapenkin kanssa elämään ja näkemään koko ajan sen silmissään. Minulla on tuossa etupihan puolella kaivolle johtavan polun varrelle tuloillaan kivikkokasvien ryhmä. Mutta sen perustaminen tässä villiintyneessä pihassa ei mennyt ihan joka kohdalta putkeen... Nyt saan sitten olla kitkemässä vähän väliä tuota ryhmää. Ja siihen tarvitsisin vähän jotain uusia kasvi-ideoita. Nyt siinä on kasvamassa rentokohokkeja ja tarharistikkejä, mutta jotain muutakin vielä siihen pitäisi saada. Tai ainakin järvestä olen reunakiviä kantanut sen verran, että lisääkin tuota voisin tehdä. Mutta kylväisinkö siemenistä vai ostaisinko taimia, kas siinäpä pulma.Matalaa sen kuitenkin olla pitää ja mieluusti punaista tai violettia väriltään. Mies muuten pitää minua hieman höyrähtäneenä, kun kiviä järvestä kannan. Mutta kun peltoa ei ole vielä kynnetty ja äestetty, niin mistäs niitä muuten näppärästi löytyisi? Ehkä ensi keväänä, kunhan päkäpäät tulevat putsaamaan maisemaa täällä.

Tämä tumma ilta tuo jo ajatuksiin elo-syyskuun ja lyhdyt. Syksyn tullen taidan laittaa kasvihuoneeseen lyhtyjä ja valaista sen kynttilöillä. Tuo lasihuone kun näkyy kivasti ruokailutilaan (kuulostaapa hienolta), jonka ääressä nämä illat tuntuvat kuluvat tietokoneen tai ompelusten parissa. Satokausikin on täysillä täällä menossa ja mansikkamaalla on meidän loman aikana käynyt vieras. Ensin mietin, että linnut ovat napsineet kaikki kypsät mansikat, mutta ystävämme siili näkyi nököttävän tyttären leikkimökin takana ja pohdinkin, että mahtaako tuo piikkipallo olla ollut asialla. Syövätkö siilit mansikoita??? Ja jos syövät, niin kuuluvatko myös kanttarellit niiden ruokavalioon? Kävin tarkastamassa tärppipaikan ja löysinkin ensimmäiset kaksi keltaista lakkia tuolta pihan nurkalta. JEI! Ensi viikolla alkavat mustikkaretket ja vatutkin näyttävät jo kypsyvän. Oman kasvimaan tulokset näyttävät salaattien osalta hyvältä, lehtisalaatit voivat hyvin, rucolat kokivat kovan kohtalon. Koristekurpitsat ovat työntäneet lehtiä ja herneet ovat palkoja tehneet. Retiiseille maa on vielä liian köyhä, kun en ole sitä edes erityisesti lannoittanut ja ne jäivät onnettomiksi. Täytyy ensi vuotta ajatellen tehdä muutama ennakoiva toimenpide kuten kaataa kasvimaanviereinen koivu pois ja miettiä koko kasvimaan paikka uudelleen. Nykyisen muokatun maapläntin voisin varata mansikoille kokonaan. Tällaisia, kuvattomia tuumailuja mokkulan varassa. Kuvia taas seuraavalla kerralla, kun kärsivällisyys kestää paremmin hitaan yhteyden. Ai niin, daalia kukkii upeasti veneessä!

Satokausi aluillaan

Kasvihuoneessa tomaatit ovat viihtyneet ilmeisen hyvin, vaikka kastelu on välillä satunnaista eikä lannoitustakaan tasaiseen tahtiin tipu. Ensimmäiset raakileet ovat kuitenkin ilmestyneet ja nyt voi alkaa odottamaan omia tomaatteja kasvimaalta saatavien salaatinlehtien seuraksi.

Meillä on pihan suurempi mylläys vielä tekemättä, mutta siltikin istutin keväällä erinäköisiä mukuloita ja sipuleita elätellen toiveita kukkapenkkien tekemisestä. Kasvihuoneessa saavat edelleen osa liljoista ja daalioista viihtyä. Nyt olen kyllä jo keksinyt paikan, johon nuo voisin istuttaa, mutta se kohta pitää ensin siistiä. Tapahtuu ehkä loppukesän aikana, tai sitten ei.

Ja siitä sadosta.... ensimmäiset omat mansikat ovat alkaneet kypsyä. Lajikkeen nimen olen jo autuaallisesti unohtanut. Kuitenkin tänä vuonna nämä ovat vasta maahan päätyneet ja näyttävät tuottavan yllättävän runsaan sadon. Nam!

Herukkapensaassakin on pientä punoitusta havaittavissa, kun oikein tarkkaan tiiraa yhden lehden alla olevaa terttua. Mihin ihmeeseen tämä kesä on livahtanut niin, että satokausi on jo käsillä?

 Ja se venho kesän 2011 kuosissaan. Keltaista markettaa, punaista neilikkaa, violetteja petunoita, valkoisia lobelioita, kohtalonkukkaa (uusi suosikkini) ja miljoonakelloa kera daalian.

 Veneessä kesäasukkaana oleva daalia tuntuu viihtyvän mainiosti, nuppuja on runsaasti ja kohta tuosta saa napata maljakkoon ensimmäiset kukat. Kasvihuoneessa olevat daaliat eivät ole lainkaan näin pitkällä kukinnassaan.

 Rantasaunan/puuvaraston kulmalle sijoitin joku aika sitten miljoonakellon koivupölkyn päälle. Toimii aika hyvin harmaata seinää vasten.

Saman rakennuksen takana on vanhaan ikkunan kehykseen sijoitettuna liuta gladioluksia ja muutama lilja. Puna-kelta-oranssia kukintaa odotellen... Saas nähdä jaksavatko kukkia tuossa multatilassa.

Yläviistosta

Parveke ei ole meidän perheessä kovin aktiivisesti käytetty paikka, vaikka sinnekin olen kukkaistutuksia suunnitellut. Hieman huteran oloinen parveke ei houkuttele siellä aikaa viettämään joten kovin usein ei kamerakaan tule sinne mukaan. Tässä muutama kuva kuitenkin yläviistosta meidän takapihalta.

Tämä maisemahan aukesi tänä keväänä, kun rannasta raivattiin lävitsepääsemätön kuusikko pois edestä. Vielä on tuota puutavaran alkua pois otettavaksi. Mutta olkoot nyt toistaiseksi tuossa kuosissa. Tuonne pihan laidalle ei suuria istutusideoita ole, nyt nautimme lisääntyneestä piha-alueesta, kun nurmikolla kasvaneet kuuset on kaadettu pois edestä ja villiintyneet ruusutkin ovat saaneet muuttaa uuteen paikkaan.

Kasvihuone jää kivasti omepuiden taakse ja näyttää heti kovin pieneltä. Toisaalta, eipä siinä sisätilaa olekaan kuin 5,2 m2. Tarkan mitan sain selville, kun juurikangas levittyi sopivasti tuonne pohjalle.
Neidin leikkimökki (meinasin kirjoittaa kasvihuone...) jää pihan aktiivisimman osan nurkkaan suuren koivun juurelle. Nyt tuonne vierelle on istutettu kolme ruusua, kaksi jaloruusua ja yksi tarharuusu. Toivottavasti ne viihtyvät ja kasvavat kauniiksi ryhmäksi tuomaan väriä ja tuuheutta lisää leikkimökin vierelle. Sinisessä ruukussa on päivänsini, joka etsi paikkaansa tuulisina päivinä.

Juhannuksen aikana oli sopivasti virtaa taas touhuta pihalla. Istuttelin vihdoin ja viimein loput päivänsinet- ja punat ruukkuihin. Taimia tutkaillessani löysin rentokohokkeja. Joku aika sitten istuttaessani rentokohokkeja meidän kaivolle vievään rinteeseen mietin, että miten niitä taimia oli niin vähän, kun vain viisi löysin. Noh, nyt niitä sitten löytyi pöydältä lisää. Ja ikkunahyllyiltä. Sekä ulkoa talon vierustalta. Onkohan noita jo liikaa, kun ei muista mitä on mihinkin sijoittanut...

Juhannuksen kunniaksi kasvatin myös mainettani kylähulluna kykkiessäni järvessä ämpärin kanssa ja kiviä kerätessäni kukkapenkin reunalle. Kait sitä jollain tapaa pitää mainettaan kehittää =)

Oho, venähti päivittäminen

Tämä päivitys näköjään alkaa tunnelmakuvalla. Sateisia päiviä on viime aikoina riittänyt ja edellisen lämpöaallon sekä sateiden vaikutuksen on huomannut luonnossa nyt hyvin. Joka paikka on yhtä vihreää rehevyyttä täynnään.

Tunnelmakuvista todellisuuteen... Päivänsinet ja -punat ovat lähteneet mukavasti kasvuun. Jotenkin vain tämä alkukesä meni niin, etten tajunnut näitä erotella ja tukea kasvamaan ylöspäin. Tuloksena yksi hyllyllinen tiivistä köynnösnippua. Hetki meni näitä purkaessa ja setviessä.

Meillä tuntuu piha olevan aika tuulinen, joten sopivan suojaisan paikan löytäminen ei olekaan kovin helppo rasti. Viime kesänä kokeilin yhden pihaa reunastavan männyn runkoa käyttää kiipeilytelineenä päivänsinelle. Ei toiminut. Eilen sijoitin yhden ruukun portaiden kaiteen viereen. Liikaa tuntui tuuli riepottelevan köynnöstä siinäkin. Nyt kokeilussa on tyttären leikkimökin aidan reunus.


Keväällä oksasaksien kanssa kävin viime syksynä istutettuja syyshortensioita kurittamassa. Ainakin toistaiseksi näyttävät viihtyvän lyhyemmässäkin olossaan. Nyt en noita aio hetkelleen leikellä, saavat kasvaa ja voimistua. Nämä syyshortensiat ovat meidän tulevan "kukkametsän" reunalla. Leikkimökin takan on kätevän kokoinen kappale tonttia, jonne ei oikein mitään muuta käyttöä ole. Sinne päätin sijoittaa syreenejä, nämä syyshortensiat sekä lumipallon (vielä kaupassa). Ja ehkäpä joitakin muita sopivia pensaita/puita.


Ja tässäpä tämä melkein valmis kasvihuone. Kuvaa ottaessani ei vielä ympäristö ollut siistitty. Nyt sekin on tasoitettu, multaan kylvettu nurmensiemen ja tuonne valkoiselle sivuseinän osalle istutettu kolme kärhöä. Kasvihuoneen edessä ovat heikosti kukkineet omenapuut sekä tammi. Tuo tammi aiheuttaa minulle välillä harmitusta, kun alimmat oksat ovat niin matalat, ettei sinne ruohonleikurilla näppärästi pääse eikä tuo ryöminen kitkemäänkään oikein suosikkipuuhiini kuulu. Mutta hieno puu muuten.

Nyt alkaa olemaan aikalailla selvillä millaiseksi pihan on tarkoitus muodostua. Noinniinkuin pääpiirteissään. Todellisuushan voi olla aivan toinen sen jälkeen, kun olemme saaneet isoimmat muutokset toteutettua.

Kyytiä Tarmolle

Eilen sain kyytiini miesseuraa, Tarmo on hän nimeltään ja tehtävänään pitää kolme tyttöä tyytyväisenä. Toivottavasti suhteet ovat hedelmälliset ja saamme nauttia tulevina vuosina oman pihan tyrneistä. Tytöt sain äidin pihasta matkaani mukaan reilu viikko sitten.

Vihdoin ja viimein saimme istutettua maahan myös äitienpäivälahjaksi saamani kaksi alppiruusua. "Pohjolan tytär" ja "Hellikki" saivat paikkansa naapurien ja meidän välisen kosteikon läheisyydestä kuusten ja koivujen katveesta. Ja hyvin näyttävät viihtyvän, sillä kukintakin alkoi muutaman päivän sisään istutuksesta. "Hellikin" aukeavat kukinnot ovat upean punaiset! Näiden seuraksi aion vielä hankkia lisää alppiruusuja ja ehkäpä atsaleoitakin niiden juurelle. Siis joskus. Kuvat muuten ovat huonoja, kun oikea kamera on työpaikalla ja pelkällä kännykällä napsin noita otoksia. Kohta otan taas kunnon kuvaussessiot kotosalla ja napsin hieman parempia kuvia.

Pihamaalle tuli eräänä iltana kasa hiekkaakin, nyt on kasvihuone salaojitettu ja pääsen sen ympärille tekemään kukkapenkkejä. Tarmon lisäksi kuskasin eilen kotiin kolme kärhöä. Ei ole näköjään minulla viime aikoina ollut kauppareissua, jolla en olisi kukkia mukaani hankkinut... Tuo hiekkakasa ei kokonaan kulu yhden kasvihuoneen salaojitukseen, kokemukseni mukaan se kuitenkin siitä kuluu pikkuhiljaa pois. Siihen asti on tyttärellä astetta reteämpi hiekkakasa leikkipaikkana.


Ja niin, kauppareissuilla on tosiaan muitakin kasveja mukaan tarttunut.... Puutarhalla pyörähtäessäni ostin veneeseen tälle kesälle kukkia. Samettiruusuja, neilikoita, kohtalonkukkaa, miljoonakelloa ja markettaa. Niiden lisäksi pari persiljaa. Itseensä ottaneen basilikan siirsin keittiöstä ulkoilmaan ja elättelen toiveita sen henkiin heräämisestä. Daalia on ollut esikasvatuksessa sisällä kuten myös pienen pienet leijonankidat. Parempia kuvia tästäkinn luvassa myöhemmin. Ai niin juu, näiden lisäksi meidän pihaan on kotitunut neljä syreeniä (jälleen kotipaikkani pihalta), juhannusruusu (odottaa kyllä vielä istutustaan) sekä gladioluspenkki harmaan saunan seinustalle. Kesän etenemistä siis odotellessa!